Mitä vanhempasi tai isovanhempasi ovat kertoneet lapsuuden jouluista?

Isoäitini kertoi että silloin hänen lapsuudessaan lahjat olivat itse tehtyjä ja yleensä esim. vanhojen villasukkien parsiminen ehjäksi ja niiden paketointi sanomalehteen oli juhlallista. Myös veistellyt tuotteet lusikka/voiveitsi/parsinsieni... oli melko yleinen lahja. Ja eksoottisena jouluihmeenä hän sai joskus appelsiinin!

Äiti oli Talvisodan syttyessä alle kouluikäinen ja joulut menivät evakkoreissuilla ja välillä Kannaksella miten menivät. Ei siinä juuri lapsia muistettu. Kuusi oli mutta paperikoristeilla. Kun sota päättyi oli äiti jo sitten teini-ikäinen ja sittenkin meni ainakin eka joulu vieraissa nurkissa. Taisi mennä yhden sukupolven lapsuuden joulut noin. Isovanhempia en oikeastaan tuntenut.

Äitini on kertonut, kuinka oli köyhää. Lahjoja ei saatu heidän perheessään. Joskus kahdeksannella luokalla hän kuulemma kuuli luokkakavereilta joukulahjoista ja näki kauniita käärepapereita, joilla luokkakaverit olivat sitten paperoineet vihkojaan. Jouluna mummoni., eli äidinäiti kuulemma teki rusinasoppaa.

Isoäitini kertoi pelänneensä pienenä joulupukkia todella paljon. Joulupukki oli eräänä kertana ottanut piippunsa tulta joulukuusen oikeista kynttilöistä, mikä oli ollut erityisen kamalaa. Joulupukit olivat tuohon aikaan muutenkin erilaisia, pukeutuivat johonkin susiturkkiin ja kopistelivat kepukoilla ulkona, eivät olleet sellaisia nauravaisia ja laulavaisia punaposkipulleroita.

Äidin äiti oli ollut pukkina ja tuonut kimpun risuja, koska "olette niin tuhmia lapsia". Oli sitten heittänyt neljälle lapselle perään kaksi kumilelua.

Isoäiti muisteli jouluja, jolloin väentuvassa piiat ja rengit istuivat kahden ison pöydän ääressä ja isäntäväki kävi heitä armollisesti tervehtimässä ja antamassa lahjat. Torppien väki oli kutsuttu myös paikalle ja jokaiselle oli joku pieni lahja, yleensä piparkakku. Navetassa oli lehmille joulukuusi kynttilöineen (joita ei sytytetty) ja joulukirkkoon lähdettii joulupäivän aamuna klo 6.00 kolmella tai neljällä reellä.