Lue keskustelun säännöt.
Synnytystarinanne?
28.12.2013 |
Kohta ekaa kertaa synnyttämään ja kiinostaa kuulla muiden tarinoita.. Kuinka kauan kesti? Miten synnytys alkoi/loppui, Mitä kivunlievityksiä? Tukihenkilöitä mukana? Miten se tapahtui kaikenkaikkiaan jne.. vinkkejä? Kiitos jo etukäteen :) kerron ensivuonna omani.
Kommentit (29)
Neljä lasta. Ensimmäisen aikaan meni 10h kaikkineen. Epiduraalin sain ja ilokaasua. Kaasusta sain vain huonon olon tosin. Mieheni oli mukana, 15min ponnistusvaihe ja 2 tikkiä. Alusta asti kipeitä supistuksia.
Toisen aikaan meni 8h, spinaali loppuvaiheessa, siihen asti oli vain jomotuksia supistukset. 6min ponnistusvaihe ja ei tikkejä.
Kolmas sektio.
Ja neljännen kohdalla meni yhteensä 6h. Vesien menolla, 2h ensimmäiseen supistukseen ja 4h siitä syntyi yhdellä ponnistuksella lapsi :) Puudutuksia en tarvinnut, supistukset olivat vain jomotusta. Ei tikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla kotona klo 06.30 meni lapsivesi, joka on oli vihertävää. Soitto synnärille ja rauhassa lähettiin menemään paikan päälle miehen kanssa. Alkumittausten jälkeen synnytyshuoneeseen odottelemaan avautumista ja supistusten voimistumista, jotka alkoivatkin melkein heti huoneeseen päästyämme. Kivunlievityksenä hengittelin ilokaasua, istuin tulikuumassa suihkussa ja käytin kaurapusseja. Supistukset kestivät 26 tuntia, joiden aikana kohdunsuu avautui kokonaiset 3 cm.. :@ Viimeisen parin tunnin aikana annettiin oksitosiinia, edistämään avautumista. Vauvan syke alkoi oksitosiinin jälkeen romahtelemaan rajusti aina supistuksen ollessa päällä. Lopulta lääkäri tuli sanomaan, että leikkaussali on valmiina ja nyt mennään, pakko tehdä sektio. Sektiossa mut puudutettiin ja muutamassa minuutissa poika oli ulkona. :) Napanuora oli kiertynyt vasemman olkapään ympäri kaksi kierrosta ja siitä johtuen sykkeet laski aina kun poika yritti tunkeutua tietään ulos. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Poikamme syntyi täysin terveenä ja kuuden sairaala päivän jälkeen kotiuduimme. Leikkaushaava-kipuun sain epiduraalipumpun selkään kahdeksi päiväksi ja lisäksi jotain vahvaa morf. johdannaista kipulääkettä, jonka nimeä en enää muista.
Ensimmäinen synnytykseni kesti viisi tuntia. Sain kohdunkaulanpuudutuksen ja muistaakseni jotain muutakin, en kuitenkaan epiduraalia. Lisäksi käytin ilokaasua. Huoneessa oli vesisänky jossa köllöttelin ja katsoin tv:tä. Kun aika koitti siirryin synnytystuoliin. Synnytin tyttäreni yksin. Sitten oli väliä 10 vuotta ja poika syntyi kolmessa tunnissa spinaalin ja ilokaasun avulla. Isä oli mukana. Kului lähes neljä vuotta ja seuraava poikamme syntyi alle tunnissa. Ehdin saada ainoastaan aqvarakkulat. Isä oli jälleen mukana. Saimme vielä 7 vuoden kuluttua yhden poikalapsen. Taas varauduin nopeaan synnytykseen. Synnytys etenikin rivakasti mutta ponnistin tunnin ja vauva ei vain lähtenyt syntymään. Minut vietiin sektioon. Isä ei voinut olla mukana koska sektio ei ollut suunniteltu vaan kiireellinen. Vauvalla oli virheellinen raivotarjonta eikä olisi ilman sektiota päässyt syntymäänkään. Kaikki synnytykseni ovat käynnistetty ja ovat menneet hyvin. Mukavat muistot.
Oli tiistai, kaunis kesäpäivä. Olin sopinut veljeni avovaimon kanssa että menisin rannalle hänen ja heidän lasten kanssa, piti vain keittää kahvit ensin. Tyytyväisenä siinä olin laittamassa puruja suodattimeen kun lorahti ja kirosin jo että prhana, nytkö sitten tulee jo pissatkin housuin kun vauva potkii! (Rv36+4)
Runsaan valkovuodon takia käytin siteitä, enkä ollut uskoa silmiäni kun pääsin vessaan, side n'ytti kuin suoraan Alwaysin mainokselta, t'ynn' kauniin pinkkiä nestettä.. Eipä kestänyt kauan tajuta että lapsivettähän se oli =D Odottelin sitten rauhassa supistuksia (soitin ja ilmoitin etten pääse rannalle), mutta mitään ei tapahtunut pariin tuntiin joten soitin synnärille, ja menin näytille. Mies oli töissä lähellä sairaalaa, joten ajoin itse.
Siellä sai sitten kinastella hoitsun kanssa joka ei millään uskonut että se olisi ollut lapsivettä, lakmus-testi ei värjäytynyt, lääkäri kuitenkin ultrasi ja totesi että vettä oli niukasti jäljellä, ja teki toisenlaisen testin. Hoitaja intti koko ajan että ei ole voinut olla lapsivettä, mutta oli hiljaa kun testi olikin positiivinen, ja pääsin osastolle odottamaan. Siellä sitten tuli toinen kunnon holahdus lapsivettä, ja kirjasivat että vedet meni vasta silloin.
Keskiviikkona tuli pari supistusta, ei muuta. Torstaina aamulla oli CRP kohonnut, joten käynnistettiin oksitosiinitipalla. Sitten ei kestäänytkään kauan =) Kymmeneltä sain tipan, supistukset alkoivat melkein heti. Voimistuivat koko ajan, kunnes lopulta eivät edes kunnolla missään vaiheessa loppuneet, oli vain kipupiikki ja vähemmän kipua.... Ilokaasusta ei ollut mitään iloa.
Sain epiduraalin kun olin 4cm auki, ja se oli taivas...... Kätilö kävi vilkaisemassa vähän ennen klo14 ja totesi että on kokonaan aunennut, ja saan ponnistaa jos siltä tuntuu. Pahoitteli että työvuoro loppuu, olisi halunnut nähdä millainen vauva tulee =)
Siellä sitten makoilin ja jotain yritin ehkä tehdä aina kun tuntui että on supistus, ja vartti yli kahdelta uusi kätilö tuli. Pyysin vilkaisemaan mikä tilanne on, kun vauva sydänäänet oli vähän hidastuneet, ja hän nosti peittoa ja totesi vain "Onpa hänellä paljon hiuksia!" Haki sitten välineitään, ja kun oltiin valmiita ponnistin 4min ja poika oli sylissäni. Pientä asvaltti-ihottumaa tuli emättimeen, mutta ei repeämiä.
Piece of cake =D
Toisen kanssa heräsin aamulla puoli viideltä (rv40+3) supistuksiin, tulivat ensin 10min välein ja sitten kun tuli 7min välein soitin äidilleni että tulisi esikoisen seuraksi. Seitsemältä oltiin synnärillä, olin 3cm auki ja pääsin saliin. Puoli yhdeksältä jo pyysin epiduraalia, ja sainkin sen vähän yhdeksän jälkeen, olin vähän päälle 4cm auki. Vähän ajan päästä vedet meni, ja kun oli kulunut puoli tuntia epiduraalinlaitosta sain luvan nousta ja kävin vessassa. Kävelin vähän huoneessa kunnes tunsin kamalan paineen jalkojen välissä, menin makuulle ja painoin nappia että saisin kätilön paikalle. Hän teki tarvittavat valmistelut ja sitten sain ponnistaa. Kun lapsi ei ollut ulkona vielä kolmannelle ponnistuksella melkein hätäännyin kun siihen meni niin kauan verrattuna esikoiseen, mutta kymmenessä minuutissa sekin punnertaminen oli ohi. Syy siihen että oli vähän hankalaa oli että lapsi oli avotarjonnassa. Synnytyksen kesto 05:40.
Lähdin kotiin jo seuraavana päivänä lapsen kanssa koska ei ollut mitään syytä viedä tilaa osastolla, ja oli ikävä esikoista =)
Ensimmäinen synnytys käynnistettiin, supistuksia tuli ihan hyvin kunnes tippa oli ns. täysillä ja supistukset loppuivat. Lääkäri lähetti meidät (mut ja miehen) kotiin. Käytiin lyhyellä lenkillä joka oli todella hidas, sekä saunassa. Yöllä alkoivat säännöllisemmät supistukset, jotka jatkuivat aamupäivään. Soitin aamupäivällä synnärillä ja menimme tarkistukselle, ja sille tielle jäätiinkin.
Lilluin kylvyssä, sain kauratyynyn, otin akupunktioneulat alaselkään, paracervical-puudutuksen ja ilokaasua. Kun synnytys jälleen pysähtyi, eli kohdunsuu ei auennut riittävän nopeasti, lääkäri suositteli epiduraalia koska muuten voisi olla että joutuisivat leikkaamaan ja oli kuitenkin yö vastassa. Sain siis epiduraalin ja se tuntui rentouttavan jonkun oikean paikan; synnytys lähti uuteen nousuun ja luvan saatuani ponnistin kahta kätilöä vasten 40 minuuttia.
Kun vauva syntyi olin ollut sairaalassa 38 tuntia ja käynnistyksestä oli aikaa 66 tuntia.
Nuorin lapsi syntyi 6 tuntia siitä kun ensimmäiset supistukset alkoivat ja ponnistusaika oli 3 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 21:55"]
Oli tiistai, kaunis kesäpäivä. Olin sopinut veljeni avovaimon kanssa että menisin rannalle hänen ja heidän lasten kanssa, piti vain keittää kahvit ensin. Tyytyväisenä siinä olin laittamassa puruja suodattimeen kun lorahti ja kirosin jo että prhana, nytkö sitten tulee jo pissatkin housuin kun vauva potkii! (Rv36+4)
Runsaan valkovuodon takia käytin siteitä, enkä ollut uskoa silmiäni kun pääsin vessaan, side n'ytti kuin suoraan Alwaysin mainokselta, t'ynn' kauniin pinkkiä nestettä.. Eipä kestänyt kauan tajuta että lapsivettähän se oli =D Odottelin sitten rauhassa supistuksia (soitin ja ilmoitin etten pääse rannalle), mutta mitään ei tapahtunut pariin tuntiin joten soitin synnärille, ja menin näytille. Mies oli töissä lähellä sairaalaa, joten ajoin itse.
Siellä sai sitten kinastella hoitsun kanssa joka ei millään uskonut että se olisi ollut lapsivettä, lakmus-testi ei värjäytynyt, lääkäri kuitenkin ultrasi ja totesi että vettä oli niukasti jäljellä, ja teki toisenlaisen testin. Hoitaja intti koko ajan että ei ole voinut olla lapsivettä, mutta oli hiljaa kun testi olikin positiivinen, ja pääsin osastolle odottamaan. Siellä sitten tuli toinen kunnon holahdus lapsivettä, ja kirjasivat että vedet meni vasta silloin.
Keskiviikkona tuli pari supistusta, ei muuta. Torstaina aamulla oli CRP kohonnut, joten käynnistettiin oksitosiinitipalla. Sitten ei kestäänytkään kauan =) Kymmeneltä sain tipan, supistukset alkoivat melkein heti. Voimistuivat koko ajan, kunnes lopulta eivät edes kunnolla missään vaiheessa loppuneet, oli vain kipupiikki ja vähemmän kipua.... Ilokaasusta ei ollut mitään iloa.
Sain epiduraalin kun olin 4cm auki, ja se oli taivas...... Kätilö kävi vilkaisemassa vähän ennen klo14 ja totesi että on kokonaan aunennut, ja saan ponnistaa jos siltä tuntuu. Pahoitteli että työvuoro loppuu, olisi halunnut nähdä millainen vauva tulee =)
Siellä sitten makoilin ja jotain yritin ehkä tehdä aina kun tuntui että on supistus, ja vartti yli kahdelta uusi kätilö tuli. Pyysin vilkaisemaan mikä tilanne on, kun vauva sydänäänet oli vähän hidastuneet, ja hän nosti peittoa ja totesi vain "Onpa hänellä paljon hiuksia!" Haki sitten välineitään, ja kun oltiin valmiita ponnistin 4min ja poika oli sylissäni. Pientä asvaltti-ihottumaa tuli emättimeen, mutta ei repeämiä.
Piece of cake =D
Toisen kanssa heräsin aamulla puoli viideltä (rv40+3) supistuksiin, tulivat ensin 10min välein ja sitten kun tuli 7min välein soitin äidilleni että tulisi esikoisen seuraksi. Seitsemältä oltiin synnärillä, olin 3cm auki ja pääsin saliin. Puoli yhdeksältä jo pyysin epiduraalia, ja sainkin sen vähän yhdeksän jälkeen, olin vähän päälle 4cm auki. Vähän ajan päästä vedet meni, ja kun oli kulunut puoli tuntia epiduraalinlaitosta sain luvan nousta ja kävin vessassa. Kävelin vähän huoneessa kunnes tunsin kamalan paineen jalkojen välissä, menin makuulle ja painoin nappia että saisin kätilön paikalle. Hän teki tarvittavat valmistelut ja sitten sain ponnistaa. Kun lapsi ei ollut ulkona vielä kolmannelle ponnistuksella melkein hätäännyin kun siihen meni niin kauan verrattuna esikoiseen, mutta kymmenessä minuutissa sekin punnertaminen oli ohi. Syy siihen että oli vähän hankalaa oli että lapsi oli avotarjonnassa. Synnytyksen kesto 05:40.
Lähdin kotiin jo seuraavana päivänä lapsen kanssa koska ei ollut mitään syytä viedä tilaa osastolla, ja oli ikävä esikoista =)
[/quote]Lisään vielä että mies oli kyllä mukana, lueskeli kirjaa eikä tainnut kummalakaan kerralla oikeasti tajuta että synnytän, ja taisi miehele jäädä turhan ruusuinen kuva synnytyksistä =D
Ensimmäisen synnytys kesti alle 5 h (en enää muista ulkoa tarkkaa aikamäärää) ja toisen noin 3,5 h. Ensimmäisen synnytys oli helppo ja jäi mukava olo siitä. Toisen synnytyksessä tuli kivut rajumpina ja nopeampina ja kätilöt pihtailivat puudutteissa ("ei se nyt vielä synny, kohdunsuu aukeaa keskimäärin niin ja niin monta senttiä tunnissa"). Siitä jäi vähän paha mieli. Kätilöt eivät oikein uskoneet tuntemuksiani, kun sanoin että alkaa tulla kiire. Epiduraalia ei enää ehditty antaa ja spinaali meni aluksi väärään paikkaan.
Kokonaisuudessaan kuitenkin helppoja synnytyksiä, eikä tarvinnut kauaa kärvistellä kun kaikki oli onneksi nopeasti ohi. Ponnistukset kestivät toisessa 15 min ja toisessa muistaakseni 8-9 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kesti kahdeksan tuntia, toinen neljä tuntia, kolmas minuuttia vaille kolme tuntia. Ekassa ja tokassa paracervikaali, kolmas luomuna. Viimeisen tunnin ajan kaikissa synnytyksissä kipu oli lähes sietämätöntä. Ponnistusvaiheet 10 min, 5 min, 3 min. Yhtään tikkiä ei tarvittu missään synnytyksessä.
Lapset olleet kooltaan 3,2 kg, 3,6 kg ja 3,5 kg.
Isä mukana kaikissa.
Helpot synnytykset kaiken kaikkiaan, mutta kyllä supistuskipu on loppuvaiheessa ilman kivunlievitystä käsittämättömän kovaa. Sen unohtaa hetkessä, mutta seuraavassa synnytyksessä ihmettelee, miten sen saattoi unohtaa!
Mulle tuli kaikki ne sivuvaikutukset, joista epiduraalin yhteydessä pelotellaan :) Verenpaine laski lääkkeillä hoidettavaksi, jouduin pitkään makaamaan, tunto meni kokonaan ja ponnistustarve katosi, supistuksia piti vauhdittaa oksitosiinilla ja lopulta piiiiitkän ponnistuksen jälkeen tarvittiin imukuppi.
Epiduraalin jälkeinen synnytys oli kyllä melko kivuton (tunnoton).
Jotain vinkkejä mitä itse olisin halunnut että olisi kerrottu. Synnytys SATTUU, ihan oikeasti. ihan kamalasti. Mutta sitä kipua ei tarvitse pelätä, se kuuluu asiaan, siihen ei kuole, ja siitä selviää. Se kannattaa muistaa ja sinnitellä ilman lääkkeitä niin pitkälle kuin pystyy, vaikka sitten lopulta ne ottaisikin.
Synnytys on psyykkinen prosessi, ja siihen kuuluu montaa tunnetta, avuttomuutta, kauhua, (kuoleman)pelkoa, odotusta, iloa, ahdistusta, pettymystä... Mulle ainakin oli, enemmän se oli raskas henkisesti kuin ruumiillisesti. Siihen en yhtään osannut varautua, kun joka paikassa puhutaan vaan kivunlievityksestä...
Kannattaa oikeasti puhua miehen kanssa (siis jos se on tulossa mukaan) etukäteen asiasta, mitä toivoo jne. Miehet on asiassa ihan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli rv39+5 ja noin klo 22.30 tuntui mahassa kauhea poksahdus ja holahti vedet. Ensin luulin, että meni pissat housuun, mutta vessassa sitä tuli paljon vielä lisää ja tajusin, että kalvot ne poksahti ja kyse oli lapsivedestä. Miehelle tästä sanoin ja patistin nukkumaan. Itse jäin hereille kuulostelemaan tilannetta.
Supistukset alkoivat nopeasti tämän jälkeen, mutta en osannut laskea väliä. Kertaakaan ei kohtu kovettunut, että olisin siitä tiennyt. Soitto synnärille n 23.30, että lapsivedet menneet ja sieltä kehoitettiin tulemaan aamulla, koska kohtu ei kovetu, niin on kyse ennakoivista supistuksista ja synnytys luultavasti alkaa sitten ajallaan. Koko ajan ramppasin vessassa, kun kakatti. Olin lukenut paljon synnytyskertomuksia netistä ja tiesin, että suoli luultavasti tyhjenee. Olin niin helpottunut, kun pelkäsin sitä kätilöiden eteen ulostamista niin hirveästi. :D Mitään ei kuitenkaan tullut. Samaan aikaan koski kovasti alaselkään ja ajattelin, että kyllä näiden on pakko olla jo supistuksia.
Äkkiä alkoi olla olo jo tukala. Hengittelin syvään ja heijasin itseäni edes takaisin pöytään nojaten. Mietin hennonko käydä herättämässä miehen, jos täytyykin lähteä näytille vai herätänkö turhaan. Jouduin pysähtelemään rappusissa useasti kipujen takia, kun menin miestä yläkertaan herättämään. Sanoin miehelle, että tulepa tekemään iltapalaa, koska taidetaan lähteä käymään ainakin näytillä. Pakkailin sairaalalaukkua.
Mies tekee leivän ja käy pari kertaa tupakilla. Kello oli hieman yli puoli yksi, kun lähdettiin synnäriä kohti. Autossa mies sanoo, että ei muuten taidettu lähteä pelkästään harjoittelemaan.
Synnärillä puoli tuntia käyrillä. Puristin miehen kättä ja pyörittelin nilkkoja, kun piti olla paikoillaan ja supistuksia tuli ilman taukoa. Katsoin vaan monitorista, että taas se nousee. Kätilö tulee huoneeseen ja tekee sisätutkimuksen, 8cm auki. Kiireesti sairaalavaatteet päälle ja saliin. Kätilö valmistelee huonetta ja minä kävelen ympyrää ja seison välillä jalat ristissä. Miestä nauratti. Kätilö lähtee huoneesta ja mulle tulee ihan hillitön ponnistamisen tarve. Olo oli kuin sinaappituubilla, jota joku puristaa. Siinä vaiheessa hätäännyin, että vauva syntyy lattialle. Kätilö tulee takaisin, pääsen sängylle ja saan luvan ponnistaa. 14min myöhemmin eka rääkäisy meidän pojalta.
Synnytyksen kesto 3,5h, vajaa tunti sairaalassa ja ilman mitään kivunlievityksiä. Synnytyksen jälkeen kysyin vielä kätilöltä, että tässäkö tämä nyt oli.. :) Ihana kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille :) <3 Näitä on mukava lukea! Vaikka välillä vähän jännittävää tekstiä.. Mutta hullu kai sitä on kun innolla jo silti odottaa h-hetkeä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäinen synnytys oli sektio.
Toinen alatiesynnytys, kätilö antoi liikaa oksitosiinia vauhdittaakseen synnytystä,
lopulta kohdunsuu aukesi 5minuutissa viidestä sentistä 10 senttiin ja muksu suunnilleen syöksyi kätilön käsiin.
Sain IV:n asteen repeämät joita tikattiin kahden kirurgin voimin synnytyssalissa 1,5 tuntia, tikkejä tuli kuulemman n180kpl. Molemmat sulkijalihakset repesivät.
Synnytyksestä 7vuotta ja edelleen pierut karkaavat, vaikka sulkijalihaksiin pistetty silikonia muutama vuosi sitten.
Kesti yli 30h, päättyi imukuppiin, ponnistusvaihe kesti 2h ja oli kipeä. Käytössä amme, epiduraali sekä akunastat. Terve poika syntyi, mutta äiti repesi ja häntäluukin murtui, se tosin ei tuntunut sillä hetkellä yhtään miltään, vain kuin naps. Istumaan en lattialla pystynyt vuoteen.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3867444/ketju/mies_synnytyspoltot_avautuminen Tuolla ainakin kiukuttelua aiheesta :D
Oli kamalaa touhua. Itse synnytys meni ihan reisille, kun ei päässyt luomusti alkamaankaan. Käynnistys tapahtui 8.10 iltapäivällä ja 9.10 päädyttiin kiireelliseen sektioon, kun supistukset oli koneellisesti tuotettu aamu kasista ilta seitsemään tunnin tauolla. Paha vaan, että mekaaniset supistukset kestivät 15 sek per kerta, vaikka niitä linkoutuikin kolmen minuutin välein kohti. Avautuminen loppui kuuteen senttiin.
Käynnistyksen aiheutti siis raskausmyrkytys.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 20:48"]
http://www.vauva.fi/keskustelu/3867444/ketju/mies_synnytyspoltot_avautuminen Tuolla ainakin kiukuttelua aiheesta :D
Oli kamalaa touhua. Itse synnytys meni ihan reisille, kun ei päässyt luomusti alkamaankaan. Käynnistys tapahtui 8.10 iltapäivällä ja 9.10 päädyttiin kiireelliseen sektioon, kun supistukset oli koneellisesti tuotettu aamu kasista ilta seitsemään tunnin tauolla. Paha vaan, että mekaaniset supistukset kestivät 15 sek per kerta, vaikka niitä linkoutuikin kolmen minuutin välein kohti. Avautuminen loppui kuuteen senttiin.
Käynnistyksen aiheutti siis raskausmyrkytys.
[/quote] Miten teillä nyt on mennyt? Jännitin "kanssasi" tuossa ketjussa =D
Ensimmäinen synnytys alkoi edellisenä iltana ja eteni siitä hyvin hitaasti. Sairaalaan lähdimme seuraavana aamuna klo11 (sekin turhan aikaisin). Vauva syntyi Kätilöopistolla klo22.45. Kivunlievitykseen sai epiduraalin, mutta siitä ei ollut mielestäni apua. Myöskään ilokaasun käytössä ei annettu kunnon ohjeistusta, joten eipä siitäkään apua ollut.
Seuraava lapsi (väliä) reilu vuosi syntyi hieman nopeammin. Synnytys alkoi iltapäivällä klo15 ja vauva oli vierellämme klo20. Tällä kertaa spinaalipuudutus vei kaikki kivut pois synnytyksen loppuvaiheessa. Synnytys oli käytännössä kivuton, jos avautumiseen liittyviä napakoita supistuksia ei lasketa... eivät tosin olleet hirmu pahoja nekään :)
Kolmas synnytys sisälti yhden kivuliaamman supistuksen, muuten oli oikeastaan kivuton spinaalinkin vuoksi (väliä 3v edelliseen). Tällä kertaa myös neuvottiin kunnolla ilokaasun käytössä, joten siitäkin oli enemmän apua. Vauva syntyi helposti ja kotiin pääsimme yhden yön jälkeen.