NYT SOVITTELUAPUA, kiitos!!!

Ap kuinka vanha olet? Oikeasti.

Mä en nyt oikein ymmärrä ap. mikä tässä on niin vaikeaa? Kun olette siellä anoppilassa ei sun tarvitse jutustella henkeviä anopin kanssa! Uppoudut johonkin aivan muuhun ja oikeasti et vastaa! Kyllä luulisi anopin tajuavan ettet ole juttutuulella! Eikä se ole epäkohteliasta vaan rehellistä! Jos et pidä kys. ihmisestä ei sun tarvitse olla mielin kielin...ethän sä sen anopin kanssa ole naimisissa!

Tuon neljä päivää roikkuu vaikka löysässä hirressä! En voi sille mitään, että surettaa jo valmiiksi, kun on kaksi omaa poikaa ja mietin, että mitä jos löytävät tuollaisen naisen itselleen, kuin mitä sinä olet. Tällä hetkellä ovat alle kouluikäisiä kylläkin. Miten paljon rakastankaan poikiani (tiedän tiedän, aikanaan päästettävä omilleen, mutta kuitenkin) ja miten sydämeni särkyykään nyt jo, kun mietin jos heidän vaimonsa tulevaisuudessa ajattelisi noin.

 Minusta puolisoiden pitäisi tukea rakastaan pitämään hyvät jä lämpimät suhteet myös vanhempiinsa. Keneltä se on pois? Häh? Itse olen parhaani mukaan koittanut tukea miestäni tämän yhteydenpidossa vanhempiinsa. Tästä mieheni on minua myös monta kertaa kiittänyt, että arvostan hänen porukoitaan. Ei se tarkoita, että kaikessa pitäisi samaa mieltä olla. Samoin mieheni arvostaa minun läheisiäni.

Itsekkyys huipussaan... Jos kyse olisi sinun vanhemmistasi, joita sinä haluaisit tavata 4 päivää vuodessa, hyväksyisitkö mieheltäsi vastaavan käytöksen?

Minulle olisi ollut aikanaan peruste suhteen päättämiselle, jos mies olisi halunnut rajoittaa tapaamisiani vanhempieni tai muiden perheenjäsenten kanssa. Aina ei ole pakko olla mukana, mutta kyllä puolison on oltava osa koko sukua ja perhettä, perheellä käsitän myös puolison vanhemmat ym.sukulaiset...

Kyllä ihmiset saavat tosiaan ongelman aikaiseksi ihmeellisistä asioista. Ymmärtäisin ap:n ongelman, jos mies vaatimalla vaatisi että muutatte anopin kanssa samaan huusholliin, sitten valituksen määrä saattaisi olla tolkullisessa suhteessa aiheeseen...

Meillä mies aina "auttaa" mua eli tietää, että kaipaan omaa rauhaa joka päivä eikä se tarkoita ettenkö pitäisi muista ihmisistä.

Eli kun miehen lapset on meillä, hän käy näiden kanssa joka päivä vaikkapa ulkona "mennääs me ulos ja jätetään tuo vaimoni kotiin tekemään rauhassa ruokaa ja vähän siivoilemaan, kun ollaan taas sotkettu". Mä saan hengähtää ja kun tulevat parin tunnin päästä takaisin, olen taas hyväntuulinen ja aidon oikeasti osaan iloita miehen lapsista.

Sama homma anoppilassa, mies kertoo vanhemmilleen "vaimo lähtee lenkille, mitäs jos me mentäisiin katsomaan vaikka sitä puusavottaa sillä aikaa?". 

Kun mies sanoo nuo asiat, ne eivät mene niinkään mun piikkiin eikä kenellekään tule tunnetta, että en pitäisi heistä. Ennen kaikkea, koska siitä ei ole kyse, en vain kestä ihmisiä 24/7 ympärilläni, mutta riittää, että saan sen tunnin, pari, päivässä olla yksin.

Pikkuaikahan tuo. Tosin jos ootte aikuisia ja anoppila joku kaksio menkää hotelliin, nelikymppistä siskonpeti keittiössä alkaa joko kolottamaan tai viiksettämään. Mutta jos teillä oma huone nukkumiseen niin mikäs siinä, joskus oltu kesälomakin vastaavasti

Mene ja ole siellä se 4 yötä, ei ole mahdottoman pitkä aika elämästäsi ja on tärkeää parisuhteellesi. MUTTA. Pidä kiinni siitä että tarvitset päivässä sen pari kolme tuntia omaa aikaa (lukeminen, lepääminen yksin, kävely; olet lomalla ja lataat akkuja.... ). Ilmoita tämä tarve miehellesi ja anopillesi ystävällisesti mutta napakasti; jos joku kehtaa ulista vastaan tai syyllistää, vastaa ystävällisesti ja napakasti että tarvitset hetken omaa aikaa, tarkoituksesi ei ole loukata ketään. Ja pidä kiinni siitä omasta ajastasi. Muista että uskottavuutta saa teoilla, ei niinkään sanoilla.

pakkaat kuin olisit lähdössä. Lähtöpäivän aamuna sormet kurkkuun, reipas ja varmasti kuuluva YYYYRRRRJÖÖÖÖ! Sitten vaan "mahatautisena" jäät kotiin nauttimaan yksinolosta.

Jep, nyt vaikka vähän nettiä selailemaan ja valkkaat kauppoja / tilaisuuksia / paikkoja jossa haluat ehdottomasti käydä, ja pitkät lenkit tietysti myös mahdollisia. Taksillakin pääsee jos kukaan ei pysty heittämään / et voi ottaa autoa. Autat keittiössä aamuin illoin sen verran mitä talon tapana on. Ihanaa kun mies näkee vanhempiaan, mahdolliset lapset isovanhempia ja sä saat omaakin aikaa =D Löytyykö sauna? Saunaan anoppi ei varmaan seuraa? Ja saunan välissä / jälkeen voi lueskella vielä pyyhkeessä ja siihenkään harva "vieras" tunkee viereen?

Ootte siellä sen neljä yötä. Ota kirja tms mukaan.

Onko jokin erityinen syy mikset kestä 4 päivää..?

Neljä yötä anoppilassa...ei siellä pysy hengissä niin kauaa! Ja en todellakaan voi lukea kirjaa siellä kovinkaan montaa sivua, kun anoppi pitää jutustelusta.... Voi apua!

Osaksi aikaa hotelliin?

Ota joku käsityö mukaan,niin voit keskittyä siihen ja jutustelu hoituu siinä sivussa. Olkaa 4 yötä,jos kerran harvoin käytte..ilmeisesti miehelle tärkeää.

Käy nyt hakemassa joku tarttuva tauti jostain niin ei tarvi lähteä

Minusta ap:n kannattaa jäädä kotiin. Saa mies ja mahdolliset lapset kyläillä rauhassa.. aikuinen ihminen pystyy kyllä mukautumaan halutessaan, jos nyt ei mistään ihan hirviö appivanhemmista ole kyse.

olenko oikeasti ainoa nainen, jolle 4yötä anoppilassa tuntuu mahdottomalta? 

En _jaksa_ anoppiani, en vaan jaksa. Jo ihan sen sukulaisenvaimonäidinsiskopuolenvainaan menestyminen kunnallispolitiikassa tai kirkkovaaleissa sillonjasillon.. Voi apua! Jos saisin maata kirjan kanssa muutaman tunnin päivässä rauhassa, voisin harkita. mutta kun hän tykkää jutella!

Keksit jonkun tekosyyn ja tulet lentokoneella pari päivää myöhemmin. Sanot vaikka että siskosi yms tarvii apua tai on ylitöitä, äkkiäkös sitä jotain keksii.

Jos esimerkiksi hotelliin pakeneminen olisi mahdollista, en edes usko että olisi näin ahdistavaa mennä. Mutta mies haluaa olla äidin ja isän luona ja he pojan kanssa, mulle 4yötä siellä on tuskaa!!!

Neljä yötä vuodessa on hyvin lyhyt aika. Sellaisen kyllä kestää järkevä aikuinen ihminen vaikka missä. Otat vain oikean asenteen, kuuntelet tyynenä ja hymyilet ja olet ystävällinen, mutta etäisesti. Ei tarvitse mennä mukaan juttuun mutta kuuntelet ja nyökyttelet.