Lue keskustelun säännöt.
uskovaiset tai muut elämää ymmärtävät, vastatkaa tähän.
06.01.2014 |
Miksi joku saa sairaan lapsen? Miksi minä sain lapsen joka kuormittaa meidän koko perhettä, asettaa perheemme tuijotuksen kohteeksi, haittaa terveitä lapsiamme muodostamaan itsestään oikean kuvan, vie meidän parisuhteemme lultavasti lopulta avioeron partaalle.
Mikä tarkoitus sillä oli, että lapsemme syntyi keskosena ja nyt kärsii yhdestä sun toisesta ongelmasta juurikin tuohon keskosuuteen liittyen. Mikä on jumalan tai universumin tai ihan minkä vaan tarkoitus tälle, että saan vaan kadehtien katsoa muiden normaalien lasten äitejä ja yritän itse pärjätä päivästä toiseen. Ja aina saan vihaisia katseita "kasvattamatomasta" lapsestani. Naapurit karttaa meidän perhettä, perheestämme liikkuu ties mitä juoruja joita on kantautunut korviini. Miksi minua rankaistaan näin? Olenko jotenkin ehkä paha ansaitakseni tällaisen kohtalon?
Kommentit (34)
Elämäntilanteesi ei ole minkäänlainen rangaistus tekemistäsi teoista, vaan kyseessä on tilastollinen fakta. On olemassa geenimutaatioita, solumutaatioita, sairauksia jne, emmekä me ihmiset hallitse biologiaa siinä määrin, että voisimme poistaa näiden olemassaolon.
Joillekin ihmisille näitä sattuu enemmän kuin toisille, jotkut säästyvät niiltä kokonaan. Ajattele, että ymmärrät elämästä enemmän kuin joku muu, vaikka kärsimys ei jalosta sinua ihmisenä niin pystyt arvostamaan hyviä hetkiä, terveyttä, onnellisuutta ja elämää ylipäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten uskovaisuus littyy ymmärtämiseen? Nehän ovvat vastakohtia.
Kuinka paljon niitä vastoinkäymisiä pitää sitten yhdelle ihmiselle tunkea? olenko siis edelleenkin pahempi kuin muut, jotka eivät tarvitse näin paljon niitä vastoinkäymisiä tullakseen hyväksi?
ap
Ihminen on sellainen ettei helppo elämä välttämättä tee siitä jalompaa. Ei toki kärsimyskään, jos se ainoastaan katkeroittaa. Lapsenne sairaus myös on ilmeisesti saanut naapureista esiin sen, mitä heillä sisimmässään salassa on; tuomitsemista, valehtelua ja juoruilua.
En osaa sanoa uskovaisena miksi juuri teille on tapahtunut näin. Jos uskot itse Jumalaan, en voi neuvoa muuta kuin riippua Jumalassa kiinni. Välttämättä vastauksia miksi-kysymyksiin ei tule. Välttämättä Jumala ei tee sitä ihmettä että lapsenne paranisi tai olosuhteet muuttuisivat. Todellinen ihme voi olla esimerkiksi se, että ette enää välitä mitä muut ajattelevat ja löydätte elämäänne merkityksen kärsimyksen keskellä. Siihenkin voi kulua aikaa, koska yleensä Jumala ei tee asioita käden käänteessä vaan muutokset ovat kasvamista.
Joka tapauksessa kannattaa hankkia kaikkea mahdollista apua perheenne tilanteeseen, esimerkiksi parisuhdeterapiaa, sopeutumisvalmennusta, tukiperhe tai mitä onkaan tarjolla. Vertaistuen löytäminen voisi olla erityisen hyvä, koska silloin ei tarvitse ehkä tuntea olevansa niin yksin. Oletan kertomuksesi perusteella että lapsellanne on keskosuudesta johtuva aivovaurio ja siitä johtuvaa levotonta käytöstä. Tietävätkö naapurit sen ja siitä huolimatta karttavat teitä?
Ei kukaan selviä elämästä ilman kolhuja. Jumalaa me huudamme apuun hädässä ,Jeesus tulee elämääsi kun pyydät ja saat voiman elää ongelmistasi huolimatta ja Hän voi pelastaa ,parantaa ja auttaa,mutta ei aina tavalla jolla me sen tahdomme.
Hän antaa rauhan ja tulevaisuuden ,hänen rauhansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ulkonäköisesti terve, eikä mitään aivovauriota onneksi sentään ole. Mutta adhd ja paha uhmakkuushäiriö löytyy. Jatkuvaa taistelua, raivokohtausten vastaanottamista, muiden sisarusten suojelemista jne. Lepoa ei ole vuorokaudessa koskaan, koko ajan saa olla askeleen edellä lastam että arki rullaa edes välttävästi. Osa naapureista tietää, osa ei. Ne jotka eivät tiedä juoruilevat ja ne jotka tietävät kertovat ne juorut meille. Mutta kukaan ei halua viettää kanssamme aikaa, enkä ihmettele sillä tämä lapsi on myös agressiivinen ja ilkeä. Tuntuu, että vaikka kuinka tekee töitä ja yrittää, niin asia ei etene mihinkään. Tässä ollaan ja kestetään tämä elämä mikä meille on annettu. Haluaisin vain ymmärtää, että miksi tämä elämä sitten minulle annettiin? Olen kuitenkin kärsinyt jo lapsuudessani ikäviä asioita ja läheisten ihmisten menetyksiä, luulisi, että siinä olisi jo tarpeeksi minulle kasvua. Mutta ei...
ap
ps. en usko Jumalaan ja on kyllä hyvin vaikea uskoakaan
Jumala puhuttelee usein ihmistä vaikeuksien kautta. Toki myös menestyksen ja luonnon ihmeiden.
Jos sinulla olisi kaikki hyvin ja elämä reilassa, elelisit onnellisena sen kummemmin elämän tarkoitusta miettimättä. Nyt kuitenkin joudut pohtimaan suhdettasi elämään, sen tarjoitukseen ja sinun että lapsesi elämän Luojaan.
Jos sen seurauksena ymmärrät vajavaisuutesi ja haluat elää Jumalan lähellä, saat voimaa myös tähän vastoinkäymiseen ja alat nähdä asian muunakin kuin vaikeutena. Alat myös luottaa siihen, että vaikeudetkin ovat Jumalan hallinnassa, hän ei anna enempää vaikeuksia kuin mitä jaksatte kantaa ja myös sairaudet ovat hänen sallimustaan. Ihminen voi kärsiä, mutta kärsimyksen mitta ja määrä on koko ajan Jumalan tiedossa ja hänellä on valta ja voima myös muuttaa asioita.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi elämänne taipaleella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei usko Jumalaan, ainoa vastaus on todellakin tilastollinen todennäköisyys. On kyse sattumasta. Silloin kiukuttelu ja katkeroituminen on turhaa, koska niille ei ole mitään kohdetta. Lataa tunnevoimasi avun hakemiseen ja hanki ammattiapua niin että jaksat nämä vuodet.
Kyllähän sitä apua on haettu ja saatukin, mutta toisaalta tuntuu, että edes ammattilaiset eivät hallitse tuota lasta edes siinä määrin mitä me. Vaikeaa on kaikille. Tukiperhettä ollaan mietitty, mutta tiedän, että on hyvin harvassa ne ihmiset jotka selviäisivät tuon lapsen kanssa edes päivän. Siksi meillä ei oikein lastenhoitajia näykään.
Katkeroituminen tässä on todella lähellä, niin kun tekstistäni huomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:10"]
Kyllähän sitä apua on haettu ja saatukin, mutta toisaalta tuntuu, että edes ammattilaiset eivät hallitse tuota lasta edes siinä määrin mitä me. Vaikeaa on kaikille. Tukiperhettä ollaan mietitty, mutta tiedän, että on hyvin harvassa ne ihmiset jotka selviäisivät tuon lapsen kanssa edes päivän. Siksi meillä ei oikein lastenhoitajia näykään.
Katkeroituminen tässä on todella lähellä, niin kun tekstistäni huomaa...
[/quote]
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos et usko Jumalaan, niin kärsimyksesi saattavat olla ihan vain sokeaa sattumaa, jolla ei ole yhtään mitään tarkoitusta. Tai sitten Jumala kumminkin rakastaa sinua, ja haluaa saada sinut uskoon iskemällä sinut ihan pohjalle, josta et voi enää nousta omin voimin, vaan joudut pyytämään apua häneltä.
Jos minulle, joka olen uskossa, tulisi tuollainen lapsi, se olisi Jumalan kasvatustoimintaa. Hän yrittäisi muokata minua vaikeilla kokemuksilla paremmaksi ihmiseksi, joka kuitenkin ymmärtää tuon saman minkä ylhäällä sanoin, eli etten selviydy yksin vaan tarvitsen Jumalan apua. Se voisi olla myös rangaistus synneistäni, että heräisin katumaan. Jumalan kasvatukseen kuuluu siis myös raaempikin kuritus tarvittaessa. Mutta ei-uskovan suhteen en usko että hänellä on kasvatusintressejä, korkeintaan tuota pelastukseen vetämistä, että hän sitten pääsisi varsinaiseen kasvatustyöhön.
t. uskovainen
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:11"]
Onko lapsella lääkitys?
[/quote]
Kokeiltu, ei käynyt. Tuli liikaa sivuoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan, että sinulla on oma "surutyösi" hieman kesken.
Minulla on kehitysvammainen lapsi, jota alussa häpesin, enkä oikein uskaltanut ihmisten ilmoilla liikkua, ettei kukaan vaan kysyisi vauvasta mitään.
Sitten, kun pääsin asiasta itseni kanssa sinuksi, kaikki tuli helpommaksi.
Kerroin naapurille ja kaikille ihmisille, mikä tilanne meillä on.
Mulla olikin mahtavia ystäviä, kukaan ei jättänyt, vaan kaikki jäivät rinnalleni tukemaan minua.
Erilaisten lasten kanssa tulee olemaan niitä vaikeita päiviä, ihan varmasti.
Ja me äidit ja perheet väsymme näiden vilkkaidenkin lapsiemme kanssa.
On ehdottoman tärkeää pyytää ja ottaa apua vastaan. Apua kannattaa ja pitää pyytää AJOISSA.
Tukiperhe, jossa lapsi voi olla silloin tällöin viikonlopun tai kesällä viikonkin.
Me saimme pitää kehitysvammaista lasta tukiperheessä koulun jälkeen aina hoidossakin tunnin verran.
Tuo lepohetki lapsesta on todella tärkeää. Se on tärkeää meille aikuisille, että jaksaisimme paremmin lapsen kanssa ja se on tärkeää lapsellekin, koska silloin häntä jaksetaan paremmin kuunnella.
Itse olin joulun aikoihin TODELLA väsynyt lapseeni, mutta hän pääsi 10 päiväksi isänsä luo ja se auttoi kyllä miua taas jaksamaan eteenpäin.
Jaksamisia teille ja muista pyytää apua jaksamiseen.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:11"]
Onko lapsella lääkitys?
[/quote]
Kokeiltu, ei käynyt. Tuli liikaa sivuoireita.
[/quote]
ap
Maailma ei ole sellainen millaiseksi Jumala sen alunperin loi, koska ihminen lankesi syntiin eli halusi olla Jumalan veroinen. Siksi täällä on sairauksia, kärsimystä, luonnonkatastrofeja ym. Kaikki maailman ihmiset ovat tehneet syntiä ja rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja saavat sen mukaisen tuomion. Mutta Jumala rakasti ihmisiä niin paljon, että lähetti poikansa Jeesuksen poistamaan synnin ihmisen ja Jumalan väliltä. Joka tämän uskoo, ottaa Jeesuksen vastaan ja tekee parannuksen saa ikuisen elämän taivaassa.
Usein vaikeissa tilanteissa ihminen pysähtyy, kun etsii apua "joltain korkeammalta voimalta" ja hän ottaa helpommin Jeesuksen vapahjakseen ja pelastajakseen. Siksi monet jälkijäteen ovat iloisia aiemmista vaikeista ongelmistaan, kun sen kautta ovat löytäneet Jeesuksen ja merkityksen elämälleen (myös minä itse).
Sinä et ole tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisit sairaan lapsen, kukaan ei ole. Tässä maailmassa joillakin vain on vaikeampaa kuin toisilla eikä siihen ole mitään syytä. Mutta tämä maailma on vain väliaikainen ja tärkeämpää on missä vietät ikuisuuden. Voimia sinulle kuitenkin kaiken keskellä! Rukoilen puolestasi ja helpotusta perheenne tilanteeseen.
En osaa sanoa. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista ikävää joka päivä. Suosittelisin hakemaan kaiken mahdollisen avun. Oletko kuitenkin kiitollinen lapsestasi? Tunnetko häntä kohtaan rakkautta? Monesti ihmiset joilla on hyvin haastava perhe-elämä saavat kuitenkin voimaa niistä pienistäkin onnen hetkistä. En sano että se on helppoa enkä tiedä yhtään mitä käyt läpi. Mut me jotka uskomme, uskomme myös että ihmeitä tapahtuu. Kuten joku sanoi ihme ei välttämättä ole se että kaikki muuttuu kerralla. Katsot kateellisena jotain toista äitiä kaupassa muttet välttämättä tiedä yhtään millaista taakkaa hän kantaa. Tai sitten sillä äitillä on kaikki tosiaan hyvin, mutta huomenna hän menettää kaiken auto-onnettomuudessa. Elämä on hyvin arvaamatonta. Nöyrin mielin eteenpäin. Toivon sinulle todella paljon voimia ja onnellisia hetkiä elämään.
Kaikilla on omat ongelmansa. Maailman suurin ongelma on yleensä juuri se oma ongelma, olipa se mikä hyvänsä.
Aloittajalle.
Se, että sinulle tai lapselle kävi noin, ei ole Jumalan rangaistus. Miksi sitten sairaita lapsia syntyy ja miksi tapahtuu pahoja asioita? Kaikki juontaa alkunsa syntiinlankeemuksesta. Synnin mukana tuli kaikki se paha maailmaan, mitä me nyt näemme. Kaiken synnin ja pahan alku ja juuri on sielunvihollinen, jonka aikaansaannosta kaikki, myös sairaudet on.
Raamattu sanoo, että "rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi".
Jeesuksen päällä on kaikki synnin ja sen mukanaan tuoman kaiken negatiivisen rangaistus. Tämä lupaus koskee kaikkia Jeesuksen omia. Luovuta elämäsi Jeesuksen käsiin ja luovuta myös lapsesi Jeesukselle. Silloin elämäsi helpottuu varmasti. Jeesus on kantanut meidän synnit ja sairaudet. Anna Hänen tulla elämääsi. Rukoile itsesi ja lapsesi ja perheesi puolesta.
Monet pitää Jeesusta viimeisenä oljenkortena, mutta asian pitäisi olla päin vastoin. Muista rukoilla.
J-P
Elämässä meitä koetellaan ja kasvatetaan vahvemmiksi vastoinkäymisten avulla.