Lue keskustelun säännöt.
En kestä omaa "syrjäytynyttä" olemusta ja outoutta
06.01.2014 |
:( Miten tätä lähtis avaamaan. No, ensinnäkin tulen "wt"-perheestä (hyvin käytetty termi täällä av:lla!) ja tiedostan monessakin asiassa olevani juurikin sitä pahinta roskasakkia. Mulla tulee luultavasti aina olemaan vähän vaikeuksia elämisessä, lähinnä mielenterveysjuttujen takia, vaikka siis toki esim. raha-asiani hoidan hyvin, opiskelen (en tietenkään korkealle) ja yritän päästä suosta ylös.
Ahdistaa nämä ympyrät, ahdistaa se, etten toisaalta koskaan ole kuulunut näiden ihmisten seuraan (se näkyy usein niin, että saan kuulla olevani outo, hissukka jne.) mutta en toisaalta osaa olla täysin "kunnollinen", kunnianhimoinen tai fiksu. Jonkinlainen väliinputoaja ehkä.
Viimeinen niitti oli, kun mulle vihjailtiin, että kannattaisi munkin lopettaa sekoilu ja aineiden käyttö. Tuntui ihan käsittämättömän hirveältä, että joku todella luulee mun "sekoilevan" ja "käyttävän aineita", koska inhoan kaikkea sellaista ja nimenomaan sen takia _ahdistaa_ koko tämä kaupunginosa ja perheenjäsenet. Ja kun toi "sekoilu" tarkoittaa tämän ihmisen sanomana lähinnä mun outoja juttujani (erilainen huumorintaju), mistä päästääkin siihen outouteen...
En jaksa enää yhtään kertaa kuulla olevani "outo" tai "epänormaali"! Ymmärtäisin sen, jos kulkisin kaupungilla jossain pikachu-puvussa tai laulelisin itsekseni, se olis ehkä outoa.
Mä tässä nyt ihan tosissani mietin, että menenkö heti huomenna ostamaan pelkästään beigejä vaatteita, värjäänkö hiukset turvallisesti keskiruskeiksi, opettelenko puhumaan säästä tuntemattomien kanssa... Pystyttäisin sellaisen normaalin ihmisen kulissin.
Ymmärsiköhän kukaan mitä hain takaa :(
Kommentit (24)
no minkä väriset hiukset sulla sitten on?? jos vaikka vihreät, niin älä ihmettele miksi sanotaan oudoksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta uudelle alueelle. Uusia kavereita jne. Keksi itsesi uudelleen! :)
Niin ja siis, monestihan se luova ajattelukin kumpuaa niistä komplekseista ja ongelmista, mutta onhan nämä olla hyvä olla jossain hallinnassa. Mua ainakin turhauttaa oudon leima silloin, jos tiedän oikeasti olevani fiksumpi kuin ko. kommentin esittäjä ja hermostuksissani vain sekoilen vaikka tietäisin paremminkin.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:42"]
Mitä ne jutut sitten on? Kuulen itsekin usein olevani outo, ja vaikka siinä itse tilanteessa en ehkä tajua mitä outoa jossain jutussani on, niin myöhemmin kyllä- erityisesti jos koen epävarmuutta tai huonoa itsetuntoa tai ahdistusta ja yritän sitten jotenkin peittää sen niin esim. joku vitsi kuulostaakin siltä että olen sanonut sen täysin tosissani, jolloin ihmiset luulevat että oikeasti tykkään vapaa-ajalla neuloa kashmir- villapaitoja maitovalaille, jotka asuvat kylpyammeessani.
Uskon, että outouden voi kääntää voitoksi, mutta täytyy havaita, että onko se outous oikeasti sellaista komplekseista johtuvaa "peitänjutuillaniepävarmuuttani" outoutta vai vain luovaa ajattelua.. monesti on kyllä hyötyä siitäkin, jos osaa esittää ihan normaalia ja tavallista ihmistä. Vain jos on multimiljonääri niin voi olla rauhassa outo. Minä en edes mielestäni ole mitenkään hirveän outo mutta ilmeisesti siihen ei paljoa vaadita.
[/quote]
Kiva kun joku vastasi :) No, mun outous saattaa olla monesti sitä, että sanon jotain pokerinaamalla, ja kaikki ei sitten tajua, etten ollut tosissani. Liian usein huomaan paasaavani "liian syvällisistä" asioista, sekin on monen mielestä outoa (mun on vaikea pitäytyä pinnallisissa aiheissa, kuten säästä puhumisessa). Mussa on myös sellaista lapsellista teeskentelemättömyyttä, ja nauran aika tyhmille jutuille ja monissa mun sanomissa asioissa on (omasta mielestä) hauskaa juuri se, miten typerää ja naurettavaa se on - "mitäs pupujussi?" kaverille, no, en keksi muita esimerkkejä.
Dorka on se sana, joka kuvailee mua parhaiten. Jossain positiivisessa mielentilassa ajattelen, että se on oikeastaan kiva juttu, ja ehkä joskus löydän muitakin samanlaisia. Mutta sitten kuitenkin pohjimmiltaan itsetunto on niin huono, etten uskalla "erottua" ja pahin haukkumasana on se liian monesti kuultu "outo".
ap
En nyt tiedä sainko selkoa kunnolla, mutta jos lähipiirisi, kaupunginosasi ja perheesi ahdistavat sinua, niin vaihda ympyröitä. Jos esimerkiksi lähipiiriisi kuuluu paljon huumeita käyttäviä ihmisiä, niin monet saattavat ajatella sinunkin automaattisesti käyttävän, ja se voi myöhemmin vaikuttaa esim työpaikan saantiin (jos asut pikkupaikkakunnalla). Millä tavalla sinua ahdistaa kaupunginosasi? Onko se ns huonoa aluetta, vai asuuko näitä lähipiirin ihmisiä paljon lähelläsi?
Ennen kaikkea, älä välitä muiden puheista liikoja. Älä anna niiden määrittää mitä sinä olet, mutta mieti järjen kanssa voivatko ne puheet vaikeuttaa sinun elämää kohtuuttomasti. Kaikki muutokset on ihan sinun käsissäsi, kun sen oikein oivallat. Voit aloittaa ihan vaikka muuttamalla toiseen kaupunginosaan. Ulkonäköä ei toki kannata alkaa muuttaan, mutta kannattaa myös muistaa, että sillä ei ole väliä onko sinulla pinkit vai beiget vaatteet, koti kuin sisustuslehdestä vai slummista, sinä olet silti sinä. Vaikka tekisitkin jotain muutoksia ulkonäköösi, niin ne muutokset eivät määritä sinua. Minusta tuntuu, että saatat itse olla niin tyytymätön elämääsi, että kuvittelet että kaikki muut pitävät sinua huonompana. Näin ei välttämättä ole! Ainoa minkä suhteen kannattaa olla varovainen, on tuo että joku saattaa pitää sinua narkkarina. Jos näin on lähipiirin takia, niin ota pesäeroa huumeita käyttäviin ihmisiin, se on nimittäin varma että ihmiset leimaavat toisiaan sen mukaan missä porukoissa ne liikkuvat. Olet muutenkin ansainnut hyviä selväpäisiä ihmisiä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:45"]
no minkä väriset hiukset sulla sitten on?? jos vaikka vihreät, niin älä ihmettele miksi sanotaan oudoksi...
[/quote]
Ihan "normaalit", mutta ne ehkä synkistää mun ennestään mörkömäistä olemusta. Keskiruskea ei välttämättä sovi, mutta se olis kuitenkin sellainen turvallinen väri. Niin kuin beigekin vaatteissa, hillittyä, tyylikästä...
ap
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:45"]
no minkä väriset hiukset sulla sitten on?? jos vaikka vihreät, niin älä ihmettele miksi sanotaan oudoksi...
[/quote]
Dude.. Mulla on vihreät hiukset ja en koe itseäni pätkääkään oudoksi. Tosin enää ei jää sellainen "onko mulla sepalus auki"-olo, kun ihmiset tuijottaa. terv- ei ap ja viherhippiäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:51"]
En nyt tiedä sainko selkoa kunnolla, mutta jos lähipiirisi, kaupunginosasi ja perheesi ahdistavat sinua, niin vaihda ympyröitä. Jos esimerkiksi lähipiiriisi kuuluu paljon huumeita käyttäviä ihmisiä, niin monet saattavat ajatella sinunkin automaattisesti käyttävän, ja se voi myöhemmin vaikuttaa esim työpaikan saantiin (jos asut pikkupaikkakunnalla). Millä tavalla sinua ahdistaa kaupunginosasi? Onko se ns huonoa aluetta, vai asuuko näitä lähipiirin ihmisiä paljon lähelläsi?
Ennen kaikkea, älä välitä muiden puheista liikoja. Älä anna niiden määrittää mitä sinä olet, mutta mieti järjen kanssa voivatko ne puheet vaikeuttaa sinun elämää kohtuuttomasti. Kaikki muutokset on ihan sinun käsissäsi, kun sen oikein oivallat. Voit aloittaa ihan vaikka muuttamalla toiseen kaupunginosaan. Ulkonäköä ei toki kannata alkaa muuttaan, mutta kannattaa myös muistaa, että sillä ei ole väliä onko sinulla pinkit vai beiget vaatteet, koti kuin sisustuslehdestä vai slummista, sinä olet silti sinä. Vaikka tekisitkin jotain muutoksia ulkonäköösi, niin ne muutokset eivät määritä sinua. Minusta tuntuu, että saatat itse olla niin tyytymätön elämääsi, että kuvittelet että kaikki muut pitävät sinua huonompana. Näin ei välttämättä ole! Ainoa minkä suhteen kannattaa olla varovainen, on tuo että joku saattaa pitää sinua narkkarina. Jos näin on lähipiirin takia, niin ota pesäeroa huumeita käyttäviin ihmisiin, se on nimittäin varma että ihmiset leimaavat toisiaan sen mukaan missä porukoissa ne liikkuvat. Olet muutenkin ansainnut hyviä selväpäisiä ihmisiä elämääsi.
[/quote]
Kaverit on ihan selväpäisiä, töissäkäyviä nuoria. Mutta perheenjäsenten "käyttö" on ehkä antanut sukunimelle hiukan ikävän kaiun, pienet piirit kun on. Suututtaa todella, jos mutkin koitetaan änkeä siihen samaan lokeroon, koska olen kuitenkin koko elämäni tuntenut ahdistusta siitä, millaiseen perheeseen kuulun, ja koittanut auttaa muitakin löytämään sen halun "päästä johonkin parempaan". Surettaa, ettei aikuisia ihmisiä vaan voi määrätä, enkä käytännössä voi tehdä mitään, kun rakas ihminen sekoilee ja tuhlaa elämäänsä. Huonon kaveripiirin voi jättää taakse, mutta perheenjäsentä ei.
Kaupunginosa on maineeltaan huono, ehkä vähän leimaava.
ap
APlle - t. 8
Olen vihreillä hiuksilla varustettu, lävistetty ja tatuoitu urpo, jonka huumorintaju on hyvin musta. Olen myöskin kasvissyöjä, absolutisti ja äiti. Suusta karkaa hyvin usein mustapäitä ja monet olettavat pelkän ulkonäön perusteella, että olen ilkeä ja vihamielinen kansalainen. Välillä sitä saa kummallista sontaa ja outoja syytöksiä päin näköä, mutta niitä tuli silloinkin, kun olin naamioitunut ruskeatukkaiseksi ja "normaaliksi" huomiota herättämättömäksi. En viihtynyt itse omissa nahoissani pätkän vertaa silloin. Kannattaa vaan pukeutua ja olla just niinkuin itse lystää, siis sillä edellytyksellä, ettet ole haitaksi muille. Tölläilyä ja kysyviä katseita tulee kyllä, mutta onpa ainakin sujut oman ruhonsa kanssa. Terkkuja nyt, jos joku tunnisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen tietäväni, mistä aloittaja puhuu. Minä olen hyvästä, varakkaasta perheestä, mutta sairauksieni myötä päätynyt työttömäksi ja se vaan jatkuu. Opiskelut ovat tauolla, myös. Aina kun aihe tulee puheeksi, moni sanoo "mites sä nyt noin? Ethän sä mikään sekopää ole, fiksu nainen! Otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja..."
;)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 19:00"]
Luulen tietäväni, mistä aloittaja puhuu. Minä olen hyvästä, varakkaasta perheestä, mutta sairauksieni myötä päätynyt työttömäksi ja se vaan jatkuu. Opiskelut ovat tauolla, myös. Aina kun aihe tulee puheeksi, moni sanoo "mites sä nyt noin? Ethän sä mikään sekopää ole, fiksu nainen! Otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja..."
;)
[/quote]
En ole ap, mutta tuli tänään juuri mieleen erästä katkokävelevää spurgua katsellessa, että tie sinne ei oikeasti ole kovin pitkä jos käy huono mäihä- esim. sairastuu, saa kenkää töistä, ei ole rikkaita sukulaisia/tuttavia, ei pysty maksamaan vuokraa, sairaus ei paranekaan noin vain ja masentuu ja alkaa tuntua että kaikki on ihan turhaa ja jossain vaiheessa saattaa ainoa ilo löytyä pullosta ja siinä sitä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika nuorelta, ja hyvin herkältä ja fiksulta. Olen lukenut paljon varsinkin ruotsissa kirjoitettua "luokkaretki"-pohdintoja. Niitä on myös suomeksi kai, mutta itse olen lukenut ruotsiksi ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten tarinoita. Pointti on, että ihmiset kirjoittavat lyhyitä esseitä siitä, miten esimerkiksi päihteitä käyttävästä työväenluokasta hyvän koulutuksen hankkineet ja keskiluokkaan "nousseet" vielä aikuisenakin tuntevat usein, etteivät kuulu joukkoon. Tai miten todella rikkaasta suvusta tullut on "tippunut" köyhäksi yh-äidiksi lähiöön, eikä tiedä, mihin kuuluisi. Ovat outoja kotonaan ja outoja omissa, aikuisen ympyröissään.
Voiko sun outouden tunne olla osin jotain tällaista? yleensä se on kai ihmisellä itsellään se tunne, muut eivät oikeasti pidä mitenkään outona tai erilaisena, mikäli siis käyttäytyy suht normaalisti. Ei, vaikka välillä lohkaisi vitsin, mitä muut eivät ymmärrä. Sitä sattuu kaikille joskus. Mutta se tunne, että ei ihan kuulu joukkoon, on vaikeampi häivyttää. Ja sitten kysymys, miksei se voisi olla osa sinua, sellainen osa, joka tekee sinusta juuri sinut?
Kuulostat aika nuorelta, ja hyvin herkältä ja fiksulta. Olen lukenut paljon varsinkin ruotsissa kirjoitettua "luokkaretki"-pohdintoja. Niitä on myös suomeksi kai, mutta itse olen lukenut ruotsiksi ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten tarinoita. Pointti on, että ihmiset kirjoittavat lyhyitä esseitä siitä, miten esimerkiksi päihteitä käyttävästä työväenluokasta hyvän koulutuksen hankkineet ja keskiluokkaan "nousseet" vielä aikuisenakin tuntevat usein, etteivät kuulu joukkoon. Tai miten todella rikkaasta suvusta tullut on "tippunut" köyhäksi yh-äidiksi lähiöön, eikä tiedä, mihin kuuluisi. Ovat outoja kotonaan ja outoja omissa, aikuisen ympyröissään.
Voiko sun outouden tunne olla osin jotain tällaista? yleensä se on kai ihmisellä itsellään se tunne, muut eivät oikeasti pidä mitenkään outona tai erilaisena, mikäli siis käyttäytyy suht normaalisti. Ei, vaikka välillä lohkaisi vitsin, mitä muut eivät ymmärrä. Sitä sattuu kaikille joskus. Mutta se tunne, että ei ihan kuulu joukkoon, on vaikeampi häivyttää. Ja sitten kysymys, miksei se voisi olla osa sinua, sellainen osa, joka tekee sinusta juuri sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostappa ap nokka pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi.Se hullu huumorintaju on ollut sun keino,selvitä elämästä.Se on rikkaus,kun osaa käsitellä hirveetkin asiat huumorilla!
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 19:10"]
Kuulostat aika nuorelta, ja hyvin herkältä ja fiksulta. Olen lukenut paljon varsinkin ruotsissa kirjoitettua "luokkaretki"-pohdintoja. Niitä on myös suomeksi kai, mutta itse olen lukenut ruotsiksi ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten tarinoita. Pointti on, että ihmiset kirjoittavat lyhyitä esseitä siitä, miten esimerkiksi päihteitä käyttävästä työväenluokasta hyvän koulutuksen hankkineet ja keskiluokkaan "nousseet" vielä aikuisenakin tuntevat usein, etteivät kuulu joukkoon. Tai miten todella rikkaasta suvusta tullut on "tippunut" köyhäksi yh-äidiksi lähiöön, eikä tiedä, mihin kuuluisi. Ovat outoja kotonaan ja outoja omissa, aikuisen ympyröissään.
Voiko sun outouden tunne olla osin jotain tällaista? yleensä se on kai ihmisellä itsellään se tunne, muut eivät oikeasti pidä mitenkään outona tai erilaisena, mikäli siis käyttäytyy suht normaalisti. Ei, vaikka välillä lohkaisi vitsin, mitä muut eivät ymmärrä. Sitä sattuu kaikille joskus. Mutta se tunne, että ei ihan kuulu joukkoon, on vaikeampi häivyttää. Ja sitten kysymys, miksei se voisi olla osa sinua, sellainen osa, joka tekee sinusta juuri sinut?
[/quote]
Nuori olen, herkkäkin mutta en erityisen fiksu :)
Tietty kuulumattomuuden tunne on ollut aina, olen aina ollut vähän "liian nörttihissukka" ympärillä olevien ihmisten seuraan, mutta en kuitenkaan tarpeeksi fiksu niiden ihmisten seuraan, joista tulee "kuuliaisia kansalaisia". Toisaalta koen kuuluvani tähän roskasakkiin (en oikeasti ajattele kenenkään olevan roskaa, mutta ehkä tämä nimitys on tietyllä tapaa ymmärrettävä), koska mulle riittää ns. vaatimaton elämä ja pieni elämänpiiri, mutta toisaalta mut on aina erottanut näistä ihmisistä se ahdistus. Ahdistus siitä, että elämä on työttömyyttä, kaljottelua, sekakäyttöä, nuhjuisia asuntoja ja kaiken tämän siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Kouluttamattomuus, perunaa ja jauhelihakastiketta, lähiöpubi, puukkohippaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:45"]
no minkä väriset hiukset sulla sitten on?? jos vaikka vihreät, niin älä ihmettele miksi sanotaan oudoksi...
[/quote]
Säälittävän keskiluokkaista kytätä ja arvostella toisten ulkonäköä. Jos joku viihtyy nahoissaan, anna hänen olla rauhassa!
Helpointa olisi jatkaa täsmälleen samanlailla ja yksinkertaisesti lakata miettimästä mitä muut ajattelevat. Koska ei sillä ole mitään merkitystä. Usko pois, sinun ei tarvitse muuttua.
Miksi ap trollaa? Onko tylsää? Harjoitteletko kirjoittamista? Kirjoitat liian hyvin kuvailemaksesi ihmiseksi. Toisaalta et kirjoita tarpeeksi hyvin kirjoittaaksesi ammatiksesi. Pöytälaatikkokirjailija jonka haaveena on julkaista joskus ihan oikea romaani? (tirsk!)
Ei ole mitään "normaalia". Mitä tahansa päätät tehdä voit olla varma, että joku valittaa aina. Älä anna toisten määritellä itseäsi. Koita löytää asiat ja ihmiset mistä olet aidosti kiinnostunut ja asiat lähtee toivottavasti rullaan.
Mitä ne jutut sitten on? Kuulen itsekin usein olevani outo, ja vaikka siinä itse tilanteessa en ehkä tajua mitä outoa jossain jutussani on, niin myöhemmin kyllä- erityisesti jos koen epävarmuutta tai huonoa itsetuntoa tai ahdistusta ja yritän sitten jotenkin peittää sen niin esim. joku vitsi kuulostaakin siltä että olen sanonut sen täysin tosissani, jolloin ihmiset luulevat että oikeasti tykkään vapaa-ajalla neuloa kashmir- villapaitoja maitovalaille, jotka asuvat kylpyammeessani.
Uskon, että outouden voi kääntää voitoksi, mutta täytyy havaita, että onko se outous oikeasti sellaista komplekseista johtuvaa "peitänjutuillaniepävarmuuttani" outoutta vai vain luovaa ajattelua.. monesti on kyllä hyötyä siitäkin, jos osaa esittää ihan normaalia ja tavallista ihmistä. Vain jos on multimiljonääri niin voi olla rauhassa outo. Minä en edes mielestäni ole mitenkään hirveän outo mutta ilmeisesti siihen ei paljoa vaadita.