Miten 5 v reagoi vauvan tuloon? Miten helpottaa mustasukkaisuutta?

En varsinaisesti osaa vastata... Itsekin odotan, lapset nyt 5v. ja 7v. Jotenkin en nyt ole kovin huolissani mustasukkaisuudesta, ovat jo sen verran isompia ja omia menoja, kavereita ja harrastuksia on, joten en usko että vauva tulee kauheasti järkyttämään heitä. Tiedä sitten, olenko täysin väärässä... Ovat tietenkin nyt jo tottuneet jakamaan vanhemmat ja heillä paljon seuraa toisistaan.

mutta yleisvinkkinä kaikille. varo itse syyttämästä vauvaa kaikesta tylsästä! Usein kuulee puistossa, kun vanhemmat yrittävät maanitella isompaa lasta lähtemään kotiin koska vauvalla on nälkä/kylmä/väsyttää jne. Uimaan ei voi lähteä vauvan takia ja kotiin ei voi pyytää kaveria, jotta vauvan uni ei häiriinny jne. Alkaisin minäkin inhoamaan tuossa vauvaa! Vanhempi päätää, milloin puistosta lähdetään kotiin, ei sitä tarvitse vauvan tarpeilla perustella! Eli valitse sanasi oikein. Ja vaikka joudutkin joskus tuottamaan isommalle pettymystä, ota mielummin itse syyt niskoillesi, kuin syytä vauvaa.

Kiitos kakkonen: Tuo on varmasti totta, että helposti tulee "syyteltyä" vaikka ei sitä tarkoittaisi. Täytyy muistuttaa miestäkin, että vaikka harjoitellaan etukäteen fraaseja tiukkojen tilanteiden varalle:)

Tosiaan kun lapsi on tottunut olemaan ainoa eikä lähipiirissäkään ole vauvoja, niin tuntuu varmasti oudolta, kun tänne tulee hänen "rauhaansa" häiritsemään ja viemään huomiota joku muu. Onneksi tuttavapiiriin/tarhakavereille on syntymässä suunnilleen samassa iässä pikkusisaruksia, joten pitää varmaan yrittää kyläillä heillä enemmän, jos se auttaisi, että näkee muillakin viisivuotiailla olevan vauvan kotona.

t. ap

Meillä just tuolla ikäerolla esikoinen ja kuopus. Mustasukkaisuus riippuu tietysti lapsesta ja lapsen luonteesta (yllätys, yllätys). Meillä esikoinen reagoi vetäytymällä eli huolestumalla äidin rakkauden riittävyydestä. Onneksi isovanhemmat olivat ekoina viikkoina apuna (jouduin olemaan sairaalassa melko pitkään), joille esikoinen puhui. Mummille oli helpompi sillä hetkellä puhua kuin äidille tai isälle. Mummi kertoi sitten minulle missä mennään ja osasin ottaa huomioon oikeat asiat. Eli rakasta esikoistasi tavallistakin enemmän olisi yksi neuvoni. :)

Vaikka vauva vie väkisinkin enemmän huomiota, anna entistä enemmän haleja, pusuja, syliä esikoiselle. Jos esikoinen tarvitsee haleja, niin se ei haittaa vaikka vauva huutaa. Vauva ei mene rikki. Mutta sillä parin minuutin halittelulla voi olla valtava merkitys esikoiselle.

Sano tunteet ääneen. Kerro, että rakastat. Vaikka esikoinen on iso, niin siltikin hän on vielä pieni.

Meillä on vauva tulossa ja esikoinen juurikin tuon 5 vuotta. Mutta välissä pikkusisarus 3 vuotta. Ovat siis tottuneet toisiinsa ja jakamaan huomiota. Meillä ainakin tuo 5v on nyt innokas vauvanhoitaja, kun lähipiirissä on sellaisia ollut. Eli esikoista mahdollisimman paljon mukaan juttuihin ja korostat sitä, miten vauva tykkää esikoisesta (kuten varmasti tykkääkin). Ei kuitenkaan mitään liian raskaita velvotteita vaippojen kantamisineen tai vauvan vahtimisineen. Uskoisin, että jos lapset saavat olla paljon tekemisissä, heille syntyy luonnollinen suhde. Ei mitään kieltoja "älä koske vauvaan", "älä melua", vaan käännä asiat mieluummin niin, että esikoinen saa silittää vauvaa, työntää vaunuja, lukea kirjaa, näyttää leluja, syöttää soseita, laulaa/soittaa nätisti, niin vauvakin tykkää.

Sitäkin mietin, että jos synnytyksen jälkeen isän ja esikoisen olisi mahdollista yöpyä minun ja vauvan kanssa sairaalassa, kannattaisiko sitä yrittää? Mielelläni ottaisin miehen sinne mukaan, jos mahdollista, mutta kokeeko esikoinen olonsa syrjäytetyksi, jos mies jää minun ja vauvan kanssa sairaalaan ja hän menee mummilaan. Vai pitäisikö heidän vain vierailla minun ja vauvan luona ja jatkaa muuten normaalia arkea?

Tuota olin miettinytkin, että yritän ottaa esikoista mahdollisimman paljon mukaan avuksi. Etukäteen on tietenkin vaikea arvioida, miten paljon hän haluaa osallistua vai tykkäisikö enemmän jatkaa omia "vanhoja" juttujaan. Vauvoja meillä ei lähipiirissä nyt ole ollut eikä lapsi ole erityistä kiinnostusta niitä kohtaan osoittanut satunnaisesti nähdessä. Plussana voi olla, että esikoinen on noin iso, joten osaa jo oikeastikin auttaa vähän.

t. ap

Meillä esikoinen 5,5 vuotta ja kuopus vajaat 2kk. Kaikki on tähän asti mennyt loistavasti, esikoinen on odotuksesta asti ollut tässä hommassa mukana ja olisi jopa halunnut tulla leikkaamaan napanuoran :D Esikoisella on omat juttunsa, mutta muistaa koko ajan tulla halaamaan ja pussailemaan vauvaa ja monta kertaa päivässä sanoo rakastavansa ym. Ollaan otettu esikoinen hyvin huomioon ja muistettu kertoa kuinka paljon rakastetaan ja kuinka tärkeä on, käydään myös paljon läpi esikoisen vauva-aikaa liittyen kuopuksen vauva-aikaan, esim katsottu kuvia sairaalasta ja esikoisen vanhoja vaatteita puettu vauvalle. Kehuttu myös paljon, kuinka hienon isoveljen vauva sai ja kuinka tärkeä on vauvalle aina jne.

Esikoinen ymmärtää, että vauva on vauva ja hän on isompi, ja vauva tarvitsee paljon hoivaa ja äidin aikaa,odottaa vuoroaan ja aina se aika hänellekin löytyy. Toki nämä asiat on luonteesta kiinni, mutta sanoisin että aivan loistava ikäero! Esikoisesta on myös ihan oikeasti apua, tuo vaippaa ja muuta mitä pyydän, pitää seuraa vauvalle kun käyn suihkussa tms. Näytän myös että hän on tärkeä pikkuapulainen mulle :)

Meillä esikoinen oli 5v, kun nuorin syntyi ja hän oli täydellisen ihastunut vauvaan. Meillä on kyllä välissä vielä yksi lapsi elöi esikoinen oli jo tottunut jaettuun huomioon. Se välissä ollut 3v oli mustasukkainen. Minä sanoisin kanssa, että pidä huoli, että pussaat ja halaat esikoista. Älä syytä vauvaa siitä, että ei voi jonnekin lähteä. Jos isompi lähtee toisen vanhemman kanssa jonnekin kivaan paikkaan voi mainita, että isot pääsee, vauvat ei. Jos sulla on joku juttu kesken esikoisen kanssa ja vauva ynähtää niin älä syöksy heti vauvan luo ja jätä esikoista kuin nallia kalliolle. Luet vielä hetken (tai mitä nyt teittekään) ja sanot, että haetaanpa vauva ja jatketaan sitten. Lukeminen, askartelun auttelu sujuu vaikka vauva syökin. Legojen rakentelussa ja muussakin leikissä voi olla vieressä paikalla vaikka vauva syö. Kun vauva syö, puhu esikoiselle jne. Eli kyllähän se esikoista ärsyttää jos hänellä oli kiva hetki äidin kanssa ja sitten vauvan vinkaistessa äiti hyppää kuin vieteriukko ja esikoinen saa sen jälkeen touhuta yksin, kun äiti ja vauva puuhailee toisessa huoneessa. Ei ärsytä läheskään yhtä paljon jos äiti tulee touhuilemaan vauvan kanssa esikoisen luo, juttelee tälle jne. Voi myös huomioida sitä, että vauvahan ihan oikeasti ihailee isompia sisaruksiaan, katsoo heistä mallia jne. 'Onpas vauvasta kiva, kun tulit hänen luokseen, katsopa kun vauva katsoo mitä sinä teet..'