Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei pelaa, ei ohjaa, puuhaa lasten kanssa
23.01.2014 |
Vaikka miehellä vapaapäivä ja keskenään lasten 3 ja 5v kanssa niin ei jaks puuhata heidän kanssaan. Ainoa jos ulkoilevat, mutta nyt kun pakkaset niin sekin minimissään. Lapset riekkuvat keskenään, paljon tappelevatkin kun ikäerokin vaikuttaa että isompi haluaisi pelata, pienempi sotkee tms. Mies sitten komentelee, mutta ei ohjaa tai pelaa lasten kanssa. Kaikki on hujan hajan, ei edes vaadi korjaamaan jälkiä. Laittaa ruokaa, keittelee kahvia, lueskelee posteja.. Samoin aina iltapäivisin töiden jälkeen, minä tulen paljon myöhmin muttei mies ole tehnyt päiväkodista tulleiden lasten kanssa mitään, ruokaa sentäs laittelee. Harmittaa kun ei vaivaudu panostamaan lapsiin, meillä etenkin isompi tarvitsisi keskittymisharjoituksia ja aikuista tueksi vaikka pelaamaan. Lapsi pyytelee myös kavereita, mies laita kellekään viestiä että tulisi isommalle seuraksi. Aina äitin tehtävä.. Mies ärähtää mulke että hän kellekään viestittele ja hän toimii omalla tavallaan. Se tapa vaan ei ole lasten etu :(
Kommentit (8)
Samanlaista meillä on aina ollut, siis mies ei ole osallistunut mitenkään lapsiin liittyviin asioihin. Kun lapset oli pienempiä, se harmitti ja oli kauhean raskasta minulle. Mies ei vaan jotenkin sulkeutuneena asperger-tyyppinä osaa olla lasten kanssa, vaan on omissa maailmoissaan kun on kotona. Ja on hän myös sitä mieltä että koska hän maksaa elintasomme isommalla palkallaan niin minulle sitten kuuluu kotihommat pääosin.
Nykyisin ei enää niin haittaa tuo miehen asenne, kun on jo kouluikäisiä nuo lapset eikä vaadi niin kauheasti vanhemmilta. Minä olen hyväksynyt että tuollainen tuo mies vaan on eikä siitä muuksi muutu, ja olen päättänyt hänet sellaisenaan pitää ja sellaisenaan häntä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista meillä on aina ollut, siis mies ei ole osallistunut mitenkään lapsiin liittyviin asioihin. Kun lapset oli pienempiä, se harmitti ja oli kauhean raskasta minulle. Mies ei vaan jotenkin sulkeutuneena asperger-tyyppinä osaa olla lasten kanssa, vaan on omissa maailmoissaan kun on kotona. Ja on hän myös sitä mieltä että koska hän maksaa elintasomme isommalla palkallaan niin minulle sitten kuuluu kotihommat pääosin.
Nykyisin ei enää niin haittaa tuo miehen asenne, kun on jo kouluikäisiä nuo lapset eikä vaadi niin kauheasti vanhemmilta. Minä olen hyväksynyt että tuollainen tuo mies vaan on eikä siitä muuksi muutu, ja olen päättänyt hänet sellaisenaan pitää ja sellaisenaan häntä rakastaa.
Kyllä 5:lle olisi hyvä jos aikuinen trkisi yhdessä jotain, kun lapsi luonteeltaan sellainen ettei keskity mihinkään kuin hetken ja päiväkodinkin mukaan tarvitsee tukea siihen. Jos aikuinen pelaisi niin lapsi malttaisi alusta loppuun ja aikuinen ohjaisi ettei jätetäkään kesken. Ja peli kerätään pois lopetettua. Mies kuitenkin valittaa ja huokailee kaaosta iltaisin, muttei yhtään panosta kun pitäisi. Ei koko ajan pidä olla puuhasetänä mutta välillä jotain yhdessä kun kerran aikaa on! Mikä hyvä se on 5:lle joutua tappelemaan uhmiksen kanssa vaan? Sitten mies äksyäö ha komentaa, usein vielä tätä isompaa vaikka pieni tullut hänen juttua tahallaan sotkemaan.
Onko sun miehelläsi todettuna tuo asperger? Mä olen miettinyt olisiko omalla sitä tai jotain keskittymishäiritä joka mahd periytynyt meidän vanhemnalle. Mies unohtuu omaan maailmaan, takertuu epäolennaisiin, ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, nyplää jotain lippulappua ja on hidas... Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:30"]
Onko sun miehelläsi todettuna tuo asperger? Mä olen miettinyt olisiko omalla sitä tai jotain keskittymishäiritä joka mahd periytynyt meidän vanhemnalle. Mies unohtuu omaan maailmaan, takertuu epäolennaisiin, ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, nyplää jotain lippulappua ja on hidas... Ap
[/quote]
Ei ole todettu, tuo on oma koti-diagnoosi... Mies ei varamsti menisi mihinkään tutkimuksiin asista koska hänen mielestään hänellä ei ole mitään ongelmaa, ja eipä sitä aspergeria parantaa voikaan niin ihan sama oikeastaan.
Vaikuttaa vaan niin täysin asperger-kuvausten mukaiselta tyypiltä kaikin puolin. Erakkoluonne, ei ymmärrä eikä jaksa ihmisten tunnereaktioita (itse on aina tasainen viilipytty), yrittää käsitellä kaiken logiikan kautta mikä lasten kanssa huonosti toimii, ei usein huomaa ulkomaailmaa ollenkaan kun on uppoutunut omiin ajatuksiinsa... Huippuälykäs hän on ja omassa ammatissaan erittäin menestynyt - se ammattikin on vaan valittu niin ettei tarvitse olla sosiaalinen eikä ymmärtää ihmisiä, tietokoneiden ymmärtäminen riittää. Kyllä minua aikanaan on ärsyttänyt kovasti miehen piirteet mutta tosiaan nykyään hyväksyn että sellainen hän on, ja olen onnellinen että en ole itse samanlainen, tai voisi perhe-elämä käydä vähän vaikeaksi ;-)
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni ei ole mitenkään älykäs eikä haastavassa työssä. Turhaudun hänen kanssaan jatkuvasti. Ap
Herran jumala, miksi, miksi, miksi, miksi te tyydytte ensimmäiseen luuseriin, jonka saa raahattua lapsen tekoon ja sitten ihmettelette kun siitä ei tullut malli-isä?
Voi jeesus. Vinkki: sitä jälkikasvua ei tehdä imbesillien kanssa vaan odotetaan, että kohdalle osuus mies, joka todella pystyy isäksi.
Ihan itse aiheutettu tilanne. Ettekö ole kuulleet, että puolison SAA VALITA? Ei tarvitse TYYTYÄ niihen aspergereihin, juoppoihin ja sosiaalisesti kehitysvammaisiin. Mutta TE TYYDYTTE.
Ei mene järkeen. Ja täällä sitten valitetaan siinä vaiheessa, kun on myöhäistä rypistää. Ei juma...
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a. Tuo on miehesi tapa toimia lasten kanssa - miten voit noin äkkiseltään sanoa, ettei se olisi lastesi etu??? Pitääkö lapset todella totuttaa siihen, että yksi aikuinen koko ajan keskittyy heihin? Toimii jonakin ihme puuhasetänä??
Kun isä on kotona, niin toimitaan noin. Sinä toimit toisin. Lasten etu on se, että näkevät, että monella tavalla voi elää.