Olenko aivan lapsellinen? En saanut mieheltä joululahjaa...

Lahjaa odottaa puolisolta, ellei toisin ole sovittu. Eli jos ette ole sopineet ettette ostele toisillenne lahjoja niin sitä lahjaa myös odottaa.

Meillä on sovittu jo monta vuotta sitten, että jos ei keksi mitään niin mitään turhaa ei kannata alkaa ostamaan vain koska on pakko ostaa. Joinain vuosina olen saanut lahjan, toisina en. Taitaa mennä aika tasan. Mutta tuo on sovittua, joten siitä en ole mitenkään loukkaantunut. Jos emme olisi sopineet niin loukkaantuisin.

Miehesi on ilmeinen narsisti. Jätä se mies niin nopeasti kuin voit -ennen kuin hän murtaa itsetuntosi, niin että et enää pysty.

Sano miehellesi, että odotat hänen muistavan. Voi olla, että on kotoaan saanut mallin, että miehet ei ostele lahjoja. Ja miehet stressaa asiasta, niin vihjaat suoraan mitä haluat. Minäkin annan suorat vinkit. Esim tänä jouluna paljastui paketista lahja jonka tiesin saavani. Välillä saan jotain ekstraakin, mutta ei aina. Eikä haittaa, tärkeintä on että mieheni haluaa jotenkin minua muistaa.

hääpäiviä emme kyllä muista. Synttärit ja joulut vaan.

Sano miehellesi, että odotat hänen muistavan. Voi olla, että on kotoaan saanut mallin, että miehet ei ostele lahjoja. Ja miehet stressaa asiasta, niin vihjaat suoraan mitä haluat. Minäkin annan suorat vinkit. Esim tänä jouluna paljastui paketista lahja jonka tiesin saavani. Välillä saan jotain ekstraakin, mutta ei aina. Eikä haittaa, tärkeintä on että mieheni haluaa jotenkin minua muistaa.

hääpäiviä emme kyllä muista. Synttärit ja joulut vaan.

Ohis, minusta on kummallista jos ei keksi MITÄÄN lahjaa puolisolleen...! Lahjahan voi olla vaikka hienoa suklaata, hyvää kahvia, lapaset, lahjakortti johonkin, teatteri-/leffaliput, ässä-arpa tmv. en ymmärrä miten ei keksisi mitään annettavaa puolisolleen.

Teillä ei ilmeisesti ole vielä lapsia, joiden lahjojen hankintaan menisi kaikki tarmo ja rahat. Olisin minäkin pettynyt tuossa tilanteessa mieheen.

Minä en ymmärrä miksi naiset ostaa lahjoja vuosi vuoden jälkeen miehilleen, jotka eivät koskaan osta heille ja sitten valittavat. Kerrasta pitää ihmisen oppia. Ensi jouluksi ostat itsellesi ihanan ja kalliin  lahjan (yhteisistä varoista tietenkin) ja siinä se. Ukolle et osta, katso oppiiko, tuskin. Itse en päivääkään olisi moista miestä katsonut.

Todellakin ostat oikein sikakalliit korvikset ens kerralla. Leikit yllättynyttä ja kapsahdat äijäs kaulaan, että voi kiitos kulta! Siinähän miettii mistä ne tuli.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:39"]

Miehesi on ilmeinen narsisti. Jätä se mies niin nopeasti kuin voit -ennen kuin hän murtaa itsetuntosi, niin että et enää pysty.

[/quote]

Toivottavasti tää oli läpällä kirjoitettu.

Ärsyttävää kun laitellaan näitä "diagnooseja" miten vaan, jos vähän harmittaa ollaan "masentuneita", ja narsisteja ja psykopaatteja asuukin sitten jo joka toisen kotona. Tämän takiahan masennusta ei oikein edes pidetä sairautena kun jotkut toitottaa olevansa "masennuksen vallassa" esim. just kun ei olla saatu tarpeeksi joululahjoja.

Kasille, mä tein noin,mutten mitään kiitelly, laitoin korviin tyytyväisen näköisenä enkä kommentoinut mitenkään. Luulee mies varmaan että sain ne lapselta (aikuinen) tai vanhemmiltani.  

Sanoisin suoraan, että haluan lahjan. Ostiko hän muille lahjoja, vanhemmille sisaruksille? Aika ääliöltä, tai piiloagressiiviselta vaikuttaa.

1) Keskustele miehesi kanssa asiasta. Selvitä onko hänellä yleensä tapana antaa kenellekään lahjoja vai mikä syy taustalla on.

2) Lakkaa itse ostamasta, jos antaminen ei tuota sinulle ja miehellesi mielihyvää.

3) Ryhdy ostamaan itsellesi "lahjaksi" kivoja juttuja.

Ap vastaa. Mies muistaa kyllä lapsen (mikä on jo ihan hyvä merkki!) ja äitinsä.... Tuskin mä valittaisin jos oltais 15 vuotta oltu naimisissa. Mutta kun ollaan kuitenkin vasta vähän aikaa oltu yhdessä. Tai no 3 vuotta. Jotenkin haluais vielä kokea olevansa tärkeä, ihana ja lahjan arvoinen. Ehkä eniten satutti se, että ihka eka hääpäiväkään ei saanu huomiota. Pitääpä jutella miehen kanssa.

Et ole lapselinen olet sivän tuntuinen nainen.Kyllä teillä ei oikein nyt mene nappiin.Napiin tulee mennä.Minusta olisi ihan kivaa ostaa toiselle lahja vaikka kalliskin tai milainen vaan.Ala pihtaamaan älä anna sille enää pil pil.Josko huomaa mistä on kysymys.Antaisin naiseleni kaikea kivaa päälle pantavaa mitä vaan kaupoista löytyy silkisiä asuja niitä on jopa kivojakin.Onko teillä lapsia.Jos miehesi säästää väärässä paikassa.Vasta 2v yhdessä  onko niin ettei kanata jatkaa hänen kansaan toi kostautuu joka paikassa pidemällä aika välillä.Jostakin se alkaa rakoilemaan lahjan antaminen joka on tärkeimästä päästä mitä elämässä tulee kohdalle.Onko sulla ketään jolle voit kertoa asioitasi laitaa textiä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 12:03"]

Ap vastaa. Mies muistaa kyllä lapsen (mikä on jo ihan hyvä merkki!) ja äitinsä.... Tuskin mä valittaisin jos oltais 15 vuotta oltu naimisissa. Mutta kun ollaan kuitenkin vasta vähän aikaa oltu yhdessä. Tai no 3 vuotta. Jotenkin haluais vielä kokea olevansa tärkeä, ihana ja lahjan arvoinen. Ehkä eniten satutti se, että ihka eka hääpäiväkään ei saanu huomiota. Pitääpä jutella miehen kanssa.

[/quote]

Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta ja edelleen odotan mieheltäni lahjoja. Kerron etukäteen mikä esim olisi kiva. Mistä kirjoista esim ennen joulua olisin kiinnostunut, mikä hemmotteluhoito jne.. Odotan häneltä lahjaa, koska itsekin sen aina hankin. Tässä on sinulla nyt koulutuksen paikka, nuori koira oppii vielä uusia tapoja..... ; ) Kannattaa tarttua asiaan näin alussa, eikä turhaan mieltänsä pahoitella.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:41"]

Ohis, minusta on kummallista jos ei keksi MITÄÄN lahjaa puolisolleen...! Lahjahan voi olla vaikka hienoa suklaata, hyvää kahvia, lapaset, lahjakortti johonkin, teatteri-/leffaliput, ässä-arpa tmv. en ymmärrä miten ei keksisi mitään annettavaa puolisolleen.

[/quote]

Niinpä. Mieheni myös alussa oli näitä, en keksi mitään lahjoja-mies. Halukkaasti aukaisi kyllä omat vaatimattomat pakettinsa. Rahaa kun ei liiemmälti ollut. veteli innolla synttärikakut naamaan ja isänpäiväkortit aukaisi.

Jossain vaiheessa liittoamme tuli muutenkin iso kriisi ja tuli puhetta näistä lahjoista. Keskustelimme siitä, että jos hänen äitinsä ei ollut tarvinnut mitään ja isänsä ei ollut mitään ostanut, se ei merkitse sitä, että hänen vaimollaan ei saisi olla samanlaisia tarpeita. Että kuinka ikävää on sekin jouluna, että kaikki muut saa paketin, mutta ei perheenäiti. Johan sitä lapsetkin katsoo kummissaan.

Mies totesi miettimisen jälkeen, että oli jäänyt jollekin tasolle, että hän on lapsi ja minä äiti ja minun tehtävä on hyysätä häntä, mutta eihän äitiä tarvinnut kenenkään muistaa. Siis hänen perheessään.

Eli ei sillä tavaralla ollut mitään väliä minulle, vaan sillä, että mies pääsi ulos oman perheensä kuvioista ja en ollut hänelle hänen äitinsä vaan vaimo, kenen kanssa hän luo uudet toimintatavat. Vaikka antamalla ässäarvan lahjaksi sen vuoksi, että meidän perheessä se vaimokin ja äiti saa lahjoja, vaikka hänen perheessä ei näin ollut.

Kysyin sitten joskus hänen äidiltään, että oliko tosi, että hän ei ikinä kaivannut lahjoja jouluna ja synttärinä. Olisi kaivannut, mutta oli alistunut hiljaa siihen, että ei halunnut lapsellisesti alkaa itselleen vaatimaan mitään.

Joten mies oletti alussa, että näin on minunkin kanssani. Olen hiljaa, en vaadi mitään, en halua mitään, iloisena passaan häntä ja lapsia ja olen onnellinen, kun saan nähdä heidän iloiset silmänsä.

Kaikki miehet eivät kasva omaan elämään parisuhteessa, vaan jatkavat oman perheensä roolimalleja

Jaa että 15 vuoden jälkeen ei enää kuulu arvostaa toista? Silloin ei ole enää tärkeä, ihana, lahjan arvoinen? Silloinhan sitä vasta kuuluukin arvostaa toista, että on ollut siinä vieressä niin pitkään!

Millainen on miehesi lapsuudenkoti? Tai entiset tyttöystävät? Suomalaiset miehet noin yleensä eivät ole sellaisia, jotka hukuttavat vaimonsa lahjoijihin. Ehkä miehen kotona äiti ei koskaan "ole tarvinut" lahjoja. Ja vielä entinen tyttöystävä sanonut päälle samaa, ja mies yleistänyt tämän koskemaan kaikkia naisia/äitejä?Tai sitten ex on ollut niin vaikea lahjottava, että on päättänyt jättää lahjat ostamatta..

Outoa kyllä, että mies kuitenkin ottaa hyvillä mielin omat lahjansa vastaan, eikö se ole kiusallista? Tottakai asiasta pitää sanoa, jos et ole jo sanonut! Jos et viime joulunakaan maininnut mitään siitä että jäit ilman lahjaa, niin ei kai hän voinut tietää että asia jotenkin vaivasi sua?

Mä en kans ymmärrä niitä kenen mielestä lahjan ostaminen vaimolle/tyttöystävälle on mukamas niin kamalan vaikeaa.. Meillä myös käyty tästä asiasta keskustelua monet kerrat, kun mies valittanut sitä kun ei tiedä mitä ostais.. Itse en todellakaan odota mitään kalliita lahjoja, pääasia että jotenkin muistaa ja on käyttänyt vähän aikaa ja vaivaa lahjan miettimiseen. Ei sen lahjan tarvi olla aina se koru, joka oikeasti voi olla melko vaikea ostettava jos ei ole ihan 100% varma toisen mausta. Vaatteet ja asusteet kuuluu samaan sarjaan. Kodinkone ei myöskään ole mikään paras mahdollinen, niitä mä olen saanut useampana vuonna... Itse olisin onnellinen kosmetiikasta, alusvaatteista, astioista, ruokalahjoista, kirjasta, hieronta tms lahjakortista... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 12:03"]

Ap vastaa. Mies muistaa kyllä lapsen (mikä on jo ihan hyvä merkki!) ja äitinsä.... Tuskin mä valittaisin jos oltais 15 vuotta oltu naimisissa. Mutta kun ollaan kuitenkin vasta vähän aikaa oltu yhdessä. Tai no 3 vuotta. Jotenkin haluais vielä kokea olevansa tärkeä, ihana ja lahjan arvoinen. Ehkä eniten satutti se, että ihka eka hääpäiväkään ei saanu huomiota. Pitääpä jutella miehen kanssa.

[/quote]

Miehet ei ymmärrä vihjeitä tai oletuksia. Todennäköisesti hän ei vain ymmärrä, että toivoisit lahjaa. Väännä hänelle rautalangasta, minä merkkipäivinä toivot lahjaa (esim. joulu, syntymäpäivä, naistenpäivä). Kerro myös esimerkkejä mielestäsi kivoista lahjoista. Jos hän ei sen jälkeenkään ymmärrä/viitsi, on vasta sitten ongelma.

Ei, et ole lapsellinen kun toivot lahjaa. Tarve tulla huomioiduksi on luonnollista.

Miehet ei ymmärrä vihjeitä tai oletuksia. Todennäköisesti hän ei vain ymmärrä, että toivoisit lahjaa. Väännä hänelle rautalangasta, minä merkkipäivinä toivot lahjaa (esim. joulu, syntymäpäivä, naistenpäivä). Kerro myös esimerkkejä mielestäsi kivoista lahjoista. Jos hän ei sen jälkeenkään ymmärrä/viitsi, on vasta sitten ongelma.

Ei, et ole lapsellinen kun toivot lahjaa. Tarve tulla huomioiduksi on luonnollista.

Muutenkin kannattaa kertoa suoraan, mikä tekee sinut onnelliseksi. Nimenomaan siis positiivisen kautta kannattaa yrittää eimmäkseen näitä kertoa. Mutta kyllä saa tällaisessa tilanteessa sanoa, että pahalta tuntuu.