Lue keskustelun säännöt.
Endometrioosi ja mieliala
21.12.2013 |
Kaikki (n 10), jotka tiedän sairastavan hankalaa endometrioosia ovat poikkeuksetta aina (riippumatta kierron vaiheesta) naama kutturalla, valittajia ja aina on asiat huonosti, peruspessimistejä. Vaikeuttaako se tosiaan niin paljon elämään kokonaisvaltaisesti vai laskeeko se endorfiini- ja serotoniinitasoja? Vai onko heidän kokemusmaailmansa myös kuukautisista pessimistinen. He ovat myös usein töistä poissa ties mistä syystä.
Lisäksi kaikki instanssit kohtelevt heitä pääsääntöisesti väärin.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (6)
Eikös Suprecuria käytetä endon hoitoon ja sehän heittelee mielialoja.
Ainakin kun käytin ennen ivf:ää Suprecuria niin siellä pakkausselosteessa luki että käytetään kai pitempäänkin endon hoitoon. Tuolla lääkkeellä saa aika hyvin itselleen raivarit aikaiseksi... Onneksi se oli vaan se alle kuukauden sumuttelu, enempää en olisi jaksanut raivotautisena. Mulla ei siis ole endoa mutta huomasin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lisää vielä, että ap, voit itse ihan sukupuolestasi riippumatta kokeilla, miten vaikka jo 2-3 viikon ummetus vaikuttaa mielialaasi. Nyt vain kaikki kuidut ja liiat nesteet pois ruokavaliosta! Käsittääkseni nimittäin en ole ollenkaan ainoa endometrioosipotilas, jolla kudos oli kertynyt lähinnä ruuansulatuskanavien ympärille. Pahinta akuuttivaiheessa, joka kesti itselläni n. vuoden, eivät olleet noin kerran parissa kuukaudessa iskeneet liikuntakyvynkin usein vieneet kivut, vaan se, etten oikein pystynyt syömään tai juomaan mitään. Kahvi, alkoholi, suklaa ja liha nyt ainakin aiheuttivat pahoja vatsaoireita, polttelua - ei kuitenkaan närästystä, siitä en tiennyt mitään ennen raskauksia :-) - nimenomaan ylävatsassa ja oksetusta. Ja tosiaan ennen käyntiä yksityisellä, erittäin kokeneella gynellä (ollut televisiossakin pariin otteeseen) yksikään lääkäri ei osannut yhdistää vatsaoireitani endometrioosiin. Kuukautiseni tulivat kellon tarkkaan, eivätkä olleet erityisen kivuliaat tai runsaat. Olin tullut jo kerran raskaaksi ongelmitta. Joten eihän minulla tällaista "hormonitoiminnan häiriötä" peruslääkärin mukaan voinut olla!
Kyllähän se alkoi mielialaan vaikuttaa, kun vuoden ajan kipu oli päivittäistä ja niin kovaa, että kun söi kourallisen vahvoja lääkkeitä, kipu muuttui siedettäväksi muttei koskaan loppunut. Yöllä kipu piti myös hereillä, hyvänä yönä saattoi pystyä nukkumaan jopa kolme tuntia putkeen ja hyvänä yönä unta sai jopa kuusi tuntia yhteensä.
Leikkauksen jälkeen tilanne parani ja nyt sattuu enää ehkä viitenä päivänä kuukaudesta. Kasvustoa kuitenkin tulee koko ajan lisää ja on vain ajan kysymys milloin joudun leikkaukseen, missä multa tullaan poistamaan pitkät pätkät suolta ja kohtu. Nuo ainakin, vasta leikkauksessa selviää onko kasvusto levinnyt myös muualle.
Mutta en mä kyllä pidä itseäni negatiivisena, enemmän kuulen olevani erittäin postiivinen ihminen. Kuulen myös hämmästelyä siitä, miten vähän valitan. Moni on epäillyt, että olisi tilanteessani menettänyt järkensä. Mulla menee toisin päin. Olen elänyt helvettiä ja nyt nautin hyvistä hetkistä täysillä, koska en pidä niitä itsestäänselvyytenä. Olen myös vahvempi ihmisenä, koska tiedän selviäväni vaikeistakin asioista ja tilanteista.
Koska kannan tätä helvetin kipua mukanani. Ihan.Koko.Ajan. Jos voisin, niin kaivaisin sisäelimet ulos vaikka puurolusikalla, kunhan tämä kipu lakkaisi.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:35"]
Koska kannan tätä helvetin kipua mukanani. Ihan.Koko.Ajan. Jos voisin, niin kaivaisin sisäelimet ulos vaikka puurolusikalla, kunhan tämä kipu lakkaisi.
[/quote]
Onko sulla kokeiltu Visannea?
Tuntuu aika monella auttavan. Itseni mukaan lukien.
Tunnetpa sinä paljon endometrioosipotilaita! Itse endometrioosipotilaana olen tainnut neljään sellaiseen henkilöön törmätä, joille on ihan diagnoosi taudista annettu. Ehkä johtuu sitten siitä, että olen hapan ja hirveä ihminen, jolla ei ole yleensä ottaenkaan kavereita. Tai siitä, etten ole oikeasti sairaudesta kuulutellut?
Tosin taudin yltyessä niin pahaksi, että näkyi esim. tulehdusarvoissa, ja siinä, että laihduin 5 kiloa kahdessa kuussa (ja koska en koskaan ole ollut iso, aloin olla alipainoinen), kun en pystynyt enää syömään kasvuston melkeinpä tukittua, työskentelin avokonttorissa, jossa oli töissä 40 naista. Poissa olin järkyttävien selittämättömien kipujen takia yhden iltapäivän, mutta lääkärissä jouduin käymään tutkimuksissa, ja tokihan se herätti uteliaisuutta lievästi sanoen naisvaltaisella työpaikalla. Diagnoosin tultua heistä yksi, jo vähän vanhempi rouva (ja yksi empaattisimmista ja lämpimimmistä ihmisistä, johon olen koskaan törmännyt!) kertoi kärsineensä endometrioosista nuorempana. Eli kovin yleistä ei taida kuitenkaan sitten olla, kun tuossa joukossa, jossa oli jo pari rintasyöpäselviytyjääkin, ei enempää kohtalotovereita ollut?
Vaikea itse sanoa, millaista naama näytin kivun ollessa jossakin muodossa kroonista. Kävin kyllä kaksi viikkoa ennen leikkausta työhaastattelussa toiseen työhön talon sisällä Työhön haettiin nimenomaan iloista ja lähestyttävää ihmistä. Ehkä sitten pystyin feikkaamaan haastattelijoiden edessä, ja olin pystynyt feikkaamaan myös minua suositelleelle esimiehelle, koska sain sen duunin.