Te jotka sanotte päässeenne yli eksistänne,

Joo, kyllä välillä tuntuu haikealta muistella vanhoja hyviä aikoja. Olen silti päässyt exästäni yli, mutta tottakai ihminen välillä jää haikailemaan vanhojen juttujen perään... Ja varsinkin, jos ero on ollut sopuisa eikä mitään vihanpitoja. Elämä jatkuu ja eteenpäin on mentävä. Sen näkee sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)

Ylipääseminen tarkoittaa ainakin omalla kohdallani sitä etten enää muista miten suhde sai alkunsa, hyvä että edes exän nimeä...

Ensimmäinen riita/ongelma muistuu paremminkin mieleen ja se miksi kyseinen tyyppi on ex.

Viimeisimmästä en vielä olekaan päässyt yli, mutta hänestä muistuttaakin niistä hyvistä hetkistä yhteinen lapsemme.

Nyt pitäis varmaan määritellä, että mitä tarkoitetaan haikailulla.

Kyllä mä muistan monia hyviä hetkiä exäni kanssa. Aivan kuten muistab veljestäni, opettajastani, ystävästäni jne jne.

Mutta exän ajattelu, niiden hyvienkin juttujen, aiheuttaa vaan samanlaisen hyvän mielen kuin muidenkin mukavien asioiden muistelu.

Itse en mieltäisi sitä haikailuksi.

Väitän, en tunne haikeutta. Pikemminkin viha on päällimäisenä, jos se tyyppi edes mun mieleeni tulee.

Meillä siis kyseessä äärimmäisen kaunis, mutta raastava ero. Pelkään, että jään ikuisen haikailun limboon enkä pysty olemaan enä eksäni ystävä jatkossa sillä tunteet tuölisivat aina haikeina pintaan... ap

Meillä siis kyseessä äärimmäisen kaunis, mutta raastava ero. Pelkään, että jään ikuisen haikailun limboon enkä pysty olemaan enä eksäni ystävä jatkossa sillä tunteet tuölisivat aina haikeina pintaan... ap

Meillä siis kyseessä äärimmäisen kaunis, mutta raastava ero. Pelkään, että jään ikuisen haikailun limboon enkä pysty olemaan enä eksäni ystävä jatkossa sillä tunteet tuölisivat aina haikeina pintaan... ap

Voi helvetti. Ap

Haikeus ei liity mitenkään ylipääsemiseen... Joskus, kun on herkällä fiiliksellä, voisi ehkä muistella niitä suhteen alkuaikoja, ja varmasti se voisi olla siten haikeaa, ehkä iloista, ehkä vitutusta... Mutta ylipääseminen on ihan muuta, se on eksä, ihan ok tyyppi, ihan ok isä lapsilleen, mutta se siitä.

Mä en päässyt koskaan yli, eikä päässyt exäkään, joten palattiin yhteen ja ollaan oltu yhdessä taas monta vuotta onnellisimpina kuin koskaan:)

No minusta tarkoittaa juuri sitä ettei enää muistele tuollaisia edes, ei ainakaan kaiholla. Tietysti joku asia saattaa tulla mieleen joskus muussa yhteydessä mutta silloinkin se on muistona samanarvoinen kuin kehen tahansa liittyvä muisto. Mulla ainakin viimeinen merkki että olin päässyt yli ettet surrut enää edes sitä menetettyä ehjän perheen unelmaa. Hyväksyi siis tilanteen.

Ei tunnu haikealta tuollaisten muistelu. Ei tule edes muisteltua, mutta jos alkaa miettimään niin pikemminkin hieman ällöltä tuntuu. Joitain hauskoja muistoja missä exääni oli mukana tulee joskus mietittyä, mutta niihin liitttyi muitakin kavereita jne. Esim. festareita missä ollaan oltu porukalla.

Mä koen päässeeni yli, koska se ihminen tai sen ajattelu ei aiheuta mussa mitään tunnetta. Ei mitään. Myöskään, jos ajattelen aikaa hänen kanssa ei aiheuta tunteita tai mitään haikailuja. Riippuen mikä asia tulee mieleen, ainut tunne saattaa olla myötähäpeä itseäni kohtaan. Olisi muutenkin pitänyt erota monta vuotta aikaisemmin.

Mä olen päässyt yli. Eikä niitä hyviäkään hetkiä tule paljoa muisteltua, varsinkaan kun on tuo uus mies jonka kanssa on vielä parempi olla. Ero edelisestä oli raastava ja kamala, mutta siitäkin huolimatta olen exän kanssa tekemisissä ja voidaan jutella. Ehkä se tekee, että tiedän löytäneeni ehdottamasti exää paremman miehen rinnalleni.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:36"]

Ei tunnu haikealta tuollaisten muistelu. Ei tule edes muisteltua, mutta jos alkaa miettimään niin pikemminkin hieman ällöltä tuntuu. Joitain hauskoja muistoja missä exääni oli mukana tulee joskus mietittyä, mutta niihin liitttyi muitakin kavereita jne. Esim. festareita missä ollaan oltu porukalla.

[/quote]

Hyvin tiivistetty. Mulla on sama homma ja lähinnä ahdisti, kun exä kirjoitteli kännipäissään mulle jotain menneiden muisteluita. :D Itse en ylipäätään paljon menneitä mieti, saati sitten ajattele jotain exiä tai opiskeluaikoja tai mitä tahansa ollutta ja mennyttä.

En todellakaan haikaile enää yhtään. Erosta 8 vuotta. Lähinnä yököttää, miten exään joskus haksahdin. Pidän itseäni täysin ääliönä, että häneen lankesin ja koko 15-vuotinen suhteemme oli ihan vitsi jälkikäteen katsottuna. Vain kaksi hyvää asiaa koko tarinasta, yhteiset lapsemme. Exäni on häiriintynyt, itsekäs luuseri ja pahemmaksi vain mennyt eromme jälkeen.

Onneksi lähdin kälppimään.

Mä en ole koskaan haikaillut mitään exästä (10v yhdessä, joista lähes 10v kihloissa ja 9v avoliitossa), se oli säälittävä mulkku, joka pilas mun elämän ja saattoi rahavaikeuksiin. Muistakaan, lyhemmistä, suhteista en ole jääny kaipaamaan mitään vaikka olemme eronneet hyvissä väleissä.

Mä oon päässyt yli kyllä. Luulin kans joskus itse, ettei tule ikinä onnistumaan. Ero oli sotkuinen ja kamala, joten se vei mukanaan kyllä hyvätkin muistot suhteesta, en oikeastaan edes muista niitä enää. Tai jos muistan jotain hetkiä minkä tiedän olleen hyvä, en muista enää sitä tunnetta mikä mulla siitä ihmisestä oli. Pitkään vihasin, nyt en enää edes sitä.

Uuden löysin ja onneni myös :)

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:22"]

väitättekö, ettette tuntisi esimerkiksi haikeutta muistellessanne ensitreffejänne, ensipusua, alkuhuumaa yms? Mitä ylitsepääseminen oikeastaan edes tarkoittaa? Täällä yksi epätoivonen jonkun tuore entinen...

[/quote]

Ei ole ollut tarvetta haikailla eksän perään. Kyllä ne nyrkiniskut ja muut rankat jutut vei voiton muisteloissa.

Helpottunut siitä, että on todellakin eksä ja ollut sitä jo kauan.

Olen päässyt yli. En ajattele koko ihmistä eikä hänellä ole  mitään asemaa elämässäni. Jos sattisin hänet tapaamaan (ja tunnistamaan/huomaamaan) voisimme varmasti vaihtaa kuulumisia ihan ongelmitta, mutta en koe tarvetta pitää yhteyttä häneen.

Ja siis asuimme muutaman vuoden yhdessä, olimme naimisissa ja yritimme yhteistä lasta.