Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli pahinta lapsuudessa/nuoruudessa
11.01.2014 |
Mikä oli pahinta lapsuudessa/nuoruudessa? Minulla olisi ollut pahinta jos ei olisis ollut yhtään kaveria. Onneksi vanhemmat eivät riidelleet, koska vanhempien riitely aiheutti melkoista ahdistusta joillekin luokkakavereille.
Kommentit (16)
Pahinta oli yksinäisyys. Kesälomalla ei ollut kavereita ja odotin koulun alkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun nuoruudessa ollut mitään erityisen pahaa. Jälkikäteen eniten ihmetyttää järkyttävän suppea ruokavalioni, johon kukaan ei puuttunut mitenkään. Söin 2v pelkästään lihapiirakkaa kananmunalla, Berliinin munkkia ja pizzaa, jossa oli vain pohja, ketsuppia, mausteita ja juustoa.
Yksinäisyys, vaikka onneksi oli serkkuja ja naapurin lapsia sekä veli, joiden kanssa leikkiä. Koulussa ei ollut ketään kavereita ja inhosin välitunteja, koska seisoin niillä aina yksin seinänvierustalla. Koulussa ja päiväkodissa tai vieraammissa paikoissa en ikinä puhunut mitään kenellekään, joten se vaikeutti elämää kamalasti. Piti kerätä ihan hirveästi rohkeutta, että sai pyydettyä opettajalta uuden vihkon saati kerrottua, että joudun menemään hammaslääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faijan agressiivisuus, henkinen ja fyysinen väkivalta, sekä lannistaminen ja haukkuminen/ nimittely..
Vittumainen opettaja ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla. Inhosin sitä vanhaa ämmää sydämeni pohjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lannistaminen ja nimittely...niin kotona kuin koulussa...
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 00:43"]
lannistaminen ja nimittely...niin kotona kuin koulussa...
[/quote]
Sama täällä.
Sekä ihosairaus, joka ruokki koulukiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avuttomuus. Oma tahto oli valtava, mutta kykyjä ja resursseja ei ollut mihinkään.
Se, että en saanut mitään tukea kotona. Olisi olut ihanaa jos olisi ollut äiti ja isä joka olisi kuunnellut murheita ja lohduttanuta. Sen sijaan jouduin tukemaan äitiäni ja sisaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaksi vanhempaa eikä käytännössä yhtään. Isällä mt-ongelmia ja äidillä uusi mies ja lapsi, minä sain olla oman onneni nojassa. Ei kumpaakaan kiinnostanut minun kouluni, kaverisuhteeni, en päässyt harrastamaan (ei ollut rahasta kiinni), sen sijaan sain kyllä aina kuulla moitteita milloin mistäkin.
Omia lapsiani yritän kannustaa ja kuunnella, olla kiinnostunut heidän asioistaan ja antaa aikaa, olla läsnä.
Seksuaalinen hyväksikäyttö, alkoholisti-isä, vanhempien päivittäinen/öinen riitely, koulukiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti. Hylkäys. Välinpitämättömyys. Äidin valtava, kaiken tieltään kaatava ja järjetön rakkaus velipuoltani kohtaan. Pojasta piti tulla insinööri, mitä äitini alkoi hokea melkein pojan syntymän jälkeen. Kas kummaa, kun kaveri päätyi mielisairaalaan.
Äitimme perukirjoitus ja siihen liittyvät asiat olivat helvettiä. Jätkä "ryösti" (velallisen) kuolinpesän. Kännykät sun muut läksi hänen matkaan. Jopa verhot oli ottanut ikkunoista. Hänellä oli avaimet, kun oli äidin syöttiläänä ja rahaa kuppaamassa, tyhjennettyään oman tilinsä ensin.
Tämän jälkeen käytiin tuon kusipään kanssa "puhelinkeskusteluja" ja kirjeenvaihtoa siitä, kun MINÄ ajattelen vaan rahaa. Noh, kuolinpesän hoitajana oli ehkä pakko, että sai asiat jotenkin selviksi ja velkojille rehelliset tiedot.
Onhan jo mainio tyyppi, kun on rahaa, niin kaveri voi hyvin ja kaikki on hyvin, mutta rahojen loputtua hakeutuu kiireesti "masentuneena" sairaalan suojiin. Jotkut ne osaa.
Pahinta oli se, että pelkäsin milloin saisin taas piiskaa. Isäni oli todella ankara ja vanhempien riitely oli jatkuvaa.
Vanhempien juominen, riitely ja fyysinen väkivalta.