Kateus toisen raskaudesta

up  haluan tykkäyksiä omaan kommenttiini vaikken ole ap

Oletteko yrittäneet lasta vai onko vauvakuume iskenyt? Itse olen vuoden kirjamellisesti ruikuttanut lapsen yrittämistä ja uskon että suurin työ sen suhteen on takana. Kuitenkin kuulin että kaukainen tuttu oli huudellut hänen ja hänen miehensä aloittavan seuraavana ovulaationa lapsen teon. Olin niin kateellinen että mahaan sattui!

Itselläni opinnot kesken ja asun kaukana mieheni kanssa yhteisessä talossa tuiiverkostoista. Silti lapsen saanti haaveet eivät sitä ymmärrä ja olisin heti valmis aloitukseen! 

Mitä mieltä miehesi on lapsista?

Olen aina toivonut lapsia nuorena, tosin tietenkin vasta sitten kun puitteet ovat kunnossa. Olen kuitenkin vasta 20-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä viiden vuoden tutkintoa.

Poikaystäväni ei todellakaan ymmärrä kateuttani, vaan sanoo vain, ettei tällaisesta asiasta voi mitenkään olla kateellinen. Ymmärrän sen kyllä, mutten vain voi tunteelle mitään.

Poikaystäväni haluaa hänkin ehdottomasti lapsia, mutta ei vielä piiiiiitkään aikaan. Aina kun otan asian puheeksi hän ärsyyntyy ja toteaa vain, että olemme aivan liian nuoria eikä elämäntilanteemme ole sopiva. Hän on täysin oikeassa, sillä itsekin haluan olla vakituisessa työssä, naimisissa ja asua omistusasunnossa ennen kuin lapsia siunaantuu, mutta kuitenkin... Jokin silti synnyttää aivan äärettömän kateuden tunteen.

Et kertonut kauan olette olleet yhdessä, mutta aika usein rakastumisen ja rakkauden sivutuotteena on naiselle vauvakuume. Mieli saattaa ikäänkuin äkkiä rakastumisesta ja halusta lisääntyä, ja vaikka järjellä ajatteleekin vauvan hankintaa, on silti hankalaa noudattaa sitä järjen toimintaa. Monesti miehet toimivatkin sitten järjen ääninä :) Sillon kun vauvakuume on pahimmillaan, niin toisten raskaudet saattavat ihan hyvin aiheuttaa kateutta. Eli minun mielestä tuo kuulostaa normaalilta! Tärkeintä olisi, että pääsisit yli pikkumaisuudesta, ja jaksaisit silti iloita poikaystävän siskon raskaudesta. Syntyyhän nyt sukuun pieni vauva, jota tekin voitte hoitaa. Pahin vauvakuume saattaa mennä ohi parissa vuodessa (ainakin itselle kävi niin kun parisuhde tasaantui ja arkielämä astui kuvioihin), silloin pystyy miettimään vauvahaaveita sen ihan omankin järjen kanssa. Olette mitä ilmeisimmin nuoria, joten aikaa on vielä runsaasti, ja tulevalle lapselle on sitä parempi mitä vakaampaan parisuhteeseen lapsi syntyy. Minä tein myös vauvakuumeissani sen, että aloin tietoisesti luomaan elämän astelmaani niin, että esim 3-4 vuoden päästä lapsen olisi hyvä syntyä. Kävin koulut, mietin tarkkaan minkälaista työtä haluaisin tehdä, menimme naimisiin, säästimme hartaasti omaa taloa varten ja muutenkin laitoimme säästöön sivuun "vauvatiliä", keskustelimme paljon siitä millaista pikkulapsiarki on (luin jopa kirjoja aiheesta), kuntoilin ja söin terveellisesti sekä lopetin tupakoinnin. Eiväthän nuo nyt välttämättömiä ole, lapsia syntyy joka päivä suunnittelemattomiin oloihin, mutta minusta oli kiva käyttää vauvakuume hyödyksi ja luoda omaa elämää parempaan suuntaan. Tsemppiä!

Olemme olleet lähes viisi vuotta yhdessä, joten arki on kyllä jo varsin tuttua.

Ongelmana on tosin myös se, että minä toivoisin jälkikasvua jo melko nuorena, pian opiskelujen jälkeen eli noin 25-vuotiaana, kun taas poikaystäväni vasta kolmenkympin jälkeen. Tietenkin ymmärrän, ettei elämää voi tällä tavoin suunnitella, mutta minua myös pelottaa, etten enää vanhempana saakaan lapsia. Etenkin kun gynekologini viimeksi sanoi, että kohtuni on jokseenkin huonossa asennossa raskautta varten.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 15:15"]

Olemme olleet lähes viisi vuotta yhdessä, joten arki on kyllä jo varsin tuttua.

Ongelmana on tosin myös se, että minä toivoisin jälkikasvua jo melko nuorena, pian opiskelujen jälkeen eli noin 25-vuotiaana, kun taas poikaystäväni vasta kolmenkympin jälkeen. Tietenkin ymmärrän, ettei elämää voi tällä tavoin suunnitella, mutta minua myös pelottaa, etten enää vanhempana saakaan lapsia. Etenkin kun gynekologini viimeksi sanoi, että kohtuni on jokseenkin huonossa asennossa raskautta varten.

[/quote]

Onko miehesi myös 20 -vuotias? Jos hän on esimerkiksi nyt 23 -vuotias, niin viiden vuoden päästä hän olisi jo 28 -vuotias, ja saattaa ajatella asiasta jo aivan toisin, ja innostuakin yrittämään lasta. 

Monesti sanotaan, että ei saisi tehdä sukupuolten kohdalla stereotypioita, mutta minun mielestä on niin, että siinä missä nainen muuttuu paljon 20-25 -vuotiaana, niin mies muuttuu 25-30 -vuotiaana. Voi olla aivan hyvin, että mieskin innostuu ajan myötä aikaistamaan lapsitoiveita, jos kuitenkin niitä lapsia haluaa. Paljon vaikuttaa myös sekin kun lähipiiriin alkaa tulla perheenlisäystä jne. Voit myös muutaman vuoden päästä alkaa puhumaan vakavemmin perheenlisäyksestä (painostamatta), ja huomauttaa sitäkin että jos haluaa useamman lapsen, niin kyllä jo naisen hedelmällisyyden kannalta olisi hyvä aloittaa hyvissä ajoin ennen kolmenkympin ikää, ellei halua lapsia pienillä ikäeroilla.

Älä turhaan murehdi sitä kohdun asentoa ainakaan nyt. Sille et mitään mahda, ja vielä et voi tietää edes voitko saada lapsia ollenkaan (tai voiko mies). Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Nuo asiat alkaa tietään varmuudella vasta sitten kun aloittaa yrityksen. Jos toki kovin huolettaa, niin voithan varata gynegolokille uuden ajan, ja kysyä miten tämä vaikuttaa nimenomaan raskautumiskykyysi, ja onko riski jättää lastenteko kovin myöhäiselle iälle. Gyne on nimittäin saattanut tarkoittaa sitä, että raskaus tulee olemaan hankala (sinun ja synnytyksen kannalta), eikä sitä, että mahdollisuutesi raskautua olisivat mitenkään huonot.

4

:/ ikävää

menetin juuri hyvän ystävän sen vuoksi että hän sai keskenmenon yhtäaikaa kun itse plussasin. En tietenkään voinut tietää kertoessani plussasta että seuraavana päivänä hänellä alkaa vuotaa. En puhunut raskaudesta mitään hänen kanssaan sen jälkeen koska hän halusi puhua keskenmenosta ja sen tuomasta surusta. Meni pari viikkoa eikä sen jälkeen olla juteltu ollenkaan, vaikka olen kuulumisia kysellyt enkä sanallakaan maininnut raskaudesta.

Hän oli toiselle ystävällemme sanonut ettei kestä onneamme :'( En tiedä mitä tehdä off topic

Mielenkiintoista. Upitan.