Ulkosuomalaiset hoi? Vertaistukea :D?

Jos Suomeen muutatte niin epäilen, että menette ojasta allikkoon. Miehesi ei ehkä tykkää nykyisestä työstänsä mutta kuinka kauan luulet menevän, että hän ensinnäkin oppisi suomen kielen ja saisi sitten mieluistaan työtä.

Valitan, ei kuulosta hyvältä lainkaan teidän tilanteessa. Yrittäkää parantaa asioitanne siellä asuinmaassanne, ei ne maata vaihtamalla parane.

Kallistun kylla samalle linjalle 2 kanssa, Suomessa on ulkomaalaisen aika vaikea tyollistya, ei se tietenkaan mahdotonta ole mutta aikaa siihen vierahtaa helposti. Tunnen useamman paluumuuttajan joista osa on viihtynyt hyvin, osalla elama on todella takunnut ja on paadytty eroon ja osa on palannut takaisin ulkomaille. 

Oh no, vaikea vaikea. Sain itse lapsen ulkomailla, ja jäin koska en halunnut että lapseni ei saa tulla ravintolaan iltaisin tai terassille jos menemme lasillisille.Suomalainen jäykistely ärsyttää ja se että arkipäivinä nukkumaan 8... Kun lapsen koulutuksen aika tulee katsomme jos löydän töitä Suomesta.

Olen muuten ihan samassa tilanteessa, mutta minua ei kiinnosta lasten hankkiminen tippaakaan (onneksi). En silti usko, että meille(kään) aukeaisi mikään taivas Suomessa. Suomessa on vaikea työllistyä ulkomaalaisena tai suomalaisena, jolla on ulkomaalainen tutkinto. Käytännössä ainoa sauma saada töitä olisi pääkaupunkiseutu ja siellä asuminen on kallista sekä ahdasta. Tuskin on vaivan väärti.

Suosittelisin etsimään muita vaihtoehtoja ja muuttamaan maahan, jossa on hieman paremmat saumat saada töitä. Mikä se maa sitten on, sitä en osaa sanoa, mutta kai nyt jotain muitakin vaihtoehtoja on kuin vain joko nykyinen asuinmaa tai Suomi. Jos nyt haluaa kokeilla Suomea hetken aikaa, niin siellä voisi hankkia koulutuksen ja elellä jokin aika vaikka veronmaksajan piikkiin, mutta sinne jääminen vaikuttaa aika toivottomalta ja pitkähkö työttömyys/opiskelu ei ainakaan paranna työnsaantimahdollisuuksia. Suomessa nyt ei ihan tyhjänkään päälle tipu...

Suomi ei ole ulkomaalaiselle se helpoin asuinmaa. Jos miehesi (ja sinäkin uudestaan) tottuu Suomen ilmastoon ja sosiaaliseen ilmapiiriin, niin sen lisäksi Suomessa on varsin kallista asua, mikä tarkoittaa useimmissa perheissä sitä, että molemmat puolisot ovat töissä. Jos teistä vain toinen on töissä ja asutte pk-seudulla, niin palkan olisi syytä olla ainakin 4000/kk (brutto) ja sillä ei edellä mitenkään "herroiksi". Esim. eteläisestä euroopasta Suomeen muuttaneille yksi suurimmista shokeista on rahan ostovoima, mikä Suomessa on aika heikko mm. ruokakaupassa. Lisäksi kaupunkilaiset asuvat järjettömän pienissä asunnoissa. Itse asun yhden eurooppalaisen miljoonakaupungin keskusta-alueella ja maksan 600 e/kk vuokraa 170 m2 asunnosta (3 makuuhuonetta). Helsingissä sillä ei saisi vuokrattua edes kuppaista yksiötä 60-70 -luvulla rakennetusta rumasta betonitalosta.

Se opiskelu vie myös monta vuotta ja jos oikein motivoidutte, niin mikä ettei, mutta ne vuodet voivat olla vaikeita aikoja, jos joutuu kitkuttelemaan pienillä perhetuloilla. Sellainen voi syödä parisuhdetta.

Suomessa työllistyvät kurdien pitämien pizzakioskien halpapalkkaduunien lisäksi parhaiten sellaiset ulkomaalaiset, joilla on yliopistotutkinto mielellään joltain erityisosaamista vaativalta alalta. Yliopistoon voi myös päästä opettajaksi, jos siihen on pätevyys (kielenopettaja, tuntiopettaja jne.). Mutta ilmeisesti kummankaan teistä tapauksessa tällainen ei ole mahdollista vaan lisäpätevyyksiä tulisi hankkia.

Kiitos kovin paljon kaikille vastanneille.

Eniten mua pelottaa se, ett mita jos sitten muutamme Suomeen, mies aloittaa opiskelut ja ma tyot ja huomaamme etta emme viihdy...ei sita noin vain voi lahtea takaisin :(

Mutta toisaalta ahdistaa jaada tannekin...jopa mieheni joka on taalta kotoisin sanoo ettei osaa enaa kuvitella tulevaisuutta taalla.

Me asutaan suunnileen Helsingin kokoisessa kaupungissa ja maksetaan pienesta kaksiosta vuokraa n. 1000 e/ kk ja muuten elama on aika samanhintaista kuin Suomessa. Ehka ruokakaupan lasku on hintsun verran pienempi kuin mita olisi Suomessa ja tietysti alkoholi on halvempaa mutta se nyt ei ole mikaan syy jaada tai muuttaa minnekaan :D

Joten siis olen varautunut siihen etta elama ei ainakaan halvemmaksi muutu... Lisaksi taalla on korkeammat verot kuin Suomessa, terveydenhoidosta pitaa pulittaa aika iso summa ja palkkataso on alhaisempi mita Suomessa. Siita tyosta mita mieheni tekee nyt saisi 3 kertaa suuremman palkan Suomessa... 

Niin se minua pelottaakin etta miten se mies sopeutuisi ja tietysti miten itsekin? Eniten mies odottaa Suomelta sita etta paase luonnon kanssa kosketuksiin. Mieheni tykkaa samoilla metsissa, kalastaa, murtsikkahiihtaa ym. Itsekin kylla kaipaan noita kaikkia Suomesta..

Mieheni ei puhu kovin hyvin Suomea mutta on todella nopea oppimaan kielia ja osaa sujuvasti Ruotsia (koska oli vaihdossa Ruotsissa aikoinaan) 

Ja hanella on kova halu ja palo oppia suomenkieli jota kylla ihailen hanessa.

Sita vaan pelkaan etta mita jos meidan suhde kaatuu kun mennaan Suomeen? Se ei ole mitenkaan epavakaalla pohjalla mutta olen itse mennyt kulttuurishokit lapi ja se oli oikeesti aika rankkaa myos mun miehelle ja tietysti itsellenikin. En tieda miten me kestettais taas sama rumba mutta toisin pain....

Ennen mietin oman paikkakunnan nuorisoa, entisia koulukavereita, niita jotka avioituivat toistensa kanssa ja ajattelin etta voi onpas tylsa elama, kylla tama monikulttuurisuus antaa niin paljon meidan elamaan sisaltoa.

No nyt olen vahan eri mielta, kateellisena mietin heita etta on se helppoa kun ei tarvitse arpoa missa asuisi ja tallaiset kaytannon elaman jutut ei olisi niin hankalaa vaantamista.

Muuten kulttuurimme nyt ei eroa hirveasti, ei mitana jarkyttavia eroavaisuuksia mutta mutta... En halua todellakaan pistaa suhdettaa vaakalaudalle? Jos on se riski etta meidan suhde kaatuisi niin suostuisin asumaan vaikka Siperiassa, sen verran tarkeaa meidan onni on mulle. En halua laittaa omaa onneani kaiken eteen. Ja jos muutamme Suomeen niin tuntuu etta silloin teen niin. Vaikka ei mieheni ole nayttanyt punaista valoa Suomelle ja tuntuu olevan oikein innoissaan mutta silti...tiedan etta ei han Suomeen muutaisi jos ei olisi tavannut minua..

ahdistaa :(

No jos miehesi jo osaa ruotsia niin miksi ihmeessä ette muuta Ruotsiin? Täällä tekevä saa töitä alalla kuin alalla, jos vain asumisjärjestelyt onnistuvat (suurkaupungeissa joissa töitä on, on asunnot tosi kalliita ja kiven alla). Ruoka on halvempaa kuin Suomessa ja kaikin puolin elämä helpompaa kuin Suomessa. Ystävät eivät tosin löydy paikallisten parista, vaan muiden alueelle muutaneiden joukosta. Ja oma ruotsintaitosi kyllä alkukankeusten jälkeen kyllä paranee! Lycka till!

Voisitko kertoa missä maassa asutte? Siis missä voi olla viela korkeammat verot kuin suomessa mutt silti ei saa mitään vastineeksi, kuten päivähoitoa??

Olen asunut parikymmenta vuotta suomen ulkopuolella ja palaisin suomeen ainoastaan, jos siellä olisi valmiina työpaikka odottamassa. Itsekin haaveilin suomeen muuttamisesta silloin kun ekaa lasta suunniteltiin. Jaimme kuitenkin mieheni kotimaahan, ja muutimme sittemmin

Saksaan joka ei ole kummankaan kotimaa. Suomeen muuttaminen ei ole käynyt mielessä enää kymmeneen vuoteen.

Sanoisin, että kannattaisi varmaan koittaa siellä asuinmaassa jatkaa. Kuten moni sanoikin, suomen työllistymistilanneon juuri nyt tosi heikko eikä sinne opiskelemaankaan noin vain mennä, varsinkaan jos kielitaito ei ole hyvä. Suomeen jos ehdottomasti haluatte, niin kannattaa etukäteen järjästää työpaikka ja / tai opiskelupaikka että ette mene sinne tyhjän päälle.

No ma olen sita Ruotsiakin itseasiassa ehdotellut jo muutaman vuoden ajan mutta kun mies lampenee enemman Suomelle...

Itse olen peruskoulussa ja lukiossa lukenut Ruotsia jopa kymmenen vuotta mutta nykyaan tuntuu etta ruotsinkieleni on aivan ruosteessa..

Ruotsinkieliset ystavani kylla ovat lohdutelleet etta nopeesti ne taidot tulis takaisin... 

mitenkohan Ruotsissa tyollisyystilanne? Ehka voisimme molemmat loytaa jotain... :)

Olisi luontoakin, samantapaista kulttuuria kuin Suomessa, Suomi ja perhekin olisi kuitenkin aivan kivenheiton paassa, koulut ilmaiset tulevaisuudessa jos sita perhetta siunaantuu..yhteiskunta pitaa huolta

Pitaa yrittaa viela puhua tuosta Ruotsin mahdollisuudesta miehelle :)
Kiitos sille joka ehdotti :D

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 16:22"]

Kallistun kylla samalle linjalle 2 kanssa, Suomessa on ulkomaalaisen aika vaikea tyollistya, ei se tietenkaan mahdotonta ole mutta aikaa siihen vierahtaa helposti.

[/quote]

Minun havaintojeni mukaan ulkomaalaisten työllistymisvaikeudet (silloin, kun kysymys on korkeasti koulututetuista henkilöistä eikä duunareista) johtuvat hyvin suurelta osin siitä, että monet näistä korkeasti koulutetuista ulkomaalaisista (esim. diplomi-insinööreistä) eivät vaivaudu opettelemaan kunnolla suomea. Silloin mahdollisten työnantajien joukko jää väkisinkin suppeaksi ja töiden löytyminen on vaikeaa.

Havaintojeni mukaan myöskin normaali ulkomaalainen oppii vuodessa puhumaan suomea sujuvasti, kunhan jaksaa opiskella ahkerasti ja myös käyttää suomen kieltä monta tuntia päivässä. Näillä korkeasti koulutetuilla ulkkareilla taitaa lähinnä olla ongelma se, että suomea ei tule käytetyksi, kun englannillakin pärjää niin monessa paikassa. Eihän sitä silloin opikaan, vaikka kävisi kaksi tuntia viikossa kielikurssilla.

Yleensä lähes kaikista ulkomailta tulleista (myös pitkään ulkomailla asuneista suomalaisista) suomalaiset vaikuttavat tylyiltä ja epäystävällisiltä. Minusta tämä ei johdu siitä, että suomalaiset oikeasti olisivat tylyjä, vaan normit siitä, millaista on ystävällinen käytös, vaihtelevat maasta toiseen. Kun on tottunut toisen maan normeihin, suomalaiset vaikuttavat helposti epäystävällisiltä.

No muuttakaa Suomessa jonnekin selkeesti kaksikieliselle alueelle. Miehesi voi opiskella ja tehdä töitä Suomessakin ruotsiksi. 

Ja sulle huom: kielet kirjoitetaan pienellä (suomi, ruotsi).

Jos sulla on ikää 25v, niin mikään ei todellakaan estä teitä kokeilemasta Suomessa asumista! Muuten mietit taas viiden vuoden päästä, että miksei silloin lähdetty jne jne.

Ruotsin työtilanne on aika hyvä, varsinkin kasvuseuduilla (missä se asunto-ongelmakin sitten on...). Katso www.arbetsformedlingen.se ja googlaa myös Eures -sivut niin löydät paljon tietoa. Eu-alueelta tulevalla on oikeus mm 3 kuukauden työttömyystuen nostamiseen toisessa eu-maassa työtä hakiessa, edellyttäen tietysti että oikeus tukeen on lähtömaasta. Arbetsförmedlingenin Eures-neuvojat on tosi hyviä ja puhuvat aina useita kieliä, joten heihinkin voi ottaa suoraan yhteyttä vaikka meilitse. 

Tervetuloa tosiaan tänne Ruotsiin, itse en täältä takaisin Suomeen muuta vasta kuin eläkeläisenä jos sittenkään! 

Terv. se Ruotsia ehdottanut

Suomeen takaisin muuttaneena sanon että suomalaiset ovat epäystävällisiä ja käyttäytyvät huonosti. Nokka pystyssä palvellaan asiakasta jos viitsitään ja muutenkin katsellaan hyvin omanarvontuntoisesti muita. Siis ihan yleisesti. Asiakaspalvelu on pelkkä vitsi.

En suosittele Suomeen muuttoa. Teidän on vaikea ellei mahdoton saada asuntoa ja toiseksi Suomen taloustilanne ei ole vielä lähelläkään sitä pohjaa joka se tulee olemaan.

Kolmas juttu on se, että sun mies jos meinaa opiskella niin suomalaiset opiskelijatytöt ovat melko vapaamielisiä miehenmetsästäjiä joiden pöksyt lentää jorpakkoon heti kun ulkomaalaismiehesi mongertaa jotakin ulkomaankielellä tai murtaen Suomea. Vaikkei miehesi olisi pettävää sorttia niin seksiä on aina avoimesti tarjolla joten voi olla vaikea pitää pippeli piilossa.