Apuja kaivataan, mikä lasta vaivaa

Ujo, itsekseen viihtyvä, hitaasti lämpiävä?

Jos uskaltautuu puhumaan ryhmässä niin ehkä jännittää niin paljon tilannetta että menee "yli"?

Oletko keskustellut hoitajien kanssa? Rohkaisevatko he lasta yhteisleikkeihin ja esim. päiväpiirissä juttelemaan?

Miten voi viihtyä yksin kotona ja kuitenkin olla aina äitiriippuvainen?

Hoidossa asiaan ollaan jo puututtu. Ovat huolissaan koska lapsi ei välillä puhu päiviin. Miten viihtyy yksin ja on äiti riippuvainen lumoavat toisensa.. Siis viihtyy leikeissä yksin, ei aina tarvitse sisarusten seuraa, tai vanhempiaviihdyttämään. Mutta äiti kelpaa vain esim lohduttamaan, isän seura selkeesti välillä ärsyttää.

Ap

Epämääräinen huolestuneisuus on raskasta. Ota yhteyttä perheneuvolaan tai mene terveyskeskuslääkärille ja pyydä jatkotutkimuksia. Voi olla että lapsen käyttäytyminen on normaalia tai sitten hänellä voi olla jokin häiriö taustalla. Vaikka ei olisikaan mitään diagnosoitavaa, teillä on oikeus kasvatuksen tukeen perheneuvolan kautta. 

Pitäisiköhän tuota asiaa tutkia, jos on jonkinmoista aspergeriä? Saisi poika oikeanlaista tukea kasvamiselle :)

En usko tota aspergeriä. Koska kotona on aivan normaali. Ainoastaan jos tulee ihan vieraita ihmisiä ja varsinkin jos äiti ei ole kotona, saattaa mennä ihan jumiin, ei puhu mitään, ei ota kontaktia.

Neuvolassa ja päiväkodissa on sovittu että katsotaan pari kk eteenpäin, koska kysymys on kuitenkin kovin pienestä pojasta.

Voihan tämä tietysti olla vaihe.. Toivon niin, menee iän myötä ohi. 

Olisin mielenkiinnolla kuullut teiltä joille on diagnosoitu joku mielensairaus, minkälaisia olitte lapsena, mitä teille on kerrottu, koska läheiset huomasit ensimmäiset merkit että kaikki ei ole kunnossa.

Ap

Lukee vai osaa jo lukea?

Lukee vai osaa jo lukea?

Mä olen ujo ja kilahdan välillä. Varsinkin jos jännitän jotain, niin saatan hiljaisuuteni vastapainoksi alkaa puhumaan jotain vähemmän vitsikkäitä juttuja, mutta sellaisia mitkä naurattaa mua sillä hetkellä paljon. Aina tuollaisten jälkeen mun iho punoittaa pitkän aikaa ja kroppa tärisee hieman. Luulen että jännitys lakkaa hetkeksi ja musta tulee hieman kaistapäinen.

No, jotakin sosiaalisten tilanteiden vaikeutta varmaan on. Voi juurikin olla jostakin erityisyydestä peräisin, etenkin puhumattomuus. Eikös tuo ole tahdosta riippuvaista mutismia, aika hankala tasoista. Ota neuvolaan yhteys, sitten nla lääkäri, jolta asia eteenpäin? Voihan olla alkujaan ehkä Joku kielellinen vaikeus, ymmärtämättömyys tai muu. Meillä dysfaatikko on "itsepäinen", koska tulee ymmärtämisongelmia, siitä väärinkäsityksiä

Kuin minä! Minä jännitän sosiaalisia tilanteita ja olen hiljaa.. joskus kun en jännitä niin saatan olla ihan sekaisin ja puhua liikaa.. Itselleni on ollut parasta jokapäiväiset sosiaaliset kontaktit ja matkailu jne.. Tottuu ja oppii käyttymään.. olin jo lapsena tuollainen mutta ei mulla mitään diagnoosia ole.

Kun puhuu kotona puhuu todella selvästi, välillä jopa pikku vanhasti. Lukea ei vielä osaa, mutta selkeesti alkanut kiinnostaa, kokoajan kyselee, mitä tuossa lukee jne. 

Olen itse myös ujo, ja välillä kompenssoin sitä olemalla hyvinkin äänekäs, koska jotenkin tuntuu että hiljaisuus on vielä vaikeampi kestää kuin se että " nolaan" itseni ku alan kertoilemaan vaikka mitä.

Ja tosiaan niinkuin aikaisemmin sanoin tilanne on neuvolan ja tottakai päiväkodin tiedossa, koska sieltä huoli ensin tuli esiin. Mutta kaikki "viisaammat" olivat sitä mieltä että se pari kkvielä seurataan mihin tilanne kehittyy, tuleeko iän mukana varmuutta vai mennäänkö vielä pahempaan suuntaan.

Ap

Kuulostaa vaan pojalta, jolle ei sovi pätkääkään päiväkotiympäristö. Tuossa iässä hänelle liikaa ärsykkeitä ja liikaa sosiaalista "pakkoa". Todennäköisesti jos olisi vaikka perhepäivähoidossa pienessä ryhmässä, ei olisi mitään ongelmaa. 

Kiitos 12!

Juuri tälläisiä kommentteja kaipaan koska tuntuu nyt niin painostavalta vaan odottaa tilanteen kehittymistä.

Tuota mutismia olen lueskellut, mutta koska välillä kuitenkin puhuu.. 

Ap

Oma lapseni on ollut paljon samantyyppinen aikoinaan, paitsi ettei edes satunnaisesti ikinä riehaantunut muualla kuin kotona. Tarhassa ei ottanut kontaktia, ei juuri puhunut, arasteli vastatakin kysymyksiin, leikki hiljakseen muiden kanssa vain jos muut suorastaan kädestä pitäen ottivat leikkiin. Pahimpina aikoina oli jopa ticsejä eli sellaisia pieniä pakkoliikkeen tyyppisiä silmän räpytyksiä, suunpielen nostelua ja köhimistä. Silti hyvin taitava ja älykäs lapsi, joka oppi lukemaan sujuvasti paljon ennen esikoulua. 

Tottakai hänestä huolestuttiin, lto ilmaisi huolensa, minä pelkäsin onko kaikki normaalia. Neuvolassa th:n kanssa kahden kesken lapsi toki ujosteli vähän, mutta vastaili normaalisti ja osasi kaiken hyvin ja oli "niin normaali", että meidän piti erikseen pyytää lähete lastenpsykologille. Hän seurasi lasta, jutteli lapsen kanssa, kuunteli kuvaukseni, kyseli tarkentavia kysymyksiä ja oli sitä mieltä, että lapsi on täysin normaali, mutta vain ujo, lapsi. Ja lisäsi vielä varovasti lopuksi "niin kuin ehkä vanhempansakin ovat olleet pienenä". Ja tottahan se on. Molemmat olemme ujonpuoleisia, enemmän introvertteja. Lapsen tilanne alkoikin parantua pk:n lähestyyessä loppuaan, ticsit jäivät pois eivätkä ole palanneet enää.

Tänä päivänä ujo lapsemme on reipas ja iloinen alakoululainen, jolla on monia hyviä kavereita ja pari sydänystävää, joka hoitaa asioitaan koulussa omatoimisesti, menestyy hyvin ja on tietysti ujokin, mutta niinhän me vanhemmatkin olemme.

Kannattaa pyytää neuvolan kautta lähete jollekin asiantuntijalle, ettei turhaan vatvo päässään kauhukuvia lapsen tilanteesta, ja toisaalta että saa apua lapsen tukemiseen, jos siihen on tarvetta.

Kiitos 16!

Näin toivoisin meidänkin pienestä, että ajan mukaan menee ohi kun ikää ja onnistuneita sosiaalisia kontakteja tulee lisää. Itse olen myös introvertti, minua ei haittaisi vaikka jäisin yksin maailmaan :D Siis kärjistettynä..

Ja olemme koko perhe keskenään viihtyvä,enemmän sukulaisten kanssa seurustelevia kuin kavereiden/ystävien.

Yhtenä neuvona toki itsellemme olemme antaneet, sosiaalisten tilanteiden lisääminen.Lapselle harrastuksen aloittaminen yms. Kavereiden kutsuminen kotiin leikkimään, toki nyt jo käyvät mutta enemmän ja eri kavereita.

Tässäkin on ongelma jottei lähdetä liikaa lisäämään ettei lapsi taas ahdistu lisää.. Ja mua itseä alkais ärsyttää jos koko ajan pitäis hypätä jossain tai olisi vieraita :D

Ap

Pikkuvanha puhe on usein aspergereille tyypillistä. Minusta teidän kannattaisi edetä tutkimuksiin jo nyt, koska mitä nuorempana tukea ja apua saa, sen paremmin ne auttavat.