Annatko lapsesi itse päättää tulevaisuudesta?

Joo, minä annan mielelläni, elintilaa mieleenkään päättää heidän puolestaan isoista asioista elämässä, 

mutta ex teki just tuota ja vieläkin tekee, eli lasten kautta toteuttaa itseään ja kokee ne itsensä jatkeena vaan eikä erillisinä henkilöinä joilla on oikeus omiin persooniinsa, omiin mielipiteisiin ja  päätöksiin.

Annan ihan itse päättää.

Toki minä ja mies ollaan päävastuussa kasvattajina ja huoltajina mutta kyllä, lapsi saa itse päättää kunhan lapsen omat halut eivät vaaranna vaikkapa terveyttä.

Jossain määrin saa itse päättää.

Olen kuitenkin joutunut jonkin verran tekemään karsintoja hänen tulevien valintojensa suhteen:

Lapsi on saanut mennä soittotunneille ja kokeilla pariakin instrumenttia jo 4-vuotiaasta alkaen. Lapsi osoitti suurta musikaalisuutta jo vuoden ikäisenä ja tuntui pitävän musiikista. Näin on lapsella mahdollisuus jatkaa vaikka muusikoksi, jos haluaa. valitettavasti en tietenkään voi tarjota kaikkia soittimia, vaan on ne muutamat soittimet pitänyt aikuisen viimekädessä päättää.

Jos lapsi jossain vaiheessa kyllästyy soittamiseensa, niin sen saa toki lopettaa.

Monta muuta asiaa lapsille ei ole edes tarjottu: cartinkia,kilpavomistelua, judoa, karatea, jääkiekkoa, sirkuskoulua yms.

Eli haaveet mm. jääkiekkourasta voi sitten täysin unohtaa :(

Vai itse. LOL!! Lapsen?

Ei, mutta olen kyllä päättänyt, mitä hänestä ei tule. Eli esimerkiksi ei tule sitä NHL-tähtä eikä muutakaan huippu-urheilijaa, koska se vaatisi koko perheeltä isoa panostamista monen vuoden ajan, ja sellainen ei meitä kiinnsta.

Annan Nicon päättää itte.

Jotenkin vaikeaa käsittää että jokkut lapset tykkää pelata jääkiekkoa? Toiset piirtää ja toiset rakentaa, jokkut on kuulemma musikaalisia.

Saako pelata kotona naapureitten kanssa futista vai onko se vasta "lapsen tekemistä futaajaksi" jos sitä mennään seuraan pelaamaan?

Minulla on sellainen kuva, että jotain urheilua on hyvä harrastaa. Jääkiekko on pirun kallista mutta on se kuulemma jossain hyvässä voimisteluseurassakin tyyristä olla. Joten ollaanko sitten siellä päässä ehkä kateellisia että vanhemmat päättää maksaa seuramaksuja? Mitäs jos seura ei olekaan ns. edustusseura ja harrastamisen ohessa koitetaan myydä kalentereita tai tehdään muuten jonkunlaista seuratyötä jolla kerätään rahaa pottiin jotta ei olisi niin kalliit maksut (eikä niitä ihan maajoukkuetason pelaajia joita pikkulapset rahoittaa). Mikä kelpaa?

Mitäs sitten tehdään jos lapsi tahtoo harrastaa ja vanhemmat sanoo että tuossa on kynä ja paperi mutta mitään et mene harrastamaan. Välitätkö siis mitä lapsi tahtoo?

En minä leivo lapsistani huippu-urheilijoita. Anteeksi vaan että kehittyvät mutta kyllä sinne päätyy ihan omasta halusta. Useampaankin lajiin. Toivon että lapset pysyy näin pois pahanteosta ja oppii hyviä asioita, saa kivoja kavereita, hyviä muistoja yms!

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 00:34"]

Annan Nicon päättää itte.

Jotenkin vaikeaa käsittää että jokkut lapset tykkää pelata jääkiekkoa? Toiset piirtää ja toiset rakentaa, jokkut on kuulemma musikaalisia.

Saako pelata kotona naapureitten kanssa futista vai onko se vasta "lapsen tekemistä futaajaksi" jos sitä mennään seuraan pelaamaan?

Minulla on sellainen kuva, että jotain urheilua on hyvä harrastaa. Jääkiekko on pirun kallista mutta on se kuulemma jossain hyvässä voimisteluseurassakin tyyristä olla. Joten ollaanko sitten siellä päässä ehkä kateellisia että vanhemmat päättää maksaa seuramaksuja? Mitäs jos seura ei olekaan ns. edustusseura ja harrastamisen ohessa koitetaan myydä kalentereita tai tehdään muuten jonkunlaista seuratyötä jolla kerätään rahaa pottiin jotta ei olisi niin kalliit maksut (eikä niitä ihan maajoukkuetason pelaajia joita pikkulapset rahoittaa). Mikä kelpaa?

Mitäs sitten tehdään jos lapsi tahtoo harrastaa ja vanhemmat sanoo että tuossa on kynä ja paperi mutta mitään et mene harrastamaan. Välitätkö siis mitä lapsi tahtoo?

En minä leivo lapsistani huippu-urheilijoita. Anteeksi vaan että kehittyvät mutta kyllä sinne päätyy ihan omasta halusta. Useampaankin lajiin. Toivon että lapset pysyy näin pois pahanteosta ja oppii hyviä asioita, saa kivoja kavereita, hyviä muistoja yms!

[/quote]

Se tykkää siitä mitä telkkarista tulee, vai iksei se tykkää hevospoolosta? Pelle.

Siis tulevaisuuden ammatin suhteenko? Minä teen niin kuin isäni aikoinaan teki. Tyrmään tietysti kaikki lapseni lempiammattivaihtoehdot. Painostan lapseni astelemaan koulutuksen saralla niin pitkälle kuin tie kantaa. Tosin minä en tee lapsestani opettajaa, sen verran hänen elämänhaluansa arvostan. Minä teen hänestä hammaslääkärin. Tai eläinlääkärin. Tai juristin. Tai jonkun muun, jonka palkalla hän elättää itsensä ja mahdollisesti perheensä. Mikään matalapalkkainen puotipuksu hänestä ei tule. Tosin jos hän välttämättä haluaa opiskella geologiaa tai arkeologiaa tai sorvausta, niin en minä kyllä taida hennoa hänelle sanoa, että meidän sukuun ei mitään mullankaivajaa tarvita ja puuta voi kaivertaa iltapuhteeksi. Niin kuin minun isäni aikoinaan ilmoitti minulle. Kyllä minä kustannan lapseni mitkä tahansa opinnot, kunhan hän suorittaa ne kunnialla.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 00:52"]

Siis tulevaisuuden ammatin suhteenko? Minä teen niin kuin isäni aikoinaan teki. Tyrmään tietysti kaikki lapseni lempiammattivaihtoehdot. Painostan lapseni astelemaan koulutuksen saralla niin pitkälle kuin tie kantaa. Tosin minä en tee lapsestani opettajaa, sen verran hänen elämänhaluansa arvostan. Minä teen hänestä hammaslääkärin. Tai eläinlääkärin. Tai juristin. Tai jonkun muun, jonka palkalla hän elättää itsensä ja mahdollisesti perheensä. Mikään matalapalkkainen puotipuksu hänestä ei tule. Tosin jos hän välttämättä haluaa opiskella geologiaa tai arkeologiaa tai sorvausta, niin en minä kyllä taida hennoa hänelle sanoa, että meidän sukuun ei mitään mullankaivajaa tarvita ja puuta voi kaivertaa iltapuhteeksi. Niin kuin minun isäni aikoinaan ilmoitti minulle. Kyllä minä kustannan lapseni mitkä tahansa opinnot, kunhan hän suorittaa ne kunnialla.

[/quote]

Olen kolmonen ja pakko sanoa, että lapseni haluaisi paleontologiksi. Suomessa tuolla ei tietysti uraa tehdä enkä tiedä, miten ulkomaillakaan. Ei sekään nyt sinällään ongelma ole vaan se, että lapsi on erityiskoulussa eli tilastojen valossa jo lukioon pääseminen olisi aikamoinen suoritus koska ainakaan tuosta koulusta harva jatkaa/pääsee lukioon asti. Mutta en ajatellut murskata lapsen unelmia (jotka kyllä saattavat muuttua vielä jokuseen kertaan tässä vuosien varrella). Jos tuo saa hänet opiskelemaan, minä kannustan ja toivon, että unelmaura olisi mahdollinen.

Mutta esim. harrastusten osalta hän ei halunnut valita mitään urheilulajia (jääkiekkoa, jalkapalloa, tanssia, jotain itsepuolustuslajia). Kaikkia tarjottiin mutta kun ei kerran kiinnostusta ollut niin en pakota (paitsi jalkkista kun hän oli 4v. mutta sekin lopetettiin kun halua tai intoa ei ollut). Sen sijaan hän halusi SPR:n kurssille jossa opetellaan mm. ensiapua. Sinne hänet vietiin ja siellä hän on viihtynyt. Kovasti lapsi haluaisi vapaapalokuntaan mutta ikä ei ihan vielä riitä.

Mutta kuten sanoin, lapsi itse päättää. Me vanhemmat vain katsomme, ettei lapsen oma tahto vaaranna häntä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Annan ihan itse päättää.

 

Toki minä ja mies ollaan päävastuussa kasvattajina ja huoltajina mutta kyllä, lapsi saa itse päättää kunhan lapsen omat halut eivät vaaranna vaikkapa terveyttä.

Älkää pakottako lapsia kylmään ja talvilajeihin. Saa varmaan tarpeeksi leikkiä ja olla ulkona muutenkin. Hiihtoa ja luistelua osa opettelee, jos sitten koulussa on sitä liikuntatunnilla, joka ei ole tytöille välttämättä lempilaji. Ihmiset niin erilaisia.

On asioita, joissa lasta/ nuorta tarvitsee neuvoa ja ohjeistaa..

Harrastukset saivat päättää ja lopettaa itse viidestä vuodesta eteenpäin, esim. ratsastuksen aloittamisen ja laskettelun. Sitä ennen vein satubalettiin, -tanssii ja sen sellaiseen. Kuskasin kyllä monet vuodet.

Riparin päättivät itse käydä.

Koulun valinnaisaineisiin en puuttunut, en lukion tai lukion aineiden valintaan enkä siihen, mitä halusivat opiskella ja missä yliopistossa.

En puuttunut koskaan siihen, olivatko tehneet läksynsä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ala-asteella. Niidenkin kouluaineiden, jotka ei olleet kivoja,  läksyt kun piti tehdä. Yksi keskustelu riitti.

Varoitin lähtemästä niihin porukoihin, jotka alkoivat varastelemaan ja juomaan alkoholia jo peruskoulussa.

En puuttunut tyttö-/ poikaystäviin enkä kavereihin. Olivat tervetulleita aina yöksikin.

Annoin vapauksia, mutta huolehdin rajoista ja turvallisuudesta varsinkin teini-iässä, kun alkoivat  riiaamaan.

Töissä yks äippä teki tyttärestä ja pojasta huippu-urheilijoita, kun nämä olivat hädin tuskin 10 vanhoja. Puhui töissäkin, kuinka heidän lapset ovat huippu-urheilijoita.   Pari vuotta treenattiin oikein huolella kotonakin ekstraa, kunnes molemmille tuli rasitusvammoja. Samalla kummallakin lapsella psyyke kärsi.

Loppui huippu-urheilu-urat siihen, kotona jatkuvia riitoja (ja ihan älyttömiä rangaistuksia esim. monen päivän kotiarestia milloin mistäkin, kavereiden kanssa olemista rajoitettiin), kouluarvosanat lähtivät laskemaan.  Ei edes lukioon päässeet, vaikka äipällä siinsi silmissä akateemiset urat molemmille jo peruskouluaikana.

Älkää ikinä tehkö samoja virheitä,  ja miettikää, mitä kaikkea kerrotte töissä omista lapsistanne!

Lapsistani kasvatan aatteen ihmisiä. On oltava valmis taistelemaan aatteen puolesta. Aika on valmis viedä sosialismi maaliin ja vapauttaa kansat kapitalismin ikeestä! Sen vaatimuksen olen lapsilleni teroittanut aivan pienestä pitäen. Kehotan muitakin kantamaan vastuunsa. Olette joko meidän puolella tai vihollisia. Välimuotoja ei ole.