Mielipiteenne; roikkuuko mies kiinni teinivuosissaan?
Olemme nuori 20+ pari, suhdetta takana viitisen vuotta ja 3,5 kk sitten syntynyt vauva.
Mies käy vuorotöissä ehkä enemmän iltapainotteisesti ja esim. viikonloppuvapaat ovat kortilla. Jo tämän takia tuntuu siltä, ettei hän ole kotona ns. hereilläoloajasta hirveästi. Lisäksi siihen salilla käynti 2-3 kertaa viikossa, mikä ei todellakaan ole mikään ongelma. Vaan...
Tuntuu siltä, että harva se päivä mies on kahvittelemassa / "hengaamassa" kavereineen. Ja vaikka vauva ei ole edes neljää kuukautta, on mies kerinnyt viihteellekin jo 4-5 kertaa, joista yksi oli Tallinnan reissu. Nyt haluaisi helmikuussa lähteä viikonlopuksi Himokselle.
Vingunko turhasta, kun tuntuu että mies on koko ajan menossa? Vai pitäisikö olla vain tyytyväinen kun muuten kuitenkin auttaa aina ja hoitaa vauvaa aina kun sitten on kotona? Kertokaa nyt viisaammat.
Kommentit (17)
Ei roiku missään teinivuosissa vaan elää normaalin nuoren aikuisen elämää. Oliko vauva yhteinen toive? En olisi itsekään halunnut tuon ikäisenä nyhjätä kotona.
Minunkin mielestäni ihan normaalia tuon ikäiselle, mutta tietenkin jos on vauvan päättänyt tehdä niin pitäisi ymmärtää ettei voi enää tehdä samoja asioita kuin muut ikäisensä.
Vauva tuli aika yllättäin, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan odotti mieheni häntä yhtä innolla kuin minäkin. Ja on oikeasti hyvä isä. Mietin vain, että eikö edes ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi tai vuodeksi voi luopua edes joistain menoista?
ap
Nyt istutte alas ja keskustelette. Sanot että sinunkin pitää saada vapaata tasavertaisesti hänen kanssaan. Vaikka sinua ei nyt kiinnostaisikaan/olisi juuri nyt mahdollisuuksia Tallinnan risteilyille tms. Voihan mies "hengata" kaveriensa kanssa, mutta ottaa välillä vauvan mukaan? Siis tyyliin kahville, ei toki viihdereissuille. Jos vauva oli yhteinen päätös/yhteinen vahinko, niin molemmat ottaa tasavertaisesti vastuuta. Jutelkaa. Älä syyllistä, kerro rauhallisesti miten asia on. Ei mies roiku teinivuosissa, mutta anteeksi nyt, ette te nyt niin aikuisia ole ettäkö vielä huolissaan tarvitsisi olla. Teinivuosissa roikkuu ne yli kolmekymppiset, joilla on ihme kapinaa päällään ja jotka eivät huolehdi asioistaan. Miehesi elää normaalia ikäkautta. Mutta ihan nyt vaan rauhallisesti jutellen teidän täytyy tehdä linjat selviksi.
Luulenpa että nyt ap:n olisi aika mennä jonnekin ja antaa isän hoitaa vauvaa. Kun itse nyhjää kotona alkaa toisen menot ärsyttää.
Kiitos vastauksista, ehkäpä tosiaan ylireagoin, kun alkaa pää pehmenemään täällä kotona. Se vain, että imetän (pumppaus ei onnistu), joten kovin kauaksi aikaa en pääse vauvan luota pois.
Ap
aikuinen mieshän toi on ja pitää ottaa vastuu tekosistaan. Ota ero ja laita jätkä maksaan elareita
Ainoa vaan, että tarkkana ettei nusase muita reissuillaan. Voi tulla tauteja.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:02"]Ainoa vaan, että tarkkana ettei nusase muita reissuillaan. Voi tulla tauteja.
[/quote]
Onneksi ei tuota tarvitse etukäteen pelätä :) jos näin joskus kävisikin, niin sittenpähän tietäisin ettei mies ollut arvoiseni. Ap
No kai voit itsekkin olla menossa ihan yhtä lailla? Valita vasta sitten jos et itse pääse.
Teillä kummallakaan ei ole vielä aikuisen aivot. Aivojen kehitys jatkuu vielä 24-25 -vuotiaaksi.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:12"]No kai voit itsekkin olla menossa ihan yhtä lailla? Valita vasta sitten jos et itse pääse.
[/quote]
Muutaman kuukauden ikäisen vauvan imettävänä äitinä samanlaiset menot eivät minulta vielä valitettavasti onnistu. Mutta ehkäpä otan vahingon takaisin sitten vähän myöhemmin... Ap
Oliko vauva yhteisesti harkittu teko vai vain sinun päätöksesi (eli miehelle kerrottuna "vahinko")?
Jos vauva ei ollut yhteinen sopimus vaan ensi alkuun yllätys miehelle (vaikka sen sitten hyvin ottikin), niin hän voi oireilla sitä. Ei ensinnäkään suostu siihen, että nuoruus kastroidaan häneltä kokonaan vain siksi että nainen halusi lupaa kysymättä vauvan ja toisekseen purkaa nalkkiin jäämis -ahdistustaan todistelemalla itselleen, että on kuitenkin vielä vapaa menemään siinä kuin lapsettomat kaveritkin.
Mikäli vauva ei ollut yhteinen päätös, niin anna miehen mennä menojaan ja kokea, ettei häntä nalkitettu. Olet siinä tapauksessa hänelle vähän velkaakin vapautta, jos sen vähän niin kuin luvatta veit.
Tietty jos vauva oli alun alkaen yhteinen päätös, niin sitten mies on vähä ajattelematon ja itsekäs.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 11:25"]
Olemme nuori 20+ pari, suhdetta takana viitisen vuotta ja 3,5 kk sitten syntynyt vauva.
Mies käy vuorotöissä ehkä enemmän iltapainotteisesti ja esim. viikonloppuvapaat ovat kortilla. Jo tämän takia tuntuu siltä, ettei hän ole kotona ns. hereilläoloajasta hirveästi. Lisäksi siihen salilla käynti 2-3 kertaa viikossa, mikä ei todellakaan ole mikään ongelma. Vaan...
Tuntuu siltä, että harva se päivä mies on kahvittelemassa / "hengaamassa" kavereineen. Ja vaikka vauva ei ole edes neljää kuukautta, on mies kerinnyt viihteellekin jo 4-5 kertaa, joista yksi oli Tallinnan reissu. Nyt haluaisi helmikuussa lähteä viikonlopuksi Himokselle.
Vingunko turhasta, kun tuntuu että mies on koko ajan menossa? Vai pitäisikö olla vain tyytyväinen kun muuten kuitenkin auttaa aina ja hoitaa vauvaa aina kun sitten on kotona? Kertokaa nyt viisaammat.
[/quote]
Joo roikkuu. Parikymppinen on kyllä vielä niin lähellä teini-ikää muutenkin...harvassa ne (varsinkin miehet) jotka tonikäisinä asettuu aloilleen.
Mutta sen verran pitäisi jo olla järkeä että kun kerran on perheenisä niin käyttäytyy sen mukaisesti vaikka nuori onkin.
Eli aika kypsyä ja heti... tärkeysjärjestys kuntoon: nainen/lapsi/koti/ ensin, ystävät ja kahvittelut vasta sitten. Ton kun saat sille rautalangasta väännettyä niin hyvä.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:16"]
Oliko vauva yhteisesti harkittu teko vai vain sinun päätöksesi (eli miehelle kerrottuna "vahinko")?
Jos vauva ei ollut yhteinen sopimus vaan ensi alkuun yllätys miehelle (vaikka sen sitten hyvin ottikin), niin hän voi oireilla sitä. Ei ensinnäkään suostu siihen, että nuoruus kastroidaan häneltä kokonaan vain siksi että nainen halusi lupaa kysymättä vauvan ja toisekseen purkaa nalkkiin jäämis -ahdistustaan todistelemalla itselleen, että on kuitenkin vielä vapaa menemään siinä kuin lapsettomat kaveritkin.
Mikäli vauva ei ollut yhteinen päätös, niin anna miehen mennä menojaan ja kokea, ettei häntä nalkitettu. Olet siinä tapauksessa hänelle vähän velkaakin vapautta, jos sen vähän niin kuin luvatta veit.
Tietty jos vauva oli alun alkaen yhteinen päätös, niin sitten mies on vähä ajattelematon ja itsekäs.
[/quote]
Tavallaan olet oikeassa mutta toisaalta taas et. Koska vaikka ei olisi alussa halunnutkaan niin kyllä parikymppinen tietää että sukupuoliyhdynnässä raskaus mahdollinen...ehkäisy voi pettää, nainen voi valehdella käyttävänsä ehkäisyä, whatever... kun itse sen kikkelin käytöstä on vastuussa.
Ja kun lapsi on jo olemassa niin se on nyt tärkein, eli lapsen kannalta aivan sama kuka halusi/ei halunnut/halusi enemmän/vähemmän! Sitten ymmärtäisin jos nainen raiskaa miehen ja syntyy lapsi... ap:n tilanteessa yhdentekevää eli molempien kuuluu kantaa vastuunsa ja olla ensisijaisesti äiti/isä, ja jos omille menoille jää aikaa niin sitte.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:02"]Ainoa vaan, että tarkkana ettei nusase muita reissuillaan. Voi tulla tauteja.
[/quote]
Onneksi ei tuota tarvitse etukäteen pelätä :) jos näin joskus kävisikin, niin sittenpähän tietäisin ettei mies ollut arvoiseni. Ap
[/quote]
Eli et oikeastaan vielä täysin tunne koko miestä, mutta "yllätys"vauvan olet jo ehtinyt väsäämään? Onnittelut!
Miksi mies saa lähteä reissuun mutta sinä et? Kokeilepas sanoa, et lähde vaan Himokselle mut mä lähden pääsiäisenä Leville ;)