Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut vauvaani - vihdoin <3
22.01.2014 |
Esikoiseen rakkaus syttyi heti, oikeastaan jo ennen kuin näin hänet ja viimeistään siinä rinnalla olin myyty ja rakkaus on roihunnut tähän asti. Toisen lapsen kanssa kävi toisin - en tuntenutkaan heti pakahduttavaa rakkautta. Hellyyttä toki ja vauva on ollut ihana, mutta samanlaista rakkautta ei tullutkaan heti. Tunteet ovat olleet kummallisen latteat. Kunnes nyt, vähän yli 5 kk jälkeen, olen aivan myyty ja rakastunut tähän ihanaan pieneen ihmiseen. Olen niin onnekas, että hän on tullut elämäämme. Ei mulla muuta, olen vaan niin repivän rakastunut että sydän pamppailee kun katselin tuossa kuvia vauvastani. Pakko hipsiä pian vähän silittelemään pientä tuhisijaa tuonne.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:04"]
Esikoiseen rakkaus syttyi heti, oikeastaan jo ennen kuin näin hänet ja viimeistään siinä rinnalla olin myyty ja rakkaus on roihunnut tähän asti. Toisen lapsen kanssa kävi toisin - en tuntenutkaan heti pakahduttavaa rakkautta. Hellyyttä toki ja vauva on ollut ihana, mutta samanlaista rakkautta ei tullutkaan heti. Tunteet ovat olleet kummallisen latteat. Kunnes nyt, vähän yli 5 kk jälkeen, olen aivan myyty ja rakastunut tähän ihanaan pieneen ihmiseen. Olen niin onnekas, että hän on tullut elämäämme. Ei mulla muuta, olen vaan niin repivän rakastunut että sydän pamppailee kun katselin tuossa kuvia vauvastani. Pakko hipsiä pian vähän silittelemään pientä tuhisijaa tuonne.
[/quote]
meillä kuopus 8kk, enkä tunne rakkautta vieläkään satunnaisia lyhyitä hetkiä lukuunottamatta :( Onnea kuitenkin sulle, kun vihdoin löysit sen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö, ja aattelit että meitä kiinnostaa tosi paljon jonkun anonyymin lepertelyt
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:04"]
Esikoiseen rakkaus syttyi heti, oikeastaan jo ennen kuin näin hänet ja viimeistään siinä rinnalla olin myyty ja rakkaus on roihunnut tähän asti. Toisen lapsen kanssa kävi toisin - en tuntenutkaan heti pakahduttavaa rakkautta. Hellyyttä toki ja vauva on ollut ihana, mutta samanlaista rakkautta ei tullutkaan heti. Tunteet ovat olleet kummallisen latteat. Kunnes nyt, vähän yli 5 kk jälkeen, olen aivan myyty ja rakastunut tähän ihanaan pieneen ihmiseen. Olen niin onnekas, että hän on tullut elämäämme. Ei mulla muuta, olen vaan niin repivän rakastunut että sydän pamppailee kun katselin tuossa kuvia vauvastani. Pakko hipsiä pian vähän silittelemään pientä tuhisijaa tuonne.
[/quote]
meillä kuopus 8kk, enkä tunne rakkautta vieläkään satunnaisia lyhyitä hetkiä lukuunottamatta :( Onnea kuitenkin sulle, kun vihdoin löysit sen :)
[/quote]
Imetitkö? Se vaikuttaa ihan selvästi. Itse sain onneksi täysimettää kuopusta ja rakastuin häneen nopeasti. Esikoisen kanssa imetys takkuili ja rakastuminenkin oli hidasta. Toki siihen vaikuttaa muutkin seikat, synnytyksen vaikeudet, masennus jne..
Mulla meni kuopuksen kohdalla melkein kaksi vuotta ennen kuin kiinnyin häneen. Siihen asti hoidin lasta ihan velvollisuudentunteesta.
Tiedä sitten, mistä mahtoi johtua. Lapsi on ihan toivottu ja raskaus sekä synnytyskin menivät hyvin.
En minäkään rakastunut kuopukseen heti. Siinä oli niin paljon muuta hässäkkää ja olin tosi rasittunut. Voimakkaampi kiintyminen alkoi lapsen ollessa puolen vuoden ikäinen, ja oikeastaan ne suurimmat rakkauden tunteet tulivat siinä vaiheessa, kun itkuinen lapsi alkoi rauhoittua sen verran että sain nukuttua yli parin tunnin pätkiä. Minun kohdallani rakkauden tunteisiin vaikutti siis selvästi ihan ylirasitus.
Olen usein miettinyt sitä, että miksi sitä rakkautta ylikorostetaan. Lapseen voi olla hyvä suhde ja häntä voi hoitaa hyvin vaikka ei tuntisikaan suurta rakkautta. Loppujen lopuksia vauva-ajat voivat olla aika pitkälti ihan selviämistä, koska on niin paljon muutakin mitä pitäisi saada tehtyä. Minusta tuntuu, että vauvavuoteen lastataan nykyään ihan hirveästi paineita. Aivan kuin ei riittäisi, että elämän perusasiat on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 01:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:04"]
Esikoiseen rakkaus syttyi heti, oikeastaan jo ennen kuin näin hänet ja viimeistään siinä rinnalla olin myyty ja rakkaus on roihunnut tähän asti. Toisen lapsen kanssa kävi toisin - en tuntenutkaan heti pakahduttavaa rakkautta. Hellyyttä toki ja vauva on ollut ihana, mutta samanlaista rakkautta ei tullutkaan heti. Tunteet ovat olleet kummallisen latteat. Kunnes nyt, vähän yli 5 kk jälkeen, olen aivan myyty ja rakastunut tähän ihanaan pieneen ihmiseen. Olen niin onnekas, että hän on tullut elämäämme. Ei mulla muuta, olen vaan niin repivän rakastunut että sydän pamppailee kun katselin tuossa kuvia vauvastani. Pakko hipsiä pian vähän silittelemään pientä tuhisijaa tuonne.
[/quote]
meillä kuopus 8kk, enkä tunne rakkautta vieläkään satunnaisia lyhyitä hetkiä lukuunottamatta :( Onnea kuitenkin sulle, kun vihdoin löysit sen :)
[/quote]
Imetitkö? Se vaikuttaa ihan selvästi. Itse sain onneksi täysimettää kuopusta ja rakastuin häneen nopeasti. Esikoisen kanssa imetys takkuili ja rakastuminenkin oli hidasta. Toki siihen vaikuttaa muutkin seikat, synnytyksen vaikeudet, masennus jne..
[/quote]
Ap:n kohdalla imetyksen onnistumisella ei ollut osuutta tähän rakastumisjuttuun, vaan tuntuu jotenkin, että ne vauvalle tarkoitetut rakkaushormonit menivät jotenkin esikoiselle! Murehdin vaan hänen pärjäämisestään ja isosisaruksen roolin omaksumisesta, ja vauva meni siinä sivussa. Vasta nyt olen jotenkin edes kunnolla tajunnut, mikä onni meitä on potkaissut ja että olemme saaneet ihanan lapsen, joka hurmaa koko perheen <3 pahoittelut "lepertelyistä" niitä inhoaville, mutta eiköhän jo otsikko toiminut "varoituksena" niille, jotka eivät kestä tällaisia onnenhetkien kuvauksia. ;)
Toivottavasti sinä, jolla 8 kk vauva, löydät sen tunteen vielä ja varmasti löydätkin. Harvoin kai se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta enää tässä vaiheessa, vaan hiipii pikkuhiljaa. Vaikea antaa neuvoja, mutta kaikenlainen vuorovaikutuksen tukeminen, kuten vauvatanssi (googlaa dialoginen vauvatanssi) yms. yhteinen tekeminen rutiinitoimenpiteiden lisäksi ehkä auttoi meillä että tämä rakkaus pääsi kukoistukseensa. Olen kokenut huonoa omatuntoa asiasta, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, joten itsensä täytyy tästä armahtaa. Pääasia, että vauvat on hoidettu hyvin ja saavat läheisyyttä.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 01:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:04"]
Esikoiseen rakkaus syttyi heti, oikeastaan jo ennen kuin näin hänet ja viimeistään siinä rinnalla olin myyty ja rakkaus on roihunnut tähän asti. Toisen lapsen kanssa kävi toisin - en tuntenutkaan heti pakahduttavaa rakkautta. Hellyyttä toki ja vauva on ollut ihana, mutta samanlaista rakkautta ei tullutkaan heti. Tunteet ovat olleet kummallisen latteat. Kunnes nyt, vähän yli 5 kk jälkeen, olen aivan myyty ja rakastunut tähän ihanaan pieneen ihmiseen. Olen niin onnekas, että hän on tullut elämäämme. Ei mulla muuta, olen vaan niin repivän rakastunut että sydän pamppailee kun katselin tuossa kuvia vauvastani. Pakko hipsiä pian vähän silittelemään pientä tuhisijaa tuonne.
[/quote]
meillä kuopus 8kk, enkä tunne rakkautta vieläkään satunnaisia lyhyitä hetkiä lukuunottamatta :( Onnea kuitenkin sulle, kun vihdoin löysit sen :)
[/quote]
Imetitkö? Se vaikuttaa ihan selvästi. Itse sain onneksi täysimettää kuopusta ja rakastuin häneen nopeasti. Esikoisen kanssa imetys takkuili ja rakastuminenkin oli hidasta. Toki siihen vaikuttaa muutkin seikat, synnytyksen vaikeudet, masennus jne..
[/quote]
Ap:n kohdalla imetyksen onnistumisella ei ollut osuutta tähän rakastumisjuttuun, vaan tuntuu jotenkin, että ne vauvalle tarkoitetut rakkaushormonit menivät jotenkin esikoiselle! Murehdin vaan hänen pärjäämisestään ja isosisaruksen roolin omaksumisesta, ja vauva meni siinä sivussa. Vasta nyt olen jotenkin edes kunnolla tajunnut, mikä onni meitä on potkaissut ja että olemme saaneet ihanan lapsen, joka hurmaa koko perheen <3 pahoittelut "lepertelyistä" niitä inhoaville, mutta eiköhän jo otsikko toiminut "varoituksena" niille, jotka eivät kestä tällaisia onnenhetkien kuvauksia. ;)
Toivottavasti sinä, jolla 8 kk vauva, löydät sen tunteen vielä ja varmasti löydätkin. Harvoin kai se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta enää tässä vaiheessa, vaan hiipii pikkuhiljaa. Vaikea antaa neuvoja, mutta kaikenlainen vuorovaikutuksen tukeminen, kuten vauvatanssi (googlaa dialoginen vauvatanssi) yms. yhteinen tekeminen rutiinitoimenpiteiden lisäksi ehkä auttoi meillä että tämä rakkaus pääsi kukoistukseensa. Olen kokenut huonoa omatuntoa asiasta, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, joten itsensä täytyy tästä armahtaa. Pääasia, että vauvat on hoidettu hyvin ja saavat läheisyyttä.
ap
[/quote]
Olen kyllä Ap:n kanssa samaa mieltä siitä, ettei imetys liity vauvaan rakastumiseen. Kyllä pullonkin kanssa lasta saa pidettyä iholla (vaikkei rintaa imekään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan sama juttu, paitsi että vielä paljon raskaampaa, koska kuopuksella on maitoallergia, joka todettiin vasta 10kk iässä. Eli tietysti kauhea väsymys ja se että lapsi huusi kaikki yöt, vaikuttivat paljon asiaan. Välillä oli vaikeaa löytää lapsesta mitään positiivista, vaikka kovin suloinen olikin.
Ja imetys ei vaikuttanut asiaan. Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut, mutta rakkaus vauvaan tuntui heti synnärillä. Oli muutenkin niin helppo vauva, että hartaasti odotetun kuopuksen rankka vauva-aika tuli ihan yllätyksenä. Kuopusta imetin pitkään, mutta rakkauden tunteita vauvaa kohtaan alkoi tuntua vasta kun vauva oli n 6kk. Raskasta oli, mutta onneksi tiesin, että kyllä se rakkaus lapseen jossain kohtaa tulee.
Se rakkaus lapseen on luonnonvoima, joka ei riipu siitä imettääkö vai antaako maidon pullosta. Rakastuuhan se isäkin lapseensa, hyvänen aika, vaikka ei imetä!
Ihana <3