Lapseton ystäväni arvostelee koko ajan sitä, että emme vie vauvaa hoitoon.

Kun vauva oli kuukauden, alkoi jo kyselyt että koskas te aiotte lähteä elokuviin ja viedä vauvan mummolaan? Nyt kun vauva on melkein vuoden, päivittelee tämä ystävä usein miksi ihmeessä vauva ei ole vieläkään mennyt hoitoon. Ennen lapsen saantia kävimme todella harvoin elokuvissa, syömässä, baarissa jne. joten miksi nyt pitäisi mennä? Yritimme lasta 3 pitkää vuotta ja nyt kun olemme hänet syliin saaneet, ei ihan heti tee mieli lähteä miehen kanssa kaksin viettämään aikaa. Nautimme kolmistaan olosta, saatiin olla miehen kanssa kauan kaksin! Eikö lapsettomat tai muut jotka samalla tavalla ihmettelee kotiin jäämistä, voi ymmärtää että meitä on moneksi, kaikki ei kaipaa viihdettä? Lapsuusvuodet menee kovin nopeasti ohi ja aikaa on myöhemminkin harrastaa. Ja jos meillä ei ole tarvetta hoitoon viemiselle, miksi pitäisi niin tehdä? Parisuhteemme voi mainiosti, se on vaan parantunut lapsen myötä. Kaveri sanoi, että hyvä olisi mennä miehen kanssa kahdestaan ulos, ettei rakkaus kuole. En ole kuullut mitään tyhmempää.