Lue keskustelun säännöt.
Nyt sen myönnän: olen pahasti masentunut
06.02.2006 |
Kaikki alkoi kun vauva, niin ihana ja suloinen ja rakastettu sellainen syntyi 7kk sitten. Oloni on koko ajan huono, mistään en jaksa innostua, en jaksa syödä, itkettää joka päivä, monta kertaa päivässä ja kun tarpeeksi itken, niin sen päälle oksennan.
Ei ole ketään kenelle puhuisin, neuvolassa yritin ja itkin ja sanoi vaan, että koko perhe voi huonosti, jos äiti voi huonosti ja koita saada itsesi kuntoon.
Miten?
En jaksa mitään. Parisuhde taitaa nyt olla mennyttä, kun riitoja on ihan jatkuvasti ja en jaksa yrittää ja hymyillä.
Lapseni ansaitsee enemmän, kun mitä voin tarjota tällä hetkellä.
Kommentit (9)
Ja jos et saa aikaa nopeasti, mene päivystykseen kertomaan olostasi. Jos et pysty itse soittamaan, pyydä jotakin läheistä varaamaan aika sinulle. Kyllä saat apua ihan keskustelusta, ja jos se ei auta, niin lääkkeet ovat ihan turvallisia käyttää. Usko vaan, apua on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutenkaan ota mitään todesta. Tuntuu, ettei kukaan ota todesta ja usko, jos sanon, että on huono olo koko ajan ja itkettää. Mies vaan huutaa ja syyttää minua kaikesta.
Minulle tuli meileen se että jos " tavallinen lääkäri" on sinulle liian tuttu, niin onko sinulla mahdollisuutta mennä jonnekin muualle, jos on vähän tilillä rahaa niin voisit ehkä kerran mennä yksityiselle puolelle ja saada sieltä vähän apua niin ei tarvitsis jutella " liian" tutulle lääkärille. Ja voihan se yksityiseltä puolelta ohjata sinut takaisin kunnalliselle, kunhan saat jostain sen ensimmäisen ihmisen kuuntelemaan sinua niin uskoisin että asiat sen jälkeen lähtis rullaamaan helpommin.
Tsemppiä sinulle!!
*Halauksia*
Mitä jos huolehtisit itsestäsi. Älä jatka riitoja. Älä huuda; älä alota riitaa tai huuda takasin. Sillä pelastaa jo monta riitaa kun itse ottaa jäitä hattuun. Sano miehelle että kuulet ilman huutamistakin -kunhan et itse huuda..!
Juttele neuvolan kanssa lisää ja ota heiltä apu vastaan. Toistan; huolehdi itsestäsi.
Ainakin meillä rauhottu riidat kun alettiin keskusteleen. Ahdistuneena moni asia tuntuu paljon vaikeammalta kuin todellisuudessa onkaan.
Äläkä syyllistä itseäsi: Saa sullakin olla pahamieli. Kyllä äiditkin väsyy! Ota apua vastaan. Voimia!
Ja ei se ole niin helppoa huolehtia itsestään. Useimmiten en minä huudakaan vaan itken ja mies huutaa. Eikä apua voi ottaa vastaa, jos ei sitä kukaan tarjoa. Ihan yksin tämän kanssa olen ja luulen, että mies ei enää jaksa ja haluaa eroon minusta, enkä ihmettele-
En vaan jaksa, en mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasi on vielä pieni. Tilanne saattaa näyttää paljon valoisammalta jo ensi viikolla! Anna itsellesi lupa olla väsynyt ja itkeskelevä, hyväksy se... Pian et enää viitsikään olla pahalla päällä vaan alat luonnostaan miettiä selviytymiskeinoja. Märehdi paha olo pois. Älä huoli, kohta helpottaa!
Oikein hävettää olla tälläinen, kun vauva on ihana, aurinkoinen ja niin rakas.
Ei tämä tästä tunnu paranevan. EIkä minulla ole ketään kenelle puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista etteivät neuvolassa tarttuneet asiaan. Meillä kyllä passitetaan heti psykiatrian puolelle jos äidit alkavat vajota. Ota yhteys mielenterveyspuolelle ja kerro tilanteesi kaunistelematta ettet jaksa edes syödä. Jos on oikeata masennusta niin ei mene ihan noin vain ohitse. Tsemppiä sulle!!!
Vierailija:
Oikein hävettää olla tälläinen, kun vauva on ihana, aurinkoinen ja niin rakas.
Ei tämä tästä tunnu paranevan. EIkä minulla ole ketään kenelle puhua.
Sinä tarvitset NYT HETI apua.