Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan maassa, en saa mitään hommia tehtyä
13.01.2014 |
Olin viime viikolla sattumalta yhteydessä nuoruuteni suureen rakkauteen, jonka kanssa asiat aikoinaan minun toimestani menivät mönkään, koska velvollisuudentunnosta jäin suhteeseen silloisen poikaystäväni kanssa. Tämä suhde muuttui sitten väkivaltaiseksi niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja veti minut masennukseen useaksi vuodeksi. Olen ihan hyvin selvinnyt ja nyt minulla on uusi, ihana mies ja perhe.
Nyt tuo mies vaan muistutti, miten ihanaa meillä oli ja miten ihanaa olisi voinut olla, ja aloin vasta nyt oikeasti katua tekemiäni päätöksiä ja sitä, etten lähtenyt silloin hänen matkaansa, vaikka meidän välillä on ihan ainutlaatuinen side. En ole koskaan antanut itselleni lupaa ajatella näin, enkä ole ylipäätään moneen vuoteen koko asiaa ajatellut, mutta nyt tuo asia kalvaa mua. Mun elämäni olisi voinut olla niin paljon parempi, keveämpi, ihanampi, jos olisin uskaltanut silloin heittäytyä siihen tuon miehen kanssa. Olen niin surullinen, vihainen ja pettynyt itseeni, että ajattelen tota asiaa nyt pakkomielteenomaisesti.
Kommentit (10)
Tietysti asia on noinkin. On se kuitenkin vaan niinkin, että mies, jonka kanssa olin, oli väkivaltainen, ja tämä toinen ei ole. Lisäksi olen aina ollut rakastunut tuohon vieraammaksi jääneeseen, kun taas poikaystävääni kohtaan en tuntenut varsinaista rakkautta. Todennäköisesti olisin joka tapauksessa voinut elää normaalimpaa nuoren naisen elämää ja olla saamatta yhtä pahoja traumoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt naiset vetävät tietynlaisia miehiä puoleensa...yhtäläisesti tuo toinen mies voi olla naistenhakkaaja.
Elämäsi olisi voinut olla ihanampi, mutta elämäsi olisi myös voinut olla paljon kamalampi kuin nyt. Et voi sitä tietää. Haikailet nyt vain unelman perään ja kuvittelet miten ihanaa sen miehen kanssa olisi ollut. Et ole elänyt arkea pitkään kestäneessä suhteessa sen miehen kanssa joten et voi tietää mitä se hänen kanssaan olisi. Tuo on pelkkää fantasiaa.
Siis harmittaako sinua olla nykyisen miehesi kanssa vai? Jos et olisi tehnyt niitä valintoja mitkä teit niin sinulla ei todennäköisesti olisi nykyistä miestäsi ja lapsia hänen kanssaan. Eli oletko siis nykyiseen elämääsi pettynyt?
Siis, valitettavasti olette kaikki ny vähän väärässä.
Mä tunnen tuon toisen miehen tosi hyvin, koska meillä on yhteisiä läheisiä ystäviä ja ollaan muutenkin oltu tekemisissä vuosikausia.
Ei ole kyse siitä, että välttämättä olisin halunnut pitkää suhdetta sen toisen kanssa, mutta ainakin edes kokeilla jonkinlaista "oikeaa" suhdetta hänen kanssaan (siis ihmisen kanssa, johon olin todella, todella rakastunut). Nyt kaikki on liian myöhäistä, koska olen onnellisessa suhteessa mieheni kanssa enkä aio häntä satuttaa tai jättää.
Mua harmittaa paljon menetetty nuoruus, huolettomat vuodet, joita ei ollut, koska ne olivat ongelmia täynnä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh! Ehkä sinäkin vielä aikuistut ja opit ymmärtämään, että ongelmat ovat niitä, jotka opettavat meille oman arvomme ja merkityksemme. Sinä et olisi sinä, ilman noita vaikeita vuosia. Haavemaassa kaikki päättyy kyyneliin.
Huoletonta loppuelämää aikuistumisen tiellä. Älä anna menneisyyden määritellä tulevaisuuttasi.
Huoh itsellesi! Tiedän tuonkin, satun nimittäin olemaan aikuinen, lähemmäs neljäkymmentä on ikääkin jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel...ap pidä tunkkisi. Mitä sinulle pitäisi sanoa, että se kelpaisi sinulle. Kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki nallekarkit...mutta niin metsä vastaa kun sinne huudetaa...grow up!
Luulet vaan. Vain mielikuvitusmaailma on noin mustavalkoinen. On ihan eriasia elää mielikuvan kanssa kun todellisessa elämässä elää jonkun kanssa.