Miettikää, mun mies on nyt puoli vuotta arponut

Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Impulsiivisuus on lähinnä naisten juttu.

Anna sille päivämäärä, vedättää vaan.

Miksei se voisi saada molempia?

Ja ukko kelpaa SULLE edelleen? Huh huh. Kuka täällä on päättämätön....

ehdottomasti miehen kannattaa miettiä perinpohjin. auttaisko semmoinen helppo mutta tehokas plussat vs miinukset? älä auta, anna tehdä itse!!

Pisimmillään ehkä parikymmentä vuotta jos siihen antaa mahdollisuuden. Valinta on sinun.

Odottovan aika on pitkä...Mitäs, jos aikuisena ihmisenä tekisit ihan itse arvioita, päätöksiä ja valintoja. Parempi se on olla rohkeasti onneton, kuin laimeasti onnellinen ja tyytyä puolikkaaseen.

Itse ajattelin elää löysässä hirressä tämän talven ja kesän, jos mies ei päätä avioliittoaan elokuun puoleen väliin mennessä se on hei hei.

Miten tommoinen vätys kelpaa sinulle ap? Tee pöötäs hänen puolestaan ja näytä ovea?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:35"]

Odottovan aika on pitkä...Mitäs, jos aikuisena ihmisenä tekisit ihan itse arvioita, päätöksiä ja valintoja. Parempi se on olla rohkeasti onneton, kuin laimeasti onnellinen ja tyytyä puolikkaaseen.

Itse ajattelin elää löysässä hirressä tämän talven ja kesän, jos mies ei päätä avioliittoaan elokuun puoleen väliin mennessä se on hei hei.

[/quote]

MIkä sinut saa roikkumaan noinkin kauan?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:35"]

Odottovan aika on pitkä...Mitäs, jos aikuisena ihmisenä tekisit ihan itse arvioita, päätöksiä ja valintoja. Parempi se on olla rohkeasti onneton, kuin laimeasti onnellinen ja tyytyä puolikkaaseen.

Itse ajattelin elää löysässä hirressä tämän talven ja kesän, jos mies ei päätä avioliittoaan elokuun puoleen väliin mennessä se on hei hei.

[/quote]

Siis oletko se kodinrikkoja toinen nainen, joka odottaa miehen jättävän perheensä takiasi?

Mä olisin tehnyt päätöksen siinä vaiheessa, kun olisi tullut ilmi tuo toinen nainen. EI olisi miehen tarvinnut miettiä ja arpoa.

Olisi saanut mies mennä menojaan sen toisen luo. Ja takaisin ei olisi tulemista.

Mä arvostan itseäni niin paljon, etten todellakaan tollaiseen ryhtyisi.

Mä en enää edes muista kauanko mun nykyisellä aviomiehellä meni arpomiseen perheensä ja minun välillä, mutta jotenkin näin se meni: 

- 6kk seurustelumme alkamisesta muutti pois perheensä luota (yksikseen asumaan, ei minun luokseni)

- 12kk yksin asumisen jälkeen yritti paluuta, ei pystynyt => päätös jatkaa kanssani, mistä meni vielä pari kk ennen kuin jättivät avioeropaperit ja kun 6kk harkinta-aika oli täynnä, taisi mennä taas pari kk kunnes vaimo vei toiset paperit ja niillä paikkein me muutettiin yhteen.

- Vuoden yhteisasumisen jälkeen toinen miehen lapsista muutti meille (alun perin ei halunnut edes nähdä minua).

- 5v seurustelun alkamisesta mentiin naimisiin ja ollaan nyt oltu 5v naimisissa. Ei tullut edes 7.v kriisiä vaan onnellisia ollaan - ja niin taitaa exänsäkin olla. :)

Summa summarum: mies ei ikinä tee valintaa ja hae eroa vaan odottaa vaimonsa tekevän sen. Tässä syy, miksi suurin osa avioeroista Suomessa on vaimon hakemia vaikka miehen aiheuttamia.

Jatka vaan ruuanlaittoa, pyykinpesua ja lastenhoitoa....kyllä se päätös sieltä tulee kun miehes saa sitä miettiä tiukan fitnessmallin puristuksessa :)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:39"]

Mä olisin tehnyt päätöksen siinä vaiheessa, kun olisi tullut ilmi tuo toinen nainen. EI olisi miehen tarvinnut miettiä ja arpoa.

Olisi saanut mies mennä menojaan sen toisen luo. Ja takaisin ei olisi tulemista.

Mä arvostan itseäni niin paljon, etten todellakaan tollaiseen ryhtyisi.

[/quote]

Näin minunkin mieheni kuvitteli käyvän, mutta tilanne muuttuikin vaikeaksi kun olisi pitänyt itse tehdä päätös kun vaimo ei heittänytkään pihalle. T.13

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:45"]Ihan hyvä jos olet tyytyväinen, mutta miten olet tullut siihen tulokseen? Rakastatko miestäsi?[/quote]

Aapee: Kun suhde tuli ilmi, olin hyvin myötätuntoinen ja kerroin miehelle, että tiedän että kaikki tekevät virheitä jne. Olin epäillyt hänellä masennusta jo aiemmin, joten ajattelin että hän nyt vain on jotenkin seonnut tai muuten sairas. Mutta kun hän vain jaksoi kerta toisensa jälkeen toistella, kuinka ei kadu mitään, miten voikin näin rakastaa kahta jne, niin sain tarpeekseni. Odotan edelleen anteeksipyyntöä ja sitä, että mies tulisi järkiinsä, mutta olen varautunut siihen, että niin ei tapahdu.

No mikäpä kiire ukolla on, kuulostaa win-win tilanteelta miehellesi.

Miksi yleensäkään tekisi päätöstä. Tai voihan olla, että toinen nainen

jossain vaiheessa väsyy jahkailuun. Sitä odotellessa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:29"]

Ei se perhettään jätä.

Intohimon hetkellä olisi jättänyt jo, mutta nyt on saanut liikaa miettiä.[/quote]

Aapee: Tätä mäkin vähän pelkään, että näin käy. ;)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:46"]

No mikäpä kiire ukolla on, kuulostaa win-win tilanteelta miehellesi.

Miksi yleensäkään tekisi päätöstä. Tai voihan olla, että toinen nainen

jossain vaiheessa väsyy jahkailuun. Sitä odotellessa.[/quote]

No eiköhän joudu pikkuhiljaa päätöksen tekemään... Toinen nainen tuskin odottaa ikuisesti, ja vaimonkaan kanssa tuskin enää lämpiää, joten...? Mä tunnen kans näitä miehiä jotka ei vaan kyenneet päättämään, ja kiikkuivat puolelta toiselle sillä seurauksella, että jäivät lopulta yksin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:26"]

mies tulee "arpomaan" vaikka maailman tappiin asti, jos annatte siihen tilaisuuden. tiedän tämän, kun olen itse ollut kahden miehen kanssa suhteessa samaan aikaan. kun kumpikaan ei pistänyt valitsemaan, olin molempien kanssa ja väitin, että yritän päättää. molemmissa oli hyvät puolensa. lopulta toinen sai tarpeekseen ja lähti.

kahta ihmistä voi rakastaa samaan aikaan, sen opin tuosta kokemuksesta.

toisaalta olet fiksu, kun et painosta miestäsi tekemään valintaa, painostuksen alla tehdyt valinnat ovat aina huonoja ja tosiaalta todennäköisesti ajaisit miehesi toisen naisen luo. kehottaisin sinua, ap, myös itse käymään ulkona ja tapaamaan muita. voi olla, että siinä vaiheessa miehesi silmät avautuvat sille, mitä on menettämässä.

itse olen nyt tyytyväinen, että aviomieheni jaksoi odottaa ja otti minut takaisin. pitkissä liitoissa voi tulla muita ihastuksia ja jopa rakastumisia, sellaista se elämä on. miehesi suhde ei myöskään johdu siitä, että sinussa olisi joku vika.

[/quote]

Tämähän oli mielenkiintoinen :) Mulla on se tilanne, että olen ihastunut toiseen, eikä miestä tunnu häiritsevän. Olin jo menossa asian takia pariterapiaankin. Että mikä suhteessa vikana. Nyt tulikin mieleeni, että pitäiskö sitten vaan antaa mennä. En kuitenkaan selän takana toimi. Hyvin mielenkiintoista...koska minulle se sopisi oikein hyvin ja olen myös huomannut saman: kahta voi rakastaa samaan aikaan. Mulle ei olis kyllä ok, että mieheni rakastaisi jotakuta muutakin. Tai mistä sen tietää, kun sellaista tilannetta ei ole tullut eteen.

Ihmeellinen tilanne...

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:36"]

Aapee: Voisinhan minäkin tosiaan päästää miehen pähkäilemästä... Mutta toisaalta, miksi niin tekisin? Itse hoitakoon sotkunsa. Ihan mielenkiinnostakin olen jäänyt seuraamaan, kuinka kauan aikoo kärvistellä. Siihen asti minä nautiskelen vaimon etuoikeuksista ja iloitsen ihanista lapsistamme (toinen jo koulussa). Ja salilla mua viihdyttää kivannäköinen ja mukava PT, joten mikäs tässä on elellessä... ;)

[/quote]

Ihan hyvä jos olet tyytyväinen, mutta miten olet tullut siihen tulokseen? Rakastatko miestäsi?