Lue keskustelun säännöt.
Aloin käyttäytymään kuten miehet ja elämä helpottui!
Kommentit (54)
Mitä tarkoittaa "käyttäytyä kuin miehet"?
Pidättäydyt näyttämästä mitä tunnet oikeasti? Teet asioita, joita nyt vain 'kuuluu tehdä' vaikkei kiinnostaisi paskanvertaa? Uhoat olevasi paras kaikessa vaikka tiedät ettet oikeasti osaa edes alkeita, mutta sitä ei voi myöntää kun sinua pidettäisiin heikkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva juttu jos elämä helpottui. Millä tavalla muutit entistä käyttäytymistäsi? Ts. mitä teet nykyään kuin miehet, miten toimit vastaavissa tilanteissa aikaisemmin?
Kyseessä on niin kokonaisvaltainen muutos et parhaiten peruste tulee esiin konkreettisissa tapauksissa. Vaikea selittää yleisellä tasolla siten ettei tule väärinymmärryksiä. Voi kai sanoa että en esim. koe omakseni sellaisia tehtäviä jotka yleensä oletetaan naisille kuuluviksi tai sellaisia näkökulmia ja lähestymistapoja joita pidetään naisille ominaisina. Huomasin että pääsee paljon helpommalla, kun ei koe sellasta ylimääräistä taakkaa joka tulee jostain muinaishistoriasta. Olen silti ulkoisesti naisellinen. Tai milloin mitäkin. Mutta suurimmaksi osaksi viihdyin huoliteltuna.
Äh periaate. Eikä peruste. Tää tekstinsyöttö temppuilee. 5= ap
Tässä haluttiin nyt varmaan esimerkkejä juuri niistä konkreettisista tapauksista. Ole hyvä ja kerro! Äsken kerrroit nimittäin vain, mistä asenteista ja reagontitavoista olet LUOPUNUT. Kerro, mitä käyttäytymismalleja olet OMAKSUNUT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko, että jätät vaikka hankkimatta joululahjat ja lähettämättä joulukortit ja vastaavat naisille yleensä jäävät velvollisuudet tekemättä? Tai jotain muuta? Kerro vaikka joku ihan pieni konkreettinen esimerkki :)
Itse olen mies, ja mietin usein, että pitäisi varmaan itsekin kokeilla tuota. Elämä voisi helpottua, kun osaisi esittää sujuvasti sellaisen perusmiehen mielipiteitä, olemusta ja käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin haluaisin kokeilla! Erityisen kiva olisi mm:
- lampsia juhliin kuin juhliin häistä hautajaisiin ja suunnilleen presidentin vastaanotollekin siinä samassa, jo hitusen kinnaavassa ylioppilasjuhlamekossa, mukavissa lättäpohjaisissa kengissä säärikarvat rehottaen. Suihkun kautta ja nopea hiusten harjaus, ei mitään meikkaamista tai sen kummempaa kampauksen laittoa, eikä kukaan pitäisi tätä mitenkään kummallisena tai piittaamattomana käytöksenä juhlien järjestäjää kohtaan.
- sukujuhlissa istua perseelläni juoruilemassa muiden kanssa kun kahvit itsestään ilmestyvät pöytään ja joku muu estää minunkin riehuvia mukuloitani hajottamasta taloa tai itseään, kenenkään närkästymättä siitä että se joku joka nämä tekee en ole minä
- jättää kaikki merkkipäivät muistamatta ja silti aivan häpeilemättä ja ilman minkäänlaisia huonon omantunnon pistoksia iloita siitä, kun muut muistavat itseä, ja jopa luetella lahjatoiveita. Jättää omienkin kummilasten ja sukulaisten syntymäpäivä- ja joulumuistamiset ja suurin osa kaikesta muustakin yhteydenpidosta puolison kontolle.
- reissuun lähtiessä pakata vain omat tavarat täysin luottavaisena siihen, että kumppani kyllä pakkaa kaiken mitä lapset tarvitsevat ja jos ei pakkaa, jotenkin tyhjästä ne vaan ilmestyvät mukaan. Tai jos eivät ilmesty, se on kumppanin vika eikä millään lailla kuulu minulle. Sama pätee mm. lasten neuvola-aikojen, vanhempainvarttien, kaiken kouluun ja tarhaan mukana kuljetettavan tavaran ja talkooleivonnaisten muistamisen ja organisoinnin kanssa.
- jättää toistuvasti omat sotkuni siivoamatta niin työpaikan kahvihuoneessa kuin kotonakin, likaiset astiat pöydille ja roskat samoin siihen mihin kädestä jäävät. Siinä tilanteessa että muut jossain vaiheessa väsyvät ja lakkaavat siivoamasta sotkujani, syyttäisin muita siitä, miksi he ovat sotkeneet paikat. Olihan täällä ennenkin ihan siistiä, vaikken tehnyt mitään!
- saada yletöntä kunnioitusta ja suitsutusta siitä, että vietän aikaa omien lasteni kanssa tai osallistun oman kotini hoitoon.
Jne jne...
Valitettavasti ei taida onnistua vain omaa asennetta vaihtamalla, vaan vaatisi sukupuolenvaihdosleikkauksen...
Oletko alkanut kusta meidän porttikongiin? Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet alkanut kusta seisaaltaan, käytät snickersin työvaatteita ja et rutise puolisostasi netissä vaan teet itse oleelliset asiat. JA elätät perheesi?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 16:57"]
Tarkoitatko, että jätät vaikka hankkimatta joululahjat ja lähettämättä joulukortit ja vastaavat naisille yleensä jäävät velvollisuudet tekemättä? Tai jotain muuta? Kerro vaikka joku ihan pieni konkreettinen esimerkki :)
[/quote]En ole ap, mutta olen varsin "maskuliininen" nainen. Olen jättänyt huushollin pyrittämisen 80% puolisoni harteille, toisaalta tienaan kodin ulkopuolella suurimman osan perheemme tuloista. Rakastan sitä töiden haasteellisuutta, lastn kanssa en oikein osaa viihtyä kuin vähän aikaa kerrallaan. Onneksi puolisoni on emomaisempaa tyyppiä. En edes yritä muistaa kenenkään syntymäpäiviä, joululahjoja tms. Oletan, että muut hoitaa. Jos työpaikalla kahvipannu on tyhjänä, niin en keitä kahvia vaan odotan, että joku muu huolehtii. Sama kaikissa muissakin "uusintavissa" tehtävissä. Keskityn suuriin linjoihin, mielenkiintoisiin, ei puuduttaviin tehtäviin, pyrin eteenpäin. Esim. näiden asioiden takia joskus koen olevani "miesmäinen" ja käyttäytyväni kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo kauhean miesmäiseltä kuulosta. Pikemminkin siltä, mtä kuka tahansa fiksu ja itsenäinen nainen tekee. Jos kuvittelet, että miehet ovat jotenkin vapaita mieheyteen liitettävistä odotuksista ja paineista, erehdyt pahemman kerran.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:01"]Mäkin haluaisin kokeilla! Erityisen kiva olisi mm:
- lampsia juhliin kuin juhliin häistä hautajaisiin ja suunnilleen presidentin vastaanotollekin siinä samassa, jo hitusen kinnaavassa ylioppilasjuhlamekossa, mukavissa lättäpohjaisissa kengissä säärikarvat rehottaen. Suihkun kautta ja nopea hiusten harjaus, ei mitään meikkaamista tai sen kummempaa kampauksen laittoa, eikä kukaan pitäisi tätä mitenkään kummallisena tai piittaamattomana käytöksenä juhlien järjestäjää kohtaan.
- sukujuhlissa istua perseelläni juoruilemassa muiden kanssa kun kahvit itsestään ilmestyvät pöytään ja joku muu estää minunkin riehuvia mukuloitani hajottamasta taloa tai itseään, kenenkään närkästymättä siitä että se joku joka nämä tekee en ole minä
- jättää kaikki merkkipäivät muistamatta ja silti aivan häpeilemättä ja ilman minkäänlaisia huonon omantunnon pistoksia iloita siitä, kun muut muistavat itseä, ja jopa luetella lahjatoiveita. Jättää omienkin kummilasten ja sukulaisten syntymäpäivä- ja joulumuistamiset ja suurin osa kaikesta muustakin yhteydenpidosta puolison kontolle.
- reissuun lähtiessä pakata vain omat tavarat täysin luottavaisena siihen, että kumppani kyllä pakkaa kaiken mitä lapset tarvitsevat ja jos ei pakkaa, jotenkin tyhjästä ne vaan ilmestyvät mukaan. Tai jos eivät ilmesty, se on kumppanin vika eikä millään lailla kuulu minulle. Sama pätee mm. lasten neuvola-aikojen, vanhempainvarttien, kaiken kouluun ja tarhaan mukana kuljetettavan tavaran ja talkooleivonnaisten muistamisen ja organisoinnin kanssa.
- jättää toistuvasti omat sotkuni siivoamatta niin työpaikan kahvihuoneessa kuin kotonakin, likaiset astiat pöydille ja roskat samoin siihen mihin kädestä jäävät. Siinä tilanteessa että muut jossain vaiheessa väsyvät ja lakkaavat siivoamasta sotkujani, syyttäisin muita siitä, miksi he ovat sotkeneet paikat. Olihan täällä ennenkin ihan siistiä, vaikken tehnyt mitään!
- saada yletöntä kunnioitusta ja suitsutusta siitä, että vietän aikaa omien lasteni kanssa tai osallistun oman kotini hoitoon.
Jne jne...
Valitettavasti ei taida onnistua vain omaa asennetta vaihtamalla, vaan vaatisi sukupuolenvaihdosleikkauksen...
[/quote]
Aivan loistava ja nerokas kirjoitus! Sulla on sana hallussa :) hyvää joulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuni on miesvoittoista ja kyllä niitä eroja vaan huomaa tollasissa isoissa populaatioissa kun vertaa taas sitten naispuolisiin tuttaviin, ystäviin, sukulaisiin.
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että minun tehtävä ei ole passata kaikkia sukulaisia, (varsinkin silloin kun siihen ei rahkeet riitä) Et sellanen peruskunnioitus ja toisten huomioiminen on toki ok, mut kaikki missä huomaan et multa odotetaan nimenomaan mun sukupuolen takia jotain, ni letkauta korvaanikaan.
Samoin nää siivousrumbat ja kuka määrittelee mitäkin kodissa miten pitää elää ja hoitaa lapset. Ei mulla ole mitään standarditasoa jonka mukaan muiden pitää toimia. Mut ei se tarkoita sitä, ettei meillä hommat hoituis. Kaikki osallistuu, koska niin kuuluu tehdä. Tietyistä perusasioista tulee huolehtia elämässä, kuten kodista ja perheestä. Iän ja kehitystason mukaisesti. muttei sukupuolen ;)
En myöskään vertaile tai kiinnostu muiden elämästä samalla tavallla ku monet naiset tuntuu tekevän, ei tietty kaikki. Ei kiinnosta vertailla. Tai seurata juoruja, saati juoruilla ite. Kukin eläköön omaa elämää. Ei tuu tällöin myös kadehtittua toisia.
Ja sanon mitä haluan! En voi sietää marttyrointia.
En tarkoita, että kaikki miesmäiset tavat ja ominaisuudet olis ihailtavia ja naismaiset jotenkin halveksittavia, päin vastoin! Musta on varmaan tullut myös itsekkäämpi näin, mut enpä halua katua ja katkeroituakaan mitä olisin halunnu, "mut ku sitä ja tätä.."
Ja tiedostan myös, ettei KAIKKI naiset ja KAIKKI miehet... (se kun tulee täällä satavarmasti esiin, ellei ole jo tullut sillä aikaa kun kirjoitan tätä romaania täällä :D)
Mut ei kai kukaan kiistää tosissaan mitään karkeiden stereotypioden olemassaoloa?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:01"]
Mäkin haluaisin kokeilla! Erityisen kiva olisi mm:
- lampsia juhliin kuin juhliin häistä hautajaisiin ja suunnilleen presidentin vastaanotollekin siinä samassa, jo hitusen kinnaavassa ylioppilasjuhlamekossa, mukavissa lättäpohjaisissa kengissä säärikarvat rehottaen. Suihkun kautta ja nopea hiusten harjaus, ei mitään meikkaamista tai sen kummempaa kampauksen laittoa, eikä kukaan pitäisi tätä mitenkään kummallisena tai piittaamattomana käytöksenä juhlien järjestäjää kohtaan.
- sukujuhlissa istua perseelläni juoruilemassa muiden kanssa kun kahvit itsestään ilmestyvät pöytään ja joku muu estää minunkin riehuvia mukuloitani hajottamasta taloa tai itseään, kenenkään närkästymättä siitä että se joku joka nämä tekee en ole minä
- jättää kaikki merkkipäivät muistamatta ja silti aivan häpeilemättä ja ilman minkäänlaisia huonon omantunnon pistoksia iloita siitä, kun muut muistavat itseä, ja jopa luetella lahjatoiveita. Jättää omienkin kummilasten ja sukulaisten syntymäpäivä- ja joulumuistamiset ja suurin osa kaikesta muustakin yhteydenpidosta puolison kontolle.
- reissuun lähtiessä pakata vain omat tavarat täysin luottavaisena siihen, että kumppani kyllä pakkaa kaiken mitä lapset tarvitsevat ja jos ei pakkaa, jotenkin tyhjästä ne vaan ilmestyvät mukaan. Tai jos eivät ilmesty, se on kumppanin vika eikä millään lailla kuulu minulle. Sama pätee mm. lasten neuvola-aikojen, vanhempainvarttien, kaiken kouluun ja tarhaan mukana kuljetettavan tavaran ja talkooleivonnaisten muistamisen ja organisoinnin kanssa.
- jättää toistuvasti omat sotkuni siivoamatta niin työpaikan kahvihuoneessa kuin kotonakin, likaiset astiat pöydille ja roskat samoin siihen mihin kädestä jäävät. Siinä tilanteessa että muut jossain vaiheessa väsyvät ja lakkaavat siivoamasta sotkujani, syyttäisin muita siitä, miksi he ovat sotkeneet paikat. Olihan täällä ennenkin ihan siistiä, vaikken tehnyt mitään!
- saada yletöntä kunnioitusta ja suitsutusta siitä, että vietän aikaa omien lasteni kanssa tai osallistun oman kotini hoitoon.
Jne jne...
Valitettavasti ei taida onnistua vain omaa asennetta vaihtamalla, vaan vaatisi sukupuolenvaihdosleikkauksen...
[/quote]
Mut miksi sä suostut tuollaseen? Sitä mä en ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:08"]
Ei tuo kauhean miesmäiseltä kuulosta. Pikemminkin siltä, mtä kuka tahansa fiksu ja itsenäinen nainen tekee. Jos kuvittelet, että miehet ovat jotenkin vapaita mieheyteen liitettävistä odotuksista ja paineista, erehdyt pahemman kerran.
[/quote]
Enhän mä niin kuvittele, mutta mä oikeesti väitäsin et miehet on silti vapaampia. Ehdottomasti. Useimmiten naiset tekevät aina ulkomaailman mukaan vääriä valintoja ja miehet vain oikeita (paitsi vaimojen mielestä, heh.) Mut eihän se niin voi olla.
Itse lapsena jo jättänyt joitakin naisille ominaisia piirteitä omaksumatta.
Kauneudenhoidossa pidän suurta osaa tuotteista hömppänä. Meikkaan sen verran kuin oikeasti tarvitsee ja siihen kuluu normaalisti 2-4 minuuttia. Meikkejä minulla on alle kymmenen. Hiustuotteista ostan vain välttämättömät: hoitoaine, shampoo ja ehkä jokin tehohoito. Sama pätee kaikkeen kauneudenhoitoon, minkä johdosta en huku purkkeihin, en tuhlaa rahaa ja näytän silti oikeasti hyvältä. Liian monet naiset näkevät virheitä siellä, missä niitä ei todellakaan ole. En ole neuroottinen. Vaatteiden ja joidenkin asusteiden hankinnasta pidän ja siihen käytän rahaa jonkin verran. En keräile laukkuja tai kenkiä. En ole koskaan laskenut kaloreita tai laihduttanut tms. ja olen silti tikissä kunnossa. En juoruile omista syömisistäni tai toisten ruokailutottumiksista lounaalla toisten naisten kanssa, ei voisi vähempää kiinnostaa.
En ole halunnut istua "naisen muottiin", vaikka ulkoisesti olen melko naisellinen. Ajattelen terveyttäni ensin, en käytä korkokenkiä, en ottaisi silikoneja isontaakseni rintojani, vältän turhia kemikaaleja (kosmetiikka), en käytä hormonaalista ehkäisyä ja niin edelleen. Parisuhteessa en aio muuttua miehen vuoksi, ellei kyse ole oikeasti paremmaksi ihmiseksi tulemisesta, enkä passaa miestä. Otan hyvän miehen, jolle mielellään tekee palveluksia, mutta marttyyriksi en ala.
En stressaa pienistä asioista. Jos on ongelma joko korjaan sen ja jos en voi korjata sitä, käsittelen asiaa, mutta en jää vellomaan siihen. Olen miesvaltaisella alalla, missä ongelmanratkaisukyky on suuressa roolissa. En käytä paljoa aikaa kodinhoitoon tai sisustamseen. En nalkuta tai tee numeroa pienistä asioista. Elämässäni teen parhaani, en huolehdi asioista, joille en voi mitään ja teen asioita, joista nautin.
Palikkamainen ajattelu toimii useimmissa arjen asioissa. Monimutkaisuutta tarvitaan toisaalla.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 16:43"]
Mitä tarkoittaa "käyttäytyä kuin miehet"?
Teet asioita, joita nyt vain 'kuuluu tehdä' vaikkei kiinnostaisi paskanvertaa?
[/quote]
Minusta naiset syyllistyvät tähän enemmän kuin miehet. Onhan AV esimerkkejä täynnä. Miehiä ei tunnu haittaavan, vaikka koti olisi kuinka sekaisin tai lapset vaan nököttäisivät koko viikonlopun tietokoneen ääressä. Naisten mielestä "joka päivä on ulkoiltava niin-ja-niin monta tuntia ja sukulaisiin on pidettävä yhteyttä ja koti siivottava joka lauantai ja ruoka tehtävä ilman puolivalmisteita jne. jne."
Kerro vähän yksityiskohtia, tämä on kiinnostava aihe!