Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikaansaamattomuus?
02.02.2014 |
Ihan oikeasti nyt. Itse käyn vuorotöissä, lapsi päiväkodissa (lyhyitä päiviä, vain sen takia päiväkotipaikka nykyään kun mies kävi ennen pätkätöissä ja lapselle päätettiin töiden loputtua jatkaa päiväkotia kun on jo sen ikäinen että tukee kehitystä hyvin tuo ryhmässä toimiminen ja ikätovereiden tapaaminen); mies "hakenut töitä" jo kuukausia; lähettää jonkinmoisia hakemuksia sillon tällöin joihinkin paikkoihin mutta ei saa munkaan kehotuksista huolimatta aikaiseksi soittaa hakemusten perään saati soitella uusiin paikkoihin tai käydä jostain paikan päältä vaikka kysymässä josko jotain hommaa edes löytyisi.
ei paljon naurata, ihan älytöntä mun mielestä. Yhdessäkään ei nykyään mitään muuta tehdä kun iltaisin lapsen mentyä nukkumaan katsotaan telkkaria, thats it. Missään ei käydä (eipä sillä että varaakaan olisi isompiin tekemisiin näillä tuloilla), mistään ei puhuta vaikka ongelmia olisi (mies sanoo aina että huono hetki ja pilaan koko päivän jos yritän mistään ns. Vaikeista asioista puhua) jne.
Samanlaisia tapauksia kenelläkään? Apua, mitä tässä pitäis tehdä?
Kysyin mieheltä että jos positiivinen sanallinen kannustua ei auta eikä näköjään negatiivinenkaan sanallinen kehotus ryhtyä jo toimeen, niin auttaisiko sitten toiminta sua vähän ryhdistäytyy, ja sanoin että entä jos tehdään niin että mikäli et ala töitä oikeasti kunnolla ettimään niin otetaan asumisero, koska ei mun palkoilla koko perhettä elätetä ja vuokraa makseta :/
Nyt se pitää sitten mykkäkoulua........................
Kommentit (11)
Kuka sano että hoidan kotityöt??? :D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta lapsestakin on haaveita elätelty ja puhe ollut että mietitään sitten kun työ- ja rahatilanne on parempi, mutta näyttää että tällä menolla ei kyllä tule yhden yhtä tähän talouteen enää :S
kylläpä kurpii tällanen, en tiiä mitä tässä pitäs tehdä.
Miksi teit lapsen tuollaiselle vätykselle?
Työttömyys masentaa ihan oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:19"]
Työttömyys masentaa ihan oikeasti.
[/quote]
Kyllä tuo masennukselta kuulostaa. Itse olin samanlainen ja ihmettelin vain, miksi en saa mitään aikaiseksi. Ajattelin, että ehkä olen vain jotenkin viallinen. Aivokemia epätasapainohan tuon sai aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtekää nyt yhdessä ulos, vaikka vaan kävelylle kahdestaan tai ei yksi ilta ravintolassa tai yksi olut lähibaarissa niin kauheasti maksa (olen itsekin pienituloinen) viekää lapsi mummolaan tunniksi pariksi ja puhukaa asioista. Todella ikävää lähteä erolla uhkailemaan, kyllä mäkin pitäisin sulle ap mykkäkoulua. Kannattaisiko ihan kysyä,miksi ei soita hakemudten perään? Pelkääkö pettymyksiä? Voinut olla todella kova pala kun ei ole töitä löytynyt. Ja nyt on oikeasti todella vaikea saada töitä, esim kuulin juuri uutisista että vastavalmistuneiden työttömyysprosentti on noussut yli 20% viimevuotisesta :(
Täytynee yrittää.. sai aloitettua masennuslääkityksen ja menee terapiaan ekaa kertaa nyt ensi viikolla. Hirveen syyllinen olo siitä jos käytän tienaamani rahat itseeni - vaikka eipä noista laskujen,vuokran ja muiden pakollisten kulujen jälkeen jää itseenikään rahaa saati mieheen. Työttömyys jatkuu, ja roikutaan parin kymmenen euron päässä toimeentulotuesta..
hymy vähän hukassa.
Koti paskanen, ite päivät töissä (välillä 12 tunnin päiviäkin) ja sen jälkeen haluais viimeisillä voimillaan olla tyttären kanssa eikä alkaa pyykkäämään tai tiskaamaan.
Miehen päivät kuluu lepposasti kahvitellen, pelaillen eri pelikoneilla, tupakalla istuen ja päiväunia ottaen. Ja kun on niin väsynyt, kun itse tuöen kotiin töistä. Niin, onhan se rankkaa olla lapsen kanssa 3-4h päiväkodin jälkeen, varmasti mielettömän paljon rankempaa kun tehä paskaduunia 10-12h riippuen päivästä.
mä toivon että asiat muuttuu - terapian myötä. Jos ei niin kai tässä jotain parisuhdeterapiaa on mietittävä - erota en aio näin helpolla vaikka täyttä paskaa tää suhde suoraansanottuna tällä hetkellä onkin, kun tämän kaiken lisäksi ei ole puhettakaan minkäänlaisesta keskustelusta tai läheisyydestä paitsi jos mies haluaa seksiä. Mulla taas ei tee mieli seksiä kun en saa muutakaan huomioo mieheltä - kierre on valmis ja asiasta olen sanonut eikä asiat muutu.
Ongelmat ne koettelee parisuhdetta ja niistä selviytymiset vahvistaa - mutta jossainhan se rajakin menee... toivottavasti ei pamahda raja vastaan meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olin jonkin aikaa työtön ja ihan samanlainen. Istuin koneella, otin päikkäreitä ja polttelin tupakkia. Kaikki tuntui valuvan hukkaan, eikä mistään saanut otetta. Hakemuksia lähettelin ja soittelin, ensin aktiivisemmin ja sitten aina vain enemmän ja enemmän aikaa...
Jossain vaiheessa postissa oli jokin ilmoitus, mihin vastasin ja siitä lähti. Se oli kai jokin onnenkantamoinen, mut joo, ihminen tylsistyy aika äkkiä kotona. Jos ja kun seuraavan kerran käy noin, niin suunnittelin että lähden vaikka vapaaehtoistyöhön johonkin.
Ap tässä. Kävelylle en miestä saa enkä muuallekkaan, sellaisiin menoihin ei ole mahdollisuutta että kaksin jonnekkin mentäisiin kun ei ole lapsenvahtia (lähin 250km päässä). Olen kysellyt, yrittänyt keskustella, antanut tilaa, kannustanut... mutta ei. Kun kysyn miksei soittanut tälläkään viikolla vaikka monesti lupasi, en saa mitään vastausta.
ikävä on erolla uhkailla, mutta luuletko että itse jaksan tätä vielä kauan?
Mites jos olisi masennusta, miten voisin auttaa? Oon kehottanu soittamaan lääkäriin, mutta voitte vain arvata onko soittanut...
Mä olen onneton tässä parisuhteessa, onnettomampi kuukausi kuukaudelta, enkä todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
Olen ollut vähän samanlaisessa tilenteessa aiemmin. Mies oli mielestäni alisuoriutuja. Ei saanut aikaiseksi mitään. Työhakemuksia ei tehty, ikinä ei muistanut hoitaa asioita, ei viitsinyt jne. Ei ollut työtön, mutta täysin koulutustaan vastaamattomassa todella pienipalkkaisessa työssä, jossa vielä perheen kannalta huonot työajat. Minä maksoin kaikki perheen kulut.
Ja kyllä se otti päähän. Minä kanssa yritin ja yritin. Mutta ei siitä mun ystävällisestä tai ei-ystävällisesti kehottamisesta ryhtyä toimiin ollut oikein mitään apua.
Nyt on töissä ja enemmän oman elämänsä herra.
En tiedä, mitä tapahtui. Kypsyikö henkisesti tms. Jostain syystä mäkin sain jätettyä sen päällepäsmäröinnin pois.
Luulen, että hän kasvoi ottamaan vastuuta.
Neuvoisin sua vaikka menemään pariterapiaan, jotta pääsisit kertomaan miehellesi, miltä susta tuntuu. Ja ehkä hän kertoisi, miksi on nyt tuollainen saamaton.
Mun teoria aikaansaamattomuudelle on, että kärsii jonkinlaisesta itseluottamuksen puutteesta, ei ehkä usko, että ikinä onnistuu, eikä viitsi sitten yrittääkään tms. Siihen voi kyllä tarvita terapiaa.
Voit minusta hyvin antaa miehen pitää mykkäkoulua. Parempi sekin, kuin että annat "periksi", jotta hän lopettaisi mykkäkoulun.
Voit tehdä selväksi, miten turhauttavalta sinusta tuntuu.
Voisit kyllä myös miettiä, miksi on niin kamalaa sinusta, että mies ei hae töitä. Onko se vaan susta ärsyttävää (->silloin se on sun ongelma, josta sä voit päästä yli) vai onko kyse siitä, että teillä ei oikeasti ole rahaa.
Ymmärrän sua täysin, että ehdotat asumiseroa, koska et halua elättää häntä.
Ihan hyvin se saattaisi kannustaa miestä vastuunottoon.
Tärkeimpänä asiana pidän sitä, että erotat itse mielessäsi, että mitkä ovat sun asioita ja mitkä miehen. Mihin sä "saat" puuttua ja mihin et. Ja että et ala ottaa vastuuta miehen tunteista, saamattomuudesta jne.
Jotenkin jos saisit miehen näkemään, miten hänen oma käytöksensä saa hänessä aikaan masennusta.
Jos vaikka alkaisit etsimään hyvää oloa itse muualta, lenkkeilet yksin tai kaverin kanssa. Jätä mies lastenvahdiksi, ja käytä itseesi niitä sinun ansaitsemiasi rahoja. Lähdet leffaan, kylpylään tai vaikka jollekin kurssille viikonlopuksi.
Ala elämään täysipainoista elämää ja anna ukon hoitaa itse itsensä. Silti voit olla hänelle ystävällinen ja auttaa häntä, mutta niin että et enää ota hänestä vastuuta.
Miksi se ukko nyt töihin haluaisi, kun saa olla vaan ja akka maksaa ja hoitaa kotityöt.