Miehen sukulaiset ei pidä minusta, ja miestä ärsyttää
Kiva tilanne, varsinkin näin ennen joulua. Minulla on miehen lähisukuun ja muuhunkin sukuaan asialliset välit, joskus ihan ystävällisetkin. Siis olemme kohteliaita puolin ja toisin, mutta silti minua kohtaan ollaan melko viileitä ja mieskin on myöntänyt ettei minua sieltä puolelta kukaan läheisenä pidä. Eikä muutenkaan taida tykätä.
Ja miestä tämä ärsyttää, koska minulla on asiasta ajoittain todella paha mieli. Mies kokee, että hän joutuu kärsimään taustastaan ja perheestään. Että jos minulle asia olisi ok, ei hänenkään tarvitsisi murehtia. Tai jotain. Joka tapauksessa asiasta ei oikein voi keskustella, se menee aina tappeluksi.
Tänä jouluna halusin olla kotona, mutta sanoin kaikille että meille saa tulla ja että pukkikin on tulossa. Mutta ei kukaan ole tulossa ja nyt on jotenkin kurja olo.
Miten tästä pääsee yli? Pitääkö minun loppuelämä miehen kanssa sumplia miten tehdään milloinkin, synttäreinä ja jouluina... ja kokea nahoissani, etten ole tervetullut?
Kommentit (11)
no teillä on varmasti mukaviakin sukulaisia ja ystäviä, vietätte aikanne heidän kanssaan. Miehen sukulaiset ovat oman antansa valinneet ja saavat olla teiltä rauhassa.
No jaa. Minä taas itse en pidä miehen sukulaisista. Ei ole itsekään juurikaan tekemisissä heidän kanssaan - joten ehkä se vaikuttaa.
Sinuna en välittäisi, mitä mieltä he sinusta ovat, jos TE olette onnellisia yhdessä. Mutta ihmisiä on erilaisia, jos sinua kovasti murehdituttaa niin yrittäisin kuitenkin sitten keskittyä vaikka omiin sukulaisiin (jos sellaisia on) ja nauttia heidän seurastaan jouluna.
Ja kyllä niissä miehen sukulaisissa on vikaa, jos teillä on lapsia(Päättelin siitä, jos kerta joulupukkikin teille tulossa?) ja eivät tule jouluna teille kylään, kun pyydetään? Kyllä siinä on jotain muutakin sitten kuin pelkästään se, että miniän pärstä ei miellytä. Minä en tommosesta sakista välittäisi tipan tippaa!
miten paljon te oikein nysväätte sukulaistenne kanssa? Eikö aikuisena eletä omaa elämää ja vietetä aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla.
Minä siis jotenkin ajattelen tämän niin, että mieskin kärsii koska minusta ei pidetä. Ja lapset. En tiedä mitä ajatella, tällainen stressaa joskus todella paljon, kun ei ole mitään mitä voisin toisin tehdä ja silti toiset sitten tuntee sen myös tavalla tai toisella.
ap
Oh, että KAIKKI kärsii, jos sinusta oletettavasti ei pidetä?
Noh, napakymppi, nyt pitää alkaa sitä omaa elämää.
Onko teillä muita sukulaisia/tuttavia kuin miehen suku? Sit menee toki vaikeaksi, jos ei muita ole, ensi vuodeksi ehtii ehkä saamaan ystäviä?
Miksi sinusta ei pidetä? Yleensä tuollaiset asiat aikaa myöden suttaantuu. Vaikka ei kovin läheisiä ollakaan, sentään velvollisuudesta ja lasten takia kyläillään. Minusta olisi miehesi asia teroittaa sukulaisilleen että sinä olet osa sukua ja sinua loukkaa jos ja kun sinua hyljeksitään. Eivät suoraan sanottuna vaikuta kovin sivistyneiltä.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 20:04"]
miten paljon te oikein nysväätte sukulaistenne kanssa? Eikö aikuisena eletä omaa elämää ja vietetä aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla.
[/quote]
Samaa ihmettelen. Näen vanhempiani ja siskoani muutaman kerran vuodessa, muita sukulaisiani en koskaan.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 20:04"]
miten paljon te oikein nysväätte sukulaistenne kanssa? Eikö aikuisena eletä omaa elämää ja vietetä aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla.
[/quote]
Samaa ihmettelen. Näen vanhempiani ja siskoani muutaman kerran vuodessa, muita sukulaisiani en koskaan.
[/quote]
Siinä vaiheessa kun on lapsia sitä kuitenkin haluaa, että suhteet olisivat hyvät kummankin sukulaisiin. Isovanhempiin tutustuminen on minusta tärkeää. Tuo asenne, että ei välitä tavata vanhempia ja sisaruksia kuuluu usein sinkkuvaiheeseen.
mikä se sun ongelma nyt tässä on?
anoppisi ei pidä sinusta ei sille mitään voi eikä hänen tarvitse kaikista tykätäkkään eihän sinunkaan. Miehesi ei myöskään pidä pilata hyviä suhteita vanhempiinsa jos he eivät sinusta pidä. Sehän ei ole hänen vikansa millään tavalla vaan anopin.
Keskustelu päättyy aina riitaan syyteletkö? mistä miehesti suuttuu? jos hän tietää ettei hänen äitinsä sinusta pdä niin mitä hän mielestäsi voi asialle tehdä? ei yhtään mitään miehesi on sivusta kärsijä joka tuntee tuosta varmasti turhaan syyllisyyttä.
sinä et voi muille ihmisille mitään, harmillista, mutta aina ei asiat suju niinkuin toivoisi.
Mielestäni on miehesi velvollisuus saada sinut tuntemaan olosi hyväksi. Jos hän rakastaa sinua, hän on myös aina puolellasi.