Lue keskustelun säännöt.
Jännitätkö esiintymistä?
09.01.2014 |
Oletko koskaan ajatellut että onko jännittämisessä mitään järkeä
Kommentit (5)
Jännitän ja minulla on sitä varten rauhoittavia, muuten saan paniikkikohtauksen. Eihän siinä järkeä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitän edelleen hieman mutta ennen jännitin enemmän. Pääsin suurimmasta jännityksestä eroon ilman mitään rauhoittavia ihan vain rauhoittumalla itse ensin, ja tilanteen luokan edessä ennakoiden pistin lämpimästi päälle sillä vähäsenkin palellessa alan vapista vain enemmän. Tarjouduin vaikka ensimmäisenä menemään pitämään esitelmääni koska mitä myöhemmäksi jättäytyi sitä enemmän jännitys kasvoi muita katsellessa. Jännitys tuntui jäävän siihen penkille mistä nousin. Yleisöön ottaessa kontaktia otin sitä aluksi suoraan edessäni istuviin sillä hehän ovat siinä lähimpänä, melkein kuin kanssani siinä edessä joka lieventää sitä yksin olemisen tunnetta. Vasta sen jälkeen katselee viimeisimpiä penkkirivejä. Ja suoraan tekstistä lukeminen ei heti aluksi ole myöskään hyvä juttu, vaan omin sanoin kertoilla jotakin tilanteesta ja siitä esitelmästään vaikkapa tai mistä nyt onkaan puhumassa. Ja hengitys on tärkeää. Hitaaaasti ja rauhallisesti..se rauhoittaa pulssin ja rentouttaa lihaksia. Ja hymyile jotta saat yleisöltä edes yhdeltäkin hymyn takaisin, se tarttuu myös ja rentouttaa sekä antaa itsevarmemman tunteen ettet ehkä näytäkään nyt siellä niin tyhmältä kuin kuvittelit. :)
Jännitän edelleen hieman mutta ennen jännitin enemmän. Pääsin suurimmasta jännityksestä eroon ilman mitään rauhoittavia ihan vain rauhoittumalla itse ensin, ja tilanteen luokan edessä ennakoiden pistin lämpimästi päälle sillä vähäsenkin palellessa alan vapista vain enemmän. Tarjouduin vaikka ensimmäisenä menemään pitämään esitelmääni koska mitä myöhemmäksi jättäytyi sitä enemmän jännitys kasvoi muita katsellessa. Jännitys tuntui jäävän siihen penkille mistä nousin. Yleisöön ottaessa kontaktia otin sitä aluksi suoraan edessäni istuviin sillä hehän ovat siinä lähimpänä, melkein kuin kanssani siinä edessä joka lieventää sitä yksin olemisen tunnetta. Vasta sen jälkeen katselee viimeisimpiä penkkirivejä. Ja suoraan tekstistä lukeminen ei heti aluksi ole myöskään hyvä juttu, vaan omin sanoin kertoilla jotakin tilanteesta ja siitä esitelmästään vaikkapa tai mistä nyt onkaan puhumassa. Ja hengitys on tärkeää. Hitaaaasti ja rauhallisesti..se rauhoittaa pulssin ja rentouttaa lihaksia. Ja hymyile jotta saat yleisöltä edes yhdeltäkin hymyn takaisin, se tarttuu myös ja rentouttaa sekä antaa itsevarmemman tunteen ettet ehkä näytäkään nyt siellä niin tyhmältä kuin kuvittelit. :)
Jännitin ennen. Nykyään teen opetustyötä ja harrastuksekseni pidän tanssitunteja. Ei tunnu missään.
kyllä jännitän... :/