Mikä on sinun markkina-arvosi sinkkumarkkinoilla?

Olen lassukka eli en älyllä pilattu. Markkina-arvoni on -10.

Nolla. Sinkku olen, mutta en markkinoilla, ei vain ole mitään mielenkiintoa. 

lImeisesti melko hyvä kun en ole onnistunut olemaan sinkkuna kuin korkeintaan kuukauden. 3,5v sitten erosin ja aloin tapailla ja siitä seurustella kk päästä, kihloissakin oltiin mutta halusin erota kun mies tuntui väärältä. Tästä heti aloin tapailla miestä joka tuntui heti oikealta, seurustellaan ja mies haluaisi vaikka heti mut lastensa äidiksi. Ikää on ollut tässä 34-37 ja lapsia suurperheen verran, olen rutiköyhä ja peruskoulun käynyt. Kiinnostuneita miehiä ollut monia muitakin.  Ei mitään rupusakkia ole nämä miehet olleet vaan korkeakoulutettuja ja nuorempia. Ilmeisesti minulla on miehiä viehättäviä ominaisuuksia:) Ulkonäkö, älykkyys, lämmin sydän, huumorintaju, positiivinen elämänasenne on sellaisia mitä hyviä puolia miehet ovat minussa maininneet.

Olisi varmaan hyvä, ellen olisi ujo ja introvertti. :)

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 01:46"]

Olisi varmaan hyvä, ellen olisi ujo ja introvertti. :)[/quote]

Mulla sama! Mielestäni olen aika nätti ja fiksu, mutta itsetuntoni ei silti ole hirveän hyvä. Minulla on yksi lapsi, jonka isä petti minua ja jätti sitten meidät. Olen hyvin introvertti, ja viihdyn kotona.

Ilmeisesti nolla, kun kumppanin etsintä ei tunnu tuottavan tulosta.

olen onnellisesti parisuhteessa. töissä saan asiakkailta usein ihailua ja treffipyyntöjä mikä on aika kiusallista koska en ole ollenkaan flirttailevaa tyyppiä. 

uskoisin siis että ainakin ulkonäköni on puoleensavetävä Vaikka itse pidän itseäni melko rumana.

En tiedä. Mutta toisaalta minu ei ole koskaan tarvinnut tietääkään. Minä nimittäin pystyn kestäviin ihmissuhteisiin ja osaan tehdä avioliitostani onnellisen.

En siis ole Laasaslainen.

Hyvä, useampi lapsi kyllä hieman saattaa jarruttaa. Mutta ei sen väliä, vientiä ois silti. Vaikka olen pitkässä suhteessa ja täysin uskollinen ollut.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 01:21"]

lImeisesti melko hyvä kun en ole onnistunut olemaan sinkkuna kuin korkeintaan kuukauden. 3,5v sitten erosin ja aloin tapailla ja siitä seurustella kk päästä, kihloissakin oltiin mutta halusin erota kun mies tuntui väärältä. Tästä heti aloin tapailla miestä joka tuntui heti oikealta, seurustellaan ja mies haluaisi vaikka heti mut lastensa äidiksi. Ikää on ollut tässä 34-37 ja lapsia suurperheen verran, olen rutiköyhä ja peruskoulun käynyt. Kiinnostuneita miehiä ollut monia muitakin.  Ei mitään rupusakkia ole nämä miehet olleet vaan korkeakoulutettuja ja nuorempia. Ilmeisesti minulla on miehiä viehättäviä ominaisuuksia:) Ulkonäkö, älykkyys, lämmin sydän, huumorintaju, positiivinen elämänasenne on sellaisia mitä hyviä puolia miehet ovat minussa maininneet.

[/quote]

Missä sä niitä miehiä oikein tapaat? Baarejako kiertelet vai ruokakaupassako sä niihin olet törmännyt lapsinesi? Mä en ainakaan edes törmää noin usein potentiaalisiin miehiin, siis sellaisiin jotka itseäni kiinnostaisivat...

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 07:33"]

En tiedä. Mutta toisaalta minu ei ole koskaan tarvinnut tietääkään. Minä nimittäin pystyn kestäviin ihmissuhteisiin ja osaan tehdä avioliitostani onnellisen.

En siis ole Laasaslainen.

[/quote]

Voi kuule, ei yksi ihminen pysty "tekemään liitosta onnellista" tai pitämään parisuhdetta yllä, jos toinen elää tahollaan jotain kriisiä. Paljon voi parisuhteen eteen tehdä, mutta lopulta sekin on kahden kauppa. Että en nyt ihan koko suhteen onnistumista sinuna omaksi kunniakseni ottaisi...

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 07:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 07:33"]

En tiedä. Mutta toisaalta minu ei ole koskaan tarvinnut tietääkään. Minä nimittäin pystyn kestäviin ihmissuhteisiin ja osaan tehdä avioliitostani onnellisen.

En siis ole Laasaslainen.

[/quote]

Voi kuule, ei yksi ihminen pysty "tekemään liitosta onnellista" tai pitämään parisuhdetta yllä, jos toinen elää tahollaan jotain kriisiä. Paljon voi parisuhteen eteen tehdä, mutta lopulta sekin on kahden kauppa. Että en nyt ihan koko suhteen onnistumista sinuna omaksi kunniakseni ottaisi...

[/quote]

En toki ota. Tarvitaan sihien kypsä mieskin.

Mutta toisalata kaksi onnellista liittoa kahden eri miehen kanssa kertoo jotain minunkin kapaisteetistani.

Ei ole siitä kiinni etteikö törmäisi miehiin mutta niitä potentiaalisia ei sitten millään ole edes näkyvissä. Vai olenko liian kranttu.

Mikähän mahtaisi olla, mitä luulisitte? Akateeminen, talous enemmän kuin hyvässä kunnossa. Töissä vain jos huvittaa, muuten aktiviteettejä runsaasti. Harrastuksena matkailu, sijoittaminen, hyvänolon liikunta, runsaasti kulttuuria. Baareissa en käy ollenkaan, kuitenkin keräilen viiniharvinaisuuksia.

Erosin melkein 4v. sitten jääden kolmen lapsen työttömäksi yh:ksi. Lisäksi olen ylipainoinen enkä kovin kaunis. Minulla on rumat, säkkimäiset mustat vaatteet, en värjää hiuksia enkä meikkaa (lähiövalas). Olin varma että nyt on peli pelattu ja loppuelämä yksin.

Melkoinen yllätys oli että miehiä alkoi lappaa ikkunoista ja ovista suunnilleen sisään! Piti torjua käsittämättömät määrät yli-innokkaita ihailijoita. En itsekään voi käsittää mikä mussa viehättää. Mua on yritetty iskeä paljon töissä, kerran jopa Ikeassa ja ruokakaupassa :D

BaariiN Jos erehdyn on vienti melkoista. eilä mitään rupu-ukkoja vaan ihan jees-näköisiä, hyvissä duuneissa olevia miehiä, raittiita ja liikunnallisia. Ihan säälitti antaa kaikille pakit .

Vasta viime keväänä alkoi tuntua että voisin hiljaksiin olla kiinnostunut vakavasta seurustelusta, kesällä sitten löysin ihmisen joka taitaa olla elämäni rakkaus. Fiksu, sporttinen, raitis yrittäjämies jolla löytyy arvostettu tutkinto yms. Puitteet kunnossa. Kysyin häneltä mikä mussa viehättää niin olen kuulemma äidillinen, kodikas ihminen. Jotta näin voi elämä yllättää.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 07:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 01:21"]

lImeisesti melko hyvä kun en ole onnistunut olemaan sinkkuna kuin korkeintaan kuukauden. 3,5v sitten erosin ja aloin tapailla ja siitä seurustella kk päästä, kihloissakin oltiin mutta halusin erota kun mies tuntui väärältä. Tästä heti aloin tapailla miestä joka tuntui heti oikealta, seurustellaan ja mies haluaisi vaikka heti mut lastensa äidiksi. Ikää on ollut tässä 34-37 ja lapsia suurperheen verran, olen rutiköyhä ja peruskoulun käynyt. Kiinnostuneita miehiä ollut monia muitakin.  Ei mitään rupusakkia ole nämä miehet olleet vaan korkeakoulutettuja ja nuorempia. Ilmeisesti minulla on miehiä viehättäviä ominaisuuksia:) Ulkonäkö, älykkyys, lämmin sydän, huumorintaju, positiivinen elämänasenne on sellaisia mitä hyviä puolia miehet ovat minussa maininneet.

[/quote]

Missä sä niitä miehiä oikein tapaat? Baarejako kiertelet vai ruokakaupassako sä niihin olet törmännyt lapsinesi? Mä en ainakaan edes törmää noin usein potentiaalisiin miehiin, siis sellaisiin jotka itseäni kiinnostaisivat...

[/quote]

Kaveri/tuttavapiiri, netti, yöelämä. Lapsineni en ole törmännyt kuin kerran tilanteeseen jossa mies yritti iskeä, silloin huomattavasti vanhempi mies. Nykyiselläni oli ennakkoluuloja yh-äitejä kohtaan ennen minuun tutustumista, nyt on sitä mieltä että naiset joilla on lapsia ovat parisuhteessa empaattisempia, hellempiä ja vähemmän itsekkäitä kuin lapsettomat:) (miehen mielipide ei minun joten älkää kivittäkö, en ole ollut itse parisuhteessa naisten kanssa). Mutta niin vain löytyi elämänsä nainen yh- äidistä :) Mieskään ei ollut minun tyyppiäni aluksi, ihanteeni tosin muuttui rakastuttuani. Kannattaa pitää mieli avoimena ja kriteerit väljinä, rakkaus saattaa löytyä sieltä mistä ei osaa odottaa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 08:00"]

Mikähän mahtaisi olla, mitä luulisitte? Akateeminen, talous enemmän kuin hyvässä kunnossa. Töissä vain jos huvittaa, muuten aktiviteettejä runsaasti. Harrastuksena matkailu, sijoittaminen, hyvänolon liikunta, runsaasti kulttuuria. Baareissa en käy ollenkaan, kuitenkin keräilen viiniharvinaisuuksia.

[/quote]

Asteikolla 4-10 niin 4. Eihän noin upeaa naista uskalla miehet lähestyä ja jos itseäsi alat ns. tyrkyttää markkinoilla niin peli on menetetty. Nauti itsestäsi.

Ehkä sä näytä ns. helpolta?

Olin sinkkuna pari vuotta. minua ei lähestytä. miesystäväni, joka ei todellakaan ole nössö, sanoi joutuvansa keräämään kaiken rohkeutensa pyytääkseen minua ulos. Olin niin etäisen ja kylmän näköinen. Samalla kuulemma kauneinta mitä oli nähnyt.

en ymmärrä tätä itse ollenkaan. olen mielestäni avoin ja lämmin ihminen... ja sitä mieskin sanoo tutustuttuaan minuun. 

Jotenkin vaikea omaa arvoa määritellä. Tarvitseeko ihmisiä edes arvottaa? Minäkin olen ujo. Piirini ovat pienet, mutta se sopii minulle. En myöskään käy baareissa, koska olen absolutisti. Olen saanut kuitenkin miehiltä huomiota silloin, kun joskus olen heidän kanssaan enemmän tekemisissä. Olen yliopisto-opiskelija, ulkonäöstä sanottu mm. söpö ja eloveena-tyttö. Haaveena olisi kohdata ilman etsintää eli sattumalta upea ja sopiva mies, jonka kanssa palikat loksahtavat paikoilleen. :)