Kun ihmiset hylkäävät,
miten selvisit? Saitko tilalle uusia ihmissuhteita vai päätitkö pärjätä yksin?
Kommentit (8)
Yksin on pärjättävä, minkäs tuolle mahtaa. Sitten kun ei pärjätä niin lopetetaan.
Miksi ne hylkäävät? Itsekö tavallaan sen teit kuitenkin?
Vaikea asia, eikä voi sanoa, että mikä olis oikein ja oikea tapa toimia.
Olen aikani surrut ja sitten päästänyt irti. Hylätyn pitää tehdä oma luopumistyönsä. Joitain ihmisiä kaipaan yhä, toisia en. En oikein luota enää kehenkään.
Olen aikani surrut ja sitten päästänyt irti. Hylätyn pitää tehdä oma luopumistyönsä. Joitain ihmisiä kaipaan yhä, toisia en. En oikein luota enää kehenkään.
Minä olen aina olltu hyljeksitty, koulusta asti kiusattu. En ole koskaan ystäviä tai kavereita saanut, enkä puolisoakaan. Joten pakko sitä on ollut oppia viihtymään ihan itsekseen. Hyvin sitä on jo 40 vuotta pärjätty.
Päättänyt pärjätä yksin. Luulin että olin ennen sellainen, että en luota ihmisiin, mutta nyt vasta ymmärrän millaista on elää kun ei enää kykene luottamaan.
Minulla on yksi uusi tuttavuus jostata varmasti joskus aikaisemmin olisin etsinyt ystävää, nyt en kykene luottamaan kuin sen hetken kerrallan kun näemme.
Ihmiset jotka eivät ole kokeneet sitä, että äärimmäisellä hetkellä hylätään ynnä muuta eivät voi käsittää mitä se on kun usko ihmisiin menee totaalisesti.
OT, oletko ap sitä mieltä, että sinut pitää hyväksyä sellaisenaan kuin olet, ehdoitta?
Päätin pärjätä yksin. Vaikea luottaa kehenkään.