Muita jotka seurustelevat salaa?
Onko mielestänne outoa jos en halua puhua seurustelusuhteestani juuri kellekään? Olen melkein kaksi vuotta seurustellut kosovolaisen miehen kanssa. Työpaikalla työkaverit heittävät usein rasistisia juttuja ja en ole sen takia viitsinyt sanoa siellä mitään, kun työkaverit utelevat onko mitään miehiä ollut. Kaikki siis luulevat aina, että olen sinkku. Työkaverit ovat siis kavereitani myös työpaikan ulkopuolella. Ainoastaan äitini tietää, että tapailen miestä. Olen jollain tapaa "laiska" asian suhteen, en jaksa kohdata ennakkoluuloja ja en jaksaisi puhua miehestä ja asioistani, kun mies on kavereiden mielestä kuitenkin paska, kun onkerran mamu.
Onko muita, jotka seurustelevat aikuisena salaa? Onhan tämä tietty teidän mielestä outoa.
Kommentit (26)
Minunkin mieheni on 14 vuotta vanhempi. :)
Ap
Musta enemmänkin vaikuttaa, että sä häpeet miestäs.
Mun mielestä on outoa. Mä en pystyisi salailemaan rakkauttani keneltäkään enkä ainakaan valehtelemaan, että ei ole miestä. Tuntuu siltä, että et kehtaa kertoa miehestäsi, koska muut lynkkaavat hänet kuitenkin. Jos olisit täysi varma miehestäsi, rakkaudesta ja hänen kunnollisuudestaan, niin sä et välittäisi muiden mielipiteistä.
Ymmärrän, että työkavereille ei mainosta kaikkea yksityiselämästään. En minäkään jaa kaikkia yksityiselämän asioita työkavereiden kanssa.
Mutta eikö sun kaveritkaan ole tavanneet miestä? Menetkö aina yksin, jos joku järkkää illanistujaiset tai juhlat tms.? Eikö kukaan kaveri käy sun luona kylässä tai jos käy, ajatko miehen aina pois? Kavereilta asian salailu tuo mullekin vähän mieleen sen, että häpeätkö miestäsi? Kokeeko mies näin? Jos joku mies seurustelisi mun kanssa ja ei koskaan esittelisi kavereilleen, niin minulle asia ei olisi ok. Kahden vuoden seurustelu nyt vaikuttaa kuitenkin jo aika vakavalta.
Sama täällä. Tai no varsinaiset kaverit tietää, työkaverit ei. En silti puhu asiasta juuri kellekään, en vain ole sitä tyyppiä. Tuntuu vähän hölmöltä "salailla", koska kyseessä on ihana mies, mutta jotenkin ei vaan huvita vastailla kaikenmaailman uteluihin. Kel onni on, se onnen kätkeköön ja niin pois päin.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:47"]
Mun mielestä on outoa. Mä en pystyisi salailemaan rakkauttani keneltäkään enkä ainakaan valehtelemaan, että ei ole miestä. Tuntuu siltä, että et kehtaa kertoa miehestäsi, koska muut lynkkaavat hänet kuitenkin. Jos olisit täysi varma miehestäsi, rakkaudesta ja hänen kunnollisuudestaan, niin sä et välittäisi muiden mielipiteistä.
[/quote]
Puhe oli tapailevasta seurustelusta ei rakkaudesta. Mutta siinä olet oikeassa, kun puhutaan rakkaudesta silloin tilanne nähdään vaaleanpuinaisten sydämenmuotoisten lasien läpi katsottuna ei muiden.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:47"]
Mun mielestä on outoa. Mä en pystyisi salailemaan rakkauttani keneltäkään enkä ainakaan valehtelemaan, että ei ole miestä. Tuntuu siltä, että et kehtaa kertoa miehestäsi, koska muut lynkkaavat hänet kuitenkin. Jos olisit täysi varma miehestäsi, rakkaudesta ja hänen kunnollisuudestaan, niin sä et välittäisi muiden mielipiteistä.
[/quote]
Puhe oli tapailevasta seurustelusta ei rakkaudesta. Mutta siinä olet oikeassa, kun puhutaan rakkaudesta silloin tilanne nähdään vaaleanpuinaisten sydämenmuotoisten lasien läpi katsottuna ei muiden.
[/quote]
Ei ap puhunut mistään tapailusta, vaan ihan pelkästään seurustelusta. Jotenkin olettaisin itsekin että jos joku on jo kaksi vuotta seurustellut, kyse on rakkaudesta.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:47"]
Mun mielestä on outoa. Mä en pystyisi salailemaan rakkauttani keneltäkään enkä ainakaan valehtelemaan, että ei ole miestä. Tuntuu siltä, että et kehtaa kertoa miehestäsi, koska muut lynkkaavat hänet kuitenkin. Jos olisit täysi varma miehestäsi, rakkaudesta ja hänen kunnollisuudestaan, niin sä et välittäisi muiden mielipiteistä.
[/quote]
Minun ei ole ikinä ainakaan tarvinnut kauheasti asiaa selitellä. Minulla ei ole kavereita tai ystäviä, sukulaistenkaan kanssa en ole muuten tekemisissä kuin vanhan äidin ja isän kanssa ehkä kerran kuussa. Heille olen kieltämättä valehdellut että olen yksin, koska en halua aiheuttaa heille kauheaa huolta asialla ,tiedän että he menisivät ihan huolesta sekaisin jos tietäisivät ulkomaalaisesta miehestä. Niillä on kaikkia ennakkoluuloja että ovat kaikki väkivaltaisia, halveksivat naisia, pakottavat hellan ja nyrkin väliin, pettävät jne.
Mutta muuten, eipä minulla ole ketään jolle edes kertoa. töissä meillä ei ole tapana puhua kuin työasioista ja joskus ajankohtaisaiheista, miesvaltainen duunipaikka... Eipä siellä kukaan muukaan perheasioistaan tai suhteistaan puhu.
t. 2
Emme asu yhdessä. Jos joku järkkää jotain menen aina yksin. Mies on nelikymppinen ja vaikka ei mikään ukko olekaan, niin tiedän, ettei häntä kiinnosta meidän illanistujaiset. Itse olen kyllä tavannut miehen kavereita. Se on vain se, kun tiedän miten rasistisia osa kavereista on, ja miten joidenkin heidän mielestä myös ikäeromme on päätä huimaava, en jaksa vaivautua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:47"]
Mun mielestä on outoa. Mä en pystyisi salailemaan rakkauttani keneltäkään enkä ainakaan valehtelemaan, että ei ole miestä. Tuntuu siltä, että et kehtaa kertoa miehestäsi, koska muut lynkkaavat hänet kuitenkin. Jos olisit täysi varma miehestäsi, rakkaudesta ja hänen kunnollisuudestaan, niin sä et välittäisi muiden mielipiteistä.
[/quote]
Puhe oli tapailevasta seurustelusta ei rakkaudesta. Mutta siinä olet oikeassa, kun puhutaan rakkaudesta silloin tilanne nähdään vaaleanpuinaisten sydämenmuotoisten lasien läpi katsottuna ei muiden.
[/quote]
Ei ap puhunut mistään tapailusta, vaan ihan pelkästään seurustelusta. Jotenkin olettaisin itsekin että jos joku on jo kaksi vuotta seurustellut, kyse on rakkaudesta.
[/quote]
Vain ap. äiti tiettää, että hän tapailee miestä...rakkaudesta ei puhuttu. Seurustella voi vuosia ilman rakkauttakin.
Salailulinjalla minäkin menin, kun asuin ulkomaalaisen kanssa yhdessä. Rasistit voivat tuottaa todellisia ongelmia. Mies sai silloin tällöin turpaansa. Kerran uhkasivat minuakin. Työkaverini kuului rasistiporukoihin ja hänelle sitten kerran valkeni suhteeni. Hän sanoi, että kannattaa pitää matalaa profiilia, sillä hän yrittää parhaillaan eroon rasistipiireistään ja se ei todellakaan ole helpoa. Hän aikoi muuttaa toiseen kaupunkiin heti kun vain saisi työtä! Vaikka en ehtinyt pyytääkään, hän lupasi olla kertomatta "kavereilleen" minusta ja miehestäni.
Rasistiset puheet yleensä lakkaa kun kohde on paikalla.
Ilmiö tuli tutuksi mm. karjalasta evakkoon lähteneen sukuni keskuudessa. Aiemmin kaikissa kissanristiäisissä jutut oli ryssä sitä ja ryssä tätä. Nuoremmasta polvesta yksi otti ja meni naimisiin todella mukavan venäläisnaisen kanssa... enkä sen koommin ole kuullut koko ryssä-sanaa enää missään :)
Tiedä sitten jatkavatko keskenään, mutta ei ainakaan miedän sukuhaaran kuullen.
Mitä mies on mieltä tilanteesta? Ei kaikki teidän tutut voi olla rasisteja. Ja jos joku heittää jotain rasistista, niin etkö uskalla olla eri mieltä? Minusta tuo on miestä kohtaan loukkaavaa, että hänen olemassaoloa salaillaan ja häntä ei kehdata esitellä kavereille.
Oli kyllä hassu tilanneyksi päivä, kun kaveri kommentoi johonkin juttuun, että ei käsitä miten joku voi seurustella joidenkin maahanmuuttajien kanssa. En sitten sanonut mitään. ;)
Ap
Olisikohan kannattanut sanoa jotain? Sitten kun kaverisi saavat selville, että olet salannut heiltä jotain noin suurta ja vielä valehdellut, niin kaikki epäilevät teidän suhdetta, sitä että sun miehesi on kusipää ja osa katkaisee välit suhunkin, koska olet epäluotettava.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:55"]Olisikohan kannattanut sanoa jotain? Sitten kun kaverisi saavat selville, että olet salannut heiltä jotain noin suurta ja vielä valehdellut, niin kaikki epäilevät teidän suhdetta, sitä että sun miehesi on kusipää ja osa katkaisee välit suhunkin, koska olet epäluotettava.
[/quote]
Eihän mun suhde heille kuulu.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:51"]
Oli kyllä hassu tilanneyksi päivä, kun kaveri kommentoi johonkin juttuun, että ei käsitä miten joku voi seurustella joidenkin maahanmuuttajien kanssa. En sitten sanonut mitään. ;)
Ap
[/quote]
Jaa, no kyllä minä tuossa tilanteessa ihan innoissani päräyttäisin, että niinhän minäkin teen, ja katsoisin myhäillen, kun toisen naama venähtää. En ymmärrä, miten edes viitsit kaveerata noin ahdasmielisten ihmisten kanssa. Ei yksityisasioistaan ole kenenkään pakko avautua, jos ei halua, mutta rasismin vuoksi salailu on jotenkin säälittävää. Ihan kuin sinusta olisi OK, että toiset ajattelevat miesystävästäsi pahaa edes häntä tuntematta.
Hmm, siis kaverille ei kuulu sun suhde... Nyt tää juttu meni niin oudoksi, että ainakin mä olen sitä mieltä, että teidän suhteessa on jotain vikaa. Olet tosi helppo nakki miehellesi, kun sulla raukalla ei ole näköjään yhtäkään ystävää.
Ei minusta mitään outoa. Miksi ihmeessä asiasta tarvisi kellekään kertoa? Itse olen asunut jo 4 vuotta avoliitossa miehen kanssa, enkä ole kertonut kellekään. Varsinkaan vanhemmilleni en kerro, he eivät hyväksyisi ulkomaalaista, minua 11 vuotta nuorempaa miestä... Enkä töissä puhu ikinä kellekään yksityisasioistani muutenkaan.