Välitilnpäätös elämästäsi

Olen erittäin tyytyväinen elämääni, itseasiassa ihmettelen jatkuvasti, miten olen tällaiseen tilanteeseen ylipäätään päätynyt. Mulla on hyvä mies, kaksi ihanaa lasta ja melko terve ja toimiva kroppa. Lisäksi ystäviä, ammatti, muutamia tavoitteita lähelle ja kauas, mielenkiinnonkohteita enemmän kuin niille riittävää aikaa ja mahdollisuus valita seuraava ateria mieleni mukaan (ei siis ole pakko syödä kaurapuuroa illalliseksi, jos en halua). 

Asian voisi katsoa myös toisin, eli perhe sitoo mut kotiin, mies on mielestäni turhan paljon pois kotoa työnsä takia, tyttärellä on uhma ja välillä tekee mieli heittäytyä maahan huutamaan sen kanssa, kroppa ei oo vielä palautunut raskauksista (muutakin pulmaa kuin vähän löysää vatsanahkaa), kaveripiiri on turhan homogeeninen (suurimmalta osalta pienten lasten kotiäitejä samalta asuinalueelta ja samasta tuloluokasta, vääristää maailmankuvaa), tuleva ammatinvaihto stressaa, liian vähän aikaa tehdä yhtään mitään mielenkiintoista arkisten juttujen ulkopuolelta, ym. 

Hyvänä päivänä asiat näkee paremmassa valossa. Huonona päivänä on hyvä muistuttaa itselleen, että on ne asiat olleet huomattavasti huonomminkin, hengissä on selvitty tähän asti ja mun murheet on loppujen lopuksi hyvin mitättömiä. Olen onnekas.