Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?
Kommentit (18)
Maailma jatkuu entiseen malliinsa ilman meidän läsnäoloammekin. Tietoisuutemme sammuu, mutta sukulaiset ja ystävät muistavat meitä vielä yhden, korkeintaan kahden sukupolven ajan.
Henkiolemus lähtee uuteen ulottuvuuteen.
Ruumis kuolee, mutta sielu on ikuinen, ja palaa takaisin sinne mistä on tullutkin. Onko se sitten taivas, vai mikä. Olemme täällä jotta oppisimme, kasvaisimme sieluina ja rakastaisimme toisiamme. Olemme kaikki samasta lähteestä ja yhtä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:03"]Ruumis kuolee, mutta sielu on ikuinen, ja palaa takaisin sinne mistä on tullutkin. Onko se sitten taivas, vai mikä. Olemme täällä jotta oppisimme, kasvaisimme sieluina ja rakastaisimme toisiamme. Olemme kaikki samasta lähteestä ja yhtä.
[/quote]
Näin.
Kuoleminen on senverran yleinen ilmiö,että ei siinä huonosti käy:)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:40"]Ajatuksia, spekulaatioita, mielipiteitä?
[/quote]
Raamatustahan se selviää. Lue sitä.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja pahat ihmiset joutuvat helvettiin.
Jäljelle jää vain ruumis, joka sekin lopulta hajoaa. Todennäköisesti. Sitäkään ei voi tietää, koska on kuollut.
Ihmisen tajunta päättyy. Ruumis maatuu. Elämä on maailmankaikkeuden energian purkautumismuoto, ja ihmisen kuoltua energia päätyy takaisin luonnon kiertokulkuun. Sitä en ole kyllä vielä selvittänyt, minkämuotoista energiaa on ihmisen ns. sielu.
Sielu palaa kotiin, taivaaseen isän luokse. Ruumiin olemme saaneet täältä maanpäältä ja se haudataan ja se muuttuu mullaksi, siis takaisin maaksi.
Ihminen hajoaa. Joko palamisen tai lahoamisen tuloksena molekyylit palaavat ikuiseen kiertoonsa. Tapahtuu siis sama kuin kaikelle muullekin biomassalle sen jälkeen, kun elintoiminnot päättyvät.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:21"]
Sielu palaa kotiin, taivaaseen isän luokse. Ruumiin olemme saaneet täältä maanpäältä ja se haudataan ja se muuttuu mullaksi, siis takaisin maaksi.
[/quote]
Ainakaan kristinuskon mukaan sielu ei kuoleman jälkeen livahda mihinkään taivaaseen. Se hetki koittaa vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja on ns. viimeisen tuomion aika. Hämmästyttävän yleinen on kristittyjen täysin raamattunsa vastainen käsitys, että taivaassa jo nyt olisi sieluja. Ei siellä vielä ole kuin isä, poika ja pyhä henki.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:43"]
Uskon, että jos kuollessaan jää jotain asioita pahasti kesken/kuolee jotenkin tuskallisesti, henki jää ns välitilaan levottomana.
[/quote]
Tähän uskomukseen perustuu toivotus "lepää rauhassa", "rest in peace". Toivotaan, ettei vainaja jää nurkkiin levottomana haahuilemaan ja lapsia säikyttelemään.
No multiin vaan, ei siinä sen kummempaa. Yhden ihmisen elo loppuu.
Ihmisen tietoisuus ei asu aivoissa, eivätkä aivot tuota tietoisuutta. Tietoisuus kyllä ohjaa aivoja. Tietoisuus on ikuinen, ajaton ja rajaton, siksi kaikki on sille mahdollista. Jo fyysisen elämän aikana tietoisuus voi hetkellisesti irrota fyysisestä kehosta. Olen itse kokenut lukuisia kehostairtaantumisia ja tavannut kuolleita läheisiäni.
Minulla on ollut elämäni varrella ensin henkiopas oppaana ja sittemmin enkeli. Nyt he molemmat ovat väistyneet taka-alalle, koska olen kypsä "asioimaan" suoraan Taivaallisen Isäni kanssa. Taivas ja helvetti ovat seurauksia ihmisen valinnoista ja ihminen elää ne todeksi fyysisellä tasolla. Jokaisessa elämässä ihmisellä on mahdollisuus valita tiensä, löytää totuus ja Jumala. Kun hän kerran kerran valitsee Valon, hän on ylösnoussut, eikä hän enää koskaan kuole ja joudu siten kokemaan helvettiä.
Minkäänlaista karmaa ei olemassa, eikä ihminen kehity miksikään, eikä millään ole mitään erityistä tarkoitusta. Kaikki on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan, elämä on ikuinen kiertokulku ja tarkoitus itsessään. Ihminen voi pelastaa vain itsensä, mutta kun hän valitsee Valon ja antaa sen loistaa, Valon voi nähdä joku muukin ja lähteä etsimään tuota Valoa. Näin ihminen on maailman Valo, aivan kuuten Jeesuskin oli. Kaikki ovat veljiä ja sisaria keskenään, olemme tismalleen yhtä paljon ihmisiä ja Jumalia kuin Jeesuskin oli. Hän todella oli Jumalan poika, kuten me kaikki olemme Isämme lapsia.
Nöyrä palvelija saa kaiken mitä tarvitsee ja sydämessään haluaa. Tämä tekee elämästä taivaan.
Uskon, että jos kuollessaan jää jotain asioita pahasti kesken/kuolee jotenkin tuskallisesti, henki jää ns välitilaan levottomana.
Ajattelen /kuvittelen, että kuollessasi koet/näet elämäsi kulun ja sitä samaa tietä menet Jumalan luo. Siellä kokemasi/näkemäsi/oppimasi punnitaan ja miten oppiva/nöyrä olet elämäsi kanssa ollut, sen parempi sinulle. Paitsi että Jumala on anteeksiantava ja lempeä siellä portilla, jopa huumorimiehiä ehkä..=)
Joka tapauksessa, sinun käy ihan hyvin jos edes puolella solullasi uskot Jumalan olemassaoloon..=)) Näin minä uskon.