Lue keskustelun säännöt.
Miltä tällainen perhe-elämä kuulostaa:
21.12.2013 |
40-v pariskunta, yhdessä 15 vuotta, kaksi alle 10-v. lasta. Mies luo uraa, todella paljon töitä, joita tekee osittain etänä. Mies käy töissä päivisin, vaimo vuorotyössä ja tekee 80% työaikaa. Mies kustantaa asumisen, vakuutukset, sähkölaskun, lasten harrastukset (ei kalliita), mahdolliset matkat ja auton lukuunottamatta bensoja. Nainen tekee yksin ihan kaikki kotityöt, käy kaupassa (maksaa ruuat), tankkaa auton, huolehtii lasten kaverisuhteet ja kyläilyt, hankii lastenvahdin jos sellainen tarvitaan. Yhdessä kuljettavat lapsia harrastuksiin, pyritty siihen, että päävastuu olisi miehellä. Mies myös matkustaa seuraavat puolivuotta paljon työnsä vuoksi. Ei haittaa sikäli, että vaimon arjessa mikään muutu, koska mies ei osallistu mihinkään muuhun kuin elättämiseen ja lasten harrastuksiin mahdollisuuksien mukaan. Vaimoa alkanut ärsyttää aina töitä tekevä mies, joka ei osallistu mihinkään kotitöihin, on läsnä henkisesti silloin, kun hänellä on siihen aikaa ja näin se vain menee.
Sopisiko sinulle tällainen parisuhde/perhe-elämä tai mitä ajattelet yllämainitusta suhteesta? Minä olen tuossa suhteessa ja aivan totaalisen kyllästynyt mieheen, joka tekee hulluna töitä (myös kotona mikä on kaikista ärsyttävintä), ei huomioi mitenkään arjessa. Ei myöskään halua ostaa joululahjaa minulle eikä toivo sellaista minulta. Tavallaan sellainen lämpö puuttuu jollain tasolla, vaikka tiedän, että mies rakastaa minua ja lapsia. Itse olen vain äärettömän väsynyt siihen, että minunkaan työpäiväni ei pääty koskaan. Töistä kotiin missä kotirumba jatkuu kuin olisin lähes yksinhuoltaja. Kaipaan edes pientä hemmottelua tms. mutta mies ei vain osaa. Ei osaa miettiä mistä toinen voisi pitää vaan katsoo kaikkea omasta näkökulmastaan. Surullista, mutta tähän on tultu :(
Kommentit (22)
Miksi miehesi tekee niin paljon töitä? Onko teillä iso asuntolaina? Meillä on, ja siksi molemmat tekevät täyttä päivää, mutta meillä on myös molemmilla suunnilleen sama palkka, minulla nettona tonnin enemmän.
Me teemme töitä, jotta saamme joskus tämän lainan maksettua. Molemmat joutuvat välillä venymään töiden vuoksi, mutta silloinkin täytyy miettiä, miten hommat hoituvat.
Jos miehesi hoitaa lapsen harrastukset, hänhän osallistuu kotitöihin. Meillä minä haen lapset ja kuskaan harrastuksiin. Mies on sen aikaa kotona lasten kanssa. Mutta on se kuskaaminenkin rankkaa, kun pitää ilta vielä ajella. Miksi väheksyt miehesi roolia?
Mitä sinä teet iltaisin kotona? Käyt kaupassa? Tilaa ihmeessä ruuat netistä, maksaa 6,90 kerta. Me teemme niin, emmekä käy juuri koskaan kaupassa.
Siivoat? Me vain laitamme astiat koneeseen ja puhtaat kaappiin ja pesemme usein koneellisen pyykkiä. Illalla pitää kerätä lelut, mutta lasten huoneita emme siisti päivittäin.
Miten pitkää työpäivää itse teet? Onko oma työsi helpompaa kuin miehesi työ? Jos on, on toki ihan reilua, että otat enemmän vastuuta kodista.
Voisitteko palkata siivoojan kerran viikossa? Me siivoamme itse, ja siihen menee pari kertaa kuussa melkein koko lauantai. Jos haluaisimme, voisimme ottaa siivoojan, mutta nyt olemme pärjänneet näin.
Vaikuttaa siltä, että haluaisit enemmän läsnäoloa mieheltäsi ja yhteistä aikaa. Pääsetteko kahdestaan leffaan tai syömään?
Huomaa, ettei miehesikään työpäivä lopu koskaan, jos hän jatkaa töitään vielä kotoa käsin. Olette siis ihan samassa tilanteessa. Jos haluatte tehdä vähemmän töitä, pitää tehdä järjestelyjä - siivooja, kaupasta kuljetuspalvelu, miehelle helpompi työ (+ pienempi palkka). Usein ei vain ole kovin helppoa siirtyä haastavasta työstä helpompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 17:42"]
Vaimo on loinen.
[/quote]
Oikeasti sinä olet idiootti.
En pysty samaistumaan, koska ei ole tullut koskaan pieneen mieleenikään jättäytyä toisen ihmisen armoille, elätettäväksi. Se ei oo mun juttu.
Äitini oli kotiäiti ja täysin riippuvainen faijasta ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Ukko piti kaikkea passaamista itsestään selvyytenä, käyttäytyi kuin poikamies, vanhemmiten vielä kehtasi katkeroitua ja alkoi vähitellen pahoinpidellä äitiäni.
Siinä sitä oli esimerkkiä ja oppia nuorelle likalle ihan tarpeeksi.
En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa. Haluan aviomiehen, joka on läsnä minulle ja lapsilleni ja osallistuu kotitöihin. semmoinen mulla on. Tietysti meilläkin on arjen vuoristorataa emmekä tunne itseämme onnelliseksi kiireen keskellä, mutta kotityöt ja lasten kasvatusvastuu on molemmilla koko ajan. Mies tekee normipäivää. Itse asiassa toivoisin mieheltäni vielä enemmän osallistumista, ts. minun huomioimistani ja parisuhdeaikaa. Olen vaativa.
Kuulostaa tutulta kuvioita. Mun mies kyllä osallistuu kotitöihin, jos anelen, mutta räyhää samalla minulle ja lapsille, kun kaikki on niin huonosti hoidettu. Mieluummin sitten useimmiten hoidan kaiken yksin. Mietin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä teen täyttä työaikaa, säännöllisiä ylitöitä ja pitkää päivää, viikossa tunteja yleensä n. 60-80, olen myös öitä poissa. Työajan lisäksi iltaisin joudun kaiken vapaa-ajan käyttämään työhön liittyvää tutkintoa varten opiskeluun. En ehdi huomioida miestä, eikä meillä ole ollut töihinpaluuni jälkeen seksiäkään kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, jos niinkään usein. Mies tekee siis 60% työaikaa ja hoitaa lasten päiväkotiin viennit ja haut, kaupassakäynnit, ruuat sekä kodin. Jos pitää olla kipeiden lasten kanssa kotona, lähes poikkeuksetta se on mies, joka jää.
Olen vähän pattitilanteessa. Mielelläni olisin enemmän miehen ja lasten kanssa, mutta nykyisen työn kanssa se ei vain ole mahdollista. Työ toisaalta myös kestää vain pari vuotta, toisaalta taas en tiedä, millaisen työn tämän jälkeen saan. Voi olla yhtä kiireinen. Olisi pitänyt valita jokin toinen ura, mutta mistäpä sen 18-vuotiaana lapsettomana vielä olisi voinut tietää. Toivon, että mies jaksaa kuitenkin kestää tilannetta ja että jossain vaiheessa elämä muuttuu vähän seesteisemmäksi. Koska rakastan kyllä miestäni ja perhettäni.
Ei AP ole mikään loinen jos maksaa omasta palkastaan koko perheen ruuat ja bensat. Veikkaisin että kustantaa vielä lasten vaatteet jaja tarvikkeetkin. Ne tuntuvat monessa perheessä automaattisesti kuuluvan vaimon maksettaviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle olisi ihan ok, varsinkin jos miehen tulot riittävät (vs aina töissä, silti tiukkaa)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 17:46"]
Miksi miehesi tekee niin paljon töitä? Onko teillä iso asuntolaina? Meillä on, ja siksi molemmat tekevät täyttä päivää, mutta meillä on myös molemmilla suunnilleen sama palkka, minulla nettona tonnin enemmän.
Me teemme töitä, jotta saamme joskus tämän lainan maksettua. Molemmat joutuvat välillä venymään töiden vuoksi, mutta silloinkin täytyy miettiä, miten hommat hoituvat.
Jos miehesi hoitaa lapsen harrastukset, hänhän osallistuu kotitöihin. Meillä minä haen lapset ja kuskaan harrastuksiin. Mies on sen aikaa kotona lasten kanssa. Mutta on se kuskaaminenkin rankkaa, kun pitää ilta vielä ajella. Miksi väheksyt miehesi roolia?
Mitä sinä teet iltaisin kotona? Käyt kaupassa? Tilaa ihmeessä ruuat netistä, maksaa 6,90 kerta. Me teemme niin, emmekä käy juuri koskaan kaupassa.
Siivoat? Me vain laitamme astiat koneeseen ja puhtaat kaappiin ja pesemme usein koneellisen pyykkiä. Illalla pitää kerätä lelut, mutta lasten huoneita emme siisti päivittäin.
Miten pitkää työpäivää itse teet? Onko oma työsi helpompaa kuin miehesi työ? Jos on, on toki ihan reilua, että otat enemmän vastuuta kodista.
Voisitteko palkata siivoojan kerran viikossa? Me siivoamme itse, ja siihen menee pari kertaa kuussa melkein koko lauantai. Jos haluaisimme, voisimme ottaa siivoojan, mutta nyt olemme pärjänneet näin.
Vaikuttaa siltä, että haluaisit enemmän läsnäoloa mieheltäsi ja yhteistä aikaa. Pääsetteko kahdestaan leffaan tai syömään?
Huomaa, ettei miehesikään työpäivä lopu koskaan, jos hän jatkaa töitään vielä kotoa käsin. Olette siis ihan samassa tilanteessa. Jos haluatte tehdä vähemmän töitä, pitää tehdä järjestelyjä - siivooja, kaupasta kuljetuspalvelu, miehelle helpompi työ (+ pienempi palkka). Usein ei vain ole kovin helppoa siirtyä haastavasta työstä helpompaan.
[/quote]
Miehen työ on erittäin vaativaa, joten töitä on loputtomasti, siksi tekee koko ajan töitä. Siivouksen minä hoidan vapaapäivänä kuten myös kaupassa käymiset; vapaa-ajallani.
Ehkä ongelmani lopulta onkin se, että mies ei ole kovin kiinnostunut olemaan kanssani kahden, ei ainakaan itse järjestä kahdenkeskistä aikaa vaan mun on järjestettävä. Uppoutuu mielummin työhönsä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 17:59"]
Ei AP ole mikään loinen jos maksaa omasta palkastaan koko perheen ruuat ja bensat. Veikkaisin että kustantaa vielä lasten vaatteet jaja tarvikkeetkin. Ne tuntuvat monessa perheessä automaattisesti kuuluvan vaimon maksettaviin.
[/quote]
Juuri näin, hankin myös lapsille vaatteet omasta palkastani, liian kalliita miehen mielestä. Itselleen mies voi ostaa kevyesti kalliita harrastuskamoja, minä en voi koska palkkani on alle puolet miehen palkasta, joten siinä mielessä olemme eriarvoisia. En voi ostaa esim 1500€ maksavaa harrastusjuttua koska siihen menisi lähes kuukauden nettopalkka.
Kuulostaa kamalalta. Ei kiinnosta sen enempää järjetön työnteko kuin lasten hoitaminenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, aloita nyt ainakin sillä, että tilaat ne ruuat netistä. Jää yksi ihan turha kotihomma pois.
Ymmärrän kyllä sikäli miestäsi, että olen ollut itse samassa tilanteessa. Itse irtisanouduin ja vaihdoin työpaikkaa. Se auttoi, mutta ei ratkaisu ollut missään nimessä helppo. Minulla kävi tuuri, sillä palkkani jopa nousi.
Nykyajan työelämä on rankkaa, se vaan on fakta. Mutta toisaalta on opittava tekemään kompromisseja perheen vuoksi.
Meillä on yhteiset rahat eikä kumpikaan ostaisi keskustelematta mitään 1500 harrastusvälineitä. Miksi teillä ei ole yhteiset rahat?
Oma äitini eli juuri tuollaista elämää kuin ap, mutta ei edes käynyt töissä. En ikinä suostuisi moiseen.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:21"]
Meillä on yhteiset rahat eikä kumpikaan ostaisi keskustelematta mitään 1500 harrastusvälineitä. Miksi teillä ei ole yhteiset rahat?
[/quote]
En ole aloittaja, mutta meillä on ainakin erilliset rahat juuri siksi, että voimme ostaa halutessamme 1 500 euron harrastusvälineitä itse ansaitsemillamme rahoilla. Ei tuollaisesta pitäisi joutua neuvottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin mieheltä huomiota, hemmottelua ja vaikka mitä.... Tiedätkö sinä mitä miehesi haluaisi? Hemmotteletko ja huomioitko sinä miestäsi?
It's a two-way-street.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:21"]
Meillä on yhteiset rahat eikä kumpikaan ostaisi keskustelematta mitään 1500 harrastusvälineitä. Miksi teillä ei ole yhteiset rahat?
[/quote]
En ole aloittaja, mutta meillä on ainakin erilliset rahat juuri siksi, että voimme ostaa halutessamme 1 500 euron harrastusvälineitä itse ansaitsemillamme rahoilla. Ei tuollaisesta pitäisi joutua neuvottelemaan.
[/quote]
On se nyt vähän epäreilua jos toinen voi satsata harrastukseensa ja toinen ei. Vaimon osa on tuossa ap:n parisuhteessa kuin jonkun thai-vaimon. Lähde ap ennen kuin hajoat siihen että miehesi on kuin suoraan 50-luvulta.
Tässähän selkeä ongelma on se, että mies ei jostain syystä huomioi vaimoaan millään tavalla. Varsinainen ongelma ei varmaan ole miehen osallistumattomuus kotitöihin vasn se, että hän käyttää vaimoaan kotiapulaisena. Ei huomioi mitenkään vaan kaikki on itsestäänselvää hänelle ja hänen elämä rullaa, mitä nyt turhia vaimoa hemmottelemaan.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:42"]
On se nyt vähän epäreilua jos toinen voi satsata harrastukseensa ja toinen ei.
[/quote]
Selitätkö vielä, mitä epäoikeudenmukaisuutta liittyy siihen, että meheni on minua korkeammin koulutettu, vaativammassa työssä ja tämän vuoksi paremmin palkattu ja että mieheni käyttää enemmän rahaa paitsi yhteisiin menoihin, myös omiin harrastuksinsa. Minkä vuoksi minun pitäisi saada kustantaa omia harrastuksiani hänen rahoillaan?
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:42"]
On se nyt vähän epäreilua jos toinen voi satsata harrastukseensa ja toinen ei.
[/quote]
Selitätkö vielä, mitä epäoikeudenmukaisuutta liittyy siihen, että meheni on minua korkeammin koulutettu, vaativammassa työssä ja tämän vuoksi paremmin palkattu ja että mieheni käyttää enemmän rahaa paitsi yhteisiin menoihin, myös omiin harrastuksinsa. Minkä vuoksi minun pitäisi saada kustantaa omia harrastuksiani hänen rahoillaan?
[/quote]
Minusta perhe on yksi taloudellinen yksikkö. Kukin tienaa omalla tavallaan, lapset saavat sitten ne lapsilisät. Näillä varoilla rahoitetaan perheen tarpeet: asuminen, ruoka, liikkuminen, vaatteet, harrastukset. Minusta on epäreilua, jos perheenjäsenillä on eri elintaso. Kaikilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet harrastaa ja saada välttämättömät vaatteet ja tarvikkeet. Juuri kellään ei raha riitä kaikkeen, mutta jokaista perheenjäsentä pitää kohdella tasapuolisesti, sillä jokainen kuitenkin kantaa kortensa kekoon töissä, kotona, koulussa tai tarhassa.
Siksi se olisi minusta epäreilua.
No tuo on ollut osin meidän arkeamme, mutta en voi sanoa, että lämpö olisi puuttunut. Tottakai on ollut rankkaa olla päävastuussa kodista, mutta olen yrittäjäperheen lapsi, jonka vanhemmat ovat olleet "aina töissä", eli mulle työnteko ei tuo ihan samanlaisia viboja kuin monille muille naisille = mies laiminlyö perheensä, kun tekee töitä. Mielestäni kyse on myös usein diilistä, miehen osallisuus on rahat kotiin.
Se ongelma, mitä en vähättelisi, on sitten se keskinäisen huomioinnin puute. Kyllä hyvässä suhteessa pitäisi olla tunteita molemmin puolin, tietysti itsekin pitää sitten yrittää olla hyvä. Yksipuolisuus ei onnistu, kumminkaan päin. Jos mies tekee rankkaa työtä ja on paljon poissa, voi vaimon olla vaikea ymmärtää, miten paljon maailmalla olo väsyttää. Tietysti se myös voi kasvattaa molempia erilleen ja matkustaminen voi jopa olla henkireikä - jollekin miehelle - helpompi poissa kuin kotona. Kyllä miehenkin toisaalta pitäisi ymmärtää, ettei ole kiva olla vetovastuussa aina ja pitkiä aikoja yksin kerrallaan.
Toinen juttu on se, että pitkissä suhteissa voi olla pitkiäkin vaiheita, jolloin menee huonommin. En usko, että ainutkaan esim. 50 vuotta kestänyt liitto on ollut koko ajan onnea. Aivan varmasti on voinut välissä olla jopa 10 vuoden ankeus.
Lisäksi: Naiset ovat tyypillisesti tyytymättömimmillään tässä iässä - noin nelikymppisinä... tyytyväisyys elämään ja parisuhteeseen yleensä lisääntyy "huonoissakin" suhteissa ajan mittaan - jos yhdessä pysytään.
DrPhillimäisesti tosin lisään, että "kolme a:ta" on sitten sellaisia, joiden takia kannattaa harkita eroa: adultery, alcohollism, abuse.
Kerron itsestäni vielä hieman: Me olemme olleet yhdessä vajaa 8v ajan ja kaksi pientä lasta, ollaan myös nelikymppisiä. Mieheni sattuu juuri nyt olemaan työtön ja minä olen ainoa leiväntuoja. Tämä on muuttanut meidän suhdettamme lastenhoidon osalta tasapainoisemmaksi. Vielä alkusyksyn ja sitä ennen mies teki töitä kotona aina klo 23 saakka ja oli säännöllisesti työmatkoilla. Oletan, että sama rumba alkaa, kun hän menee duuniin takaisin - hän ei voi vain vielä ottaa oman alan töitä pitkähkön kilpailukiellon takia.
Vaimo on loinen.