Saatiin Wii - tällaistako tää nyt sitten on?

Itku! No itsehän hankitte mokoman babylonin alttarin kotiinne!

Tätähän se on...nyt päivittäinen sovittu peliaika käyttöön, ennen kuin homma leviää käsistä!

Öh. oletko koskaan kuullut että vanhempi sanoo ja lapsi tottelee?

Meillä menee koneet kiinni loppupäiväksi ja jos käytös uhmaa tuosta niin seuraavanakin päivänä uhkaa konekielto.

Nyt alkuunsa voi uutuudenviehätykseen riittää että päivittäin saa pelata mutta kohta sovitte kerran tai pari pelipäivää vaikka. Silloinkin riittää että pelataan tunti tai pari.

Lisävinkki: seuraa mitä lapset tekee kavereillaan. Kysele mitä lapset tekee kaverikylässä. Oma kokemus on että vaikka omassa kodissa olisi pelipäivät niin lapsi menee pelaamaan kavereilleen.

Harrastuksia lapsille!

Ja sitten lisäksi ihan vaan mietitte miten paljon lapset pelaa. Jos lapset hoidossa/koulussa ja sitten kotiin päästyä käytte kaupassa niin hetken voi pelata ennen ruokailua. Sitten taas illaksi koneet kiinni ja rauhoitutte kokonaan pois koneista. Ei tietokonetta/telkkaria, mieluiten ei aikuisillakaan.

Jos lapset hyppii silmille kun niitä komennetaan niin siihen pitää sitten saada joku rangaistus. Tottakai lapsikin saa olla harmissaan mutta katso tarkkaan miten hän käyttäytyy.

Ne koneet voi olla välillä ihan kokonaan käyttämättä.

Meillä on auttanut että pidetään pelittömiä päiviä, eli kun lapsilla on tiedossa heti aamusta, tai jo edellisenä päivänä että tänään ei pelata ollenkaan, niin kummasti keksivät muutakin tekemistä.

Tai jos sovitaan (=ilmoitetaan) että tänään saa pelata tietyn ajan, ja sanotaan että nyt sun pelit on tältä päivältä pelattu niin se loppupäivä ei ole sitä koneelle pääsemisen odottelua.

Ne raivaritkin vähenee ja loppuu kun linja on johdonmukainen ja lapset oppii miten tämä homma menee.

Meillä peliaika on 2 tuntia lauantaina. Jos oma huone on joka ilta nukkumaan mennessä siisti, saa ylimääräisen pelipäivän. Lomilla saa pelata vähän enemmän, mutta huomaan sen usein johtavan lasten jatkuvaan tyytymättömyyteen ja marinaan, pelaamista odotetaan kuin kuuta nousevaa, eikä mikään muu kiinnosta - tapellaan vaan pelaamista odottaessa. Tiukat rajat pelaamisessa vapauttaa lapsen ajatelemaan muitakin asioita... Nimim. wiiu tuli taloon 

Selvät säännöt pelaamiseen. Toki teillä nyt on uusi kiinnostava juttu kyseessä ja alkuinnostus on suuri, mikä nyt toki on ihan ymmärrettävää. Mutta jos pelaaminen on niin koukuttavaa, että koko päivä menee miettiessä milloin saa pelata, kannattaa määrätä niin, että vain tiettyinä päivinä saa pelata ja tietyn aikaa ja silloinkin ehkä lunastaa peliaika ulkoilulla. Meillä kanssa pelaaminen on kovin tärkeää  (9 ja 6 vuotiaat pojat kyseessä) ja nyt loma-aikana vähän joustetaankin peliaikaa enemmän, etenkin kun ulkoiluun kelit on tosi huonot (täällä ainakin sataa vettä ihan kunnolla). Mutta arjen taas alettua meillä on normaalisti sellaiset säännöt, että ma-to ei pelata ollenkaan, silloin keskitytään kouluun ja liikuntaharrastuksiin. Pe-iltana saa pelata pari tuntia ja la-su sama juttu, mutta aamupäivällä pitää liikkua ja ulkoilla samanverran kuin aikoo pelata ja pelata saa vasta sitten ulkoilun jälkeen. Monilla kavereilla on nykyään samat säännöt mikä kyllä helpottaa, ei käy niin, että karataan kavereille pelaamaan silloin, kun itsellä ei ole pelipäivä. 

Onhan nuo pelit tärkeitä ja koukuttaa helposti mutta on niistä oma hyötynsäkin, esim. englanninkielen osaaminen on kehittynyt kovasti ja eskarilainenkin jo ymmärtää ja käyttää monia englanninkielisiä juttuja ihan sujuvasti. Käden ja silmän yhteistyö ja koordinaatio paranee. Kaveripiirissä (etenkin pojilla) on myös kyllä ihan yleissivistystä tietää jotain yleisimmistä peleistä ja osata pelata edes jonkun verran. Jos ei ole mitään pelikonetta kotona eikä osaa pelata yhtään tai osaa puhua peleistä yhtään mitään, joutuu helposti porukan ulkopuolelle. 

Mikä tahansa kivakin asia on huono, jos se menee liiallisuuksiin. Oli kyse pelaamisesta, herkuttelusta, telkkarin katselusta tai vaikka liikunnastakin. Lapsi ei osaa itse rajoittaa kivaa tekemistä, se on aikuisen tehtävä. Toki pitää sitten tarjota aktiivisesti sitä muuta tekemistä eli ei oikein onnistu sekään, että kielletään lapselta pelaaminen ja itse istutaan facebookissa tai nettishoppailemassa koko ilta... 

Lisäksi kannattaa muistaa, että etenkin nuo Wii-pelit on sellaisia, joita voi kyllä pelata ihan koko perhe. Ihan kiva tapa viettää aikaa pelaamalla lasten kanssa vaikka urheilupelejä tai laulupelejä tms. Ja kiva lapsille huomata, että ovat jossain parempia kuin äiti tai isä...

Meillä ei ole pelikonetta. Tabletilla saa pelata ja siinä käydään samoja neuvotteluja kuin ketjussa kirjoittaneilla pelikoneeseen liittyen. On pelittömiä päiviä jne. Toistaiseksi lapset ei ole edes ehdotelleet pelikoneen ostoa ja niin kauan kuin ilman selvitään, ei sitä haluta. Mutta isovanhemmat haluaisi ihan väkisin ostaa pelikoneen ja yrittävät lasten kanssa johdattaa keskustelua siihen suuntaan. Ollaan selvästi heille sanottu, että ei sitä vielä piiiitkään aikaan meille haluta (lapset alle kouluikäisiä), mutta varsinkin vaari ei osaa pitää turpavärkkiään kiinni ja kyselee lelulehdistä ym., että oisko tollanen peli kiva tai toi ja ai ois vai, no sitten teille pitää ensi jouluksi hommata pelikone ym. Ja sitten me saadaan olla vanhempina niitä paskoja, jotka torppaa ehdotuksen...

Läski AP heijastaa omaa huonoa omatuntoaan lasten pelaamiseen kun täällä vaan kirjottaa roskaa netissä vaikka tietää, että pitäisi olla ulkona jumppaassa läskejä pois.

Kiitos vastauksista. Ehkä tämä on vain tätä alkuhässäkkää, ja tämä tästä tasoittuu. Olen salaa mielessäni joskus ihmetellyt kavereitani, joiden koko kasvatus näyttää perustuvan siihen että saako pelata vai ei. (=jos teet sitä tai tätä, niin sitten saat pelata. Nyt lähdetään sinne ja tänne, ettei koko päivä ole pelaamista. Ja jos et heti lopeta tuota mitä teet, niin sitten et saa pelata!) Nyt tajuan, että peleillä näyttää oikeasti olevan poikiin heti kättelyssä vahva ote. Meillä ei lapset ole ikinä saaneet mistään tällaisia raivareita mitä tästä pelaamisen rajoittamisesta, ovat jotenkin niin syvällä siinä pelimaailmassa.

Ehkä tää tästä. Ärsyttää kaikenlainen säätäminen.

Jotkut lapset myös koukuttuvat peleihin enemmän kuin toiset. Kuten aikuisissakin on esim. uhkapelien pelaajia ja toisia ei yhtään kiinnosta. Meillä ei tarvi vielä rajoittaa peliaikaa. 6-vuotias pelaa sen mitä pelaa, lopettaa itse pelit, joskus on jopa parin viikon tauko kokonaan. Ei olla koskaan rajoitettu pelaamista, koska mielestämme se on pysynyt kohtuuden rajoissa ja tosiaan ei näytä olevan koukussa peleihin, leikkii mielellään legoilla ja lähtee ulos jne. Uskon myös jonkin verran siihen, että jos pelaamisesta tehdään vanhempien osalta iso numero, on tiukat peliaikasäännöt jne. niin sitä enemmän lapsi koukuttuu peleihin.

Ei sen pelaamisen tai pelikoneen tarvitse olla ongelma. Meillä toimii kun on selkeä peliaika ja jos sitä ei noudateta, niin tulee sitten pelikielto. Joko lapset pelaavat sen mitä on sovittu tai sitten eivät pelaa olenkaan. Äkkiä loppui raivoamiset ja kitinät, kun nostin pelikoneen pari kertaa jäähylle.

Meillä ei ole koskaan saatu raivareita pelaamisen takia, se on luonnekysymys. Ostaisin siihen pelkkiä urheilupelejä, niin ei haittais, vaikka pelaisivat tuntikausia.

"Nyt tajuan, että peleillä näyttää oikeasti olevan poikiin heti kättelyssä vahva ote." Myös tyttöihin. Naapurin 8-vuotias tyttö pelailee tietokoneella koko ajan jotain tyttöjen pelejä.

Meillä on säännöt eli pelejä ei pelata, jos ne aiheuttaa kiukkua, kyyneleitä tai riitelyä. Jos on uusi peli, annetaan pelata enemmän, mutta muuten saattaa mennä parikin viikkoa ilman pelejä.