Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidin (tai isän) on väärin hehkuttaa lapsen koulumenestystä?
20.12.2013 |
Jos lapsi on ihan oikeasti panostanut kouluunsa, lukenut läksyt, opetellut tarvittavat, kinkkisissä tilanteissa ottanut tukiopetusta..
Äiti kysellyt läksyt, koealueet, isä matikan kun äiti ei osaa..Opeteltu biologiaa ja äidin fyke ihan uusiks..ajan kanssa.
Ja tämä kaikki lasten omasta halusta ja aktiivisuudesta ja meidän vanhempien.
Huomenna tulee kiitettävää eikä lapsi niitä halua kellekään sen kummemmin kysymättä repostella, enkä minäkään vaikka mieli tekis tosi kovasti.
Miksei oman lapsen saavutuksia (ja omiaan samalla) saa ihan hyvällä omallatunnolla hehkuttaa?
Kommentit (27)
Sen takia kun suomalaiset ovat kateellisia ja katkeria. Muualla maailmassa aivan normaalia kehua ja olla ylpeä hienosta torkasta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 08:18"]Sen takia kun suomalaiset ovat kateellisia ja katkeria. Muualla maailmassa aivan normaalia kehua ja olla ylpeä hienosta torkasta!!
[/quote]
Juurikin näin.
No jos oma lapsi koulussa huono, niin eihän Suomimamma pysty iloitsemaan, jos jonkun lapsi on saanut paremman torkan!
No huh, onhan tuossa syytä iloita, meillä toisella lapsella koulu viimeinen juttu kiinnostuksen kohteissa vaikka ei ole tyhmä (no esmes matikasta tyttö saa luokan parhaan koenumeron yleensä kun siihen ei tarvitse tehdä mitään) mutta puuttuu motivaatio.
Ja eipä me vanhemmatkaan muisteta muistuttaa, joskus jäänyt kokeeseen kertaamatta kun ei ole muistettu muistuttaa ja muutenhan varsinkaan esikoinen ei lue.
Toista kiinnostaa asiat enemmän. Tällä ei ole kuitenkaan niin paljon loogista ajattelua vaan on sosiaalisesti taitava ja viisas pieni sydän hänellä.
Suomessa on perinne että vain urheilusta leuhkitaan ja urheilussakin vain joukkuepelien edustajia kannustetaan ja tuetaan yhteiskunnan rahoilla, muut lahjakkuudet latistetaan.
Eli vastaisin että perinne. Ja perinteeseen syy ehkä joku herraviha ja kateus, joka tosin sitten estää varsinkin köyhien perheiden lahjakkaita lapsia. Herrat töölössä kyllä pärjäävät omissa pareemmissa kouluissaan.
Meillä ainakaan siksi, että lapsi on itse kieltänyt. sanonut, että kertoo kyllä itse niille keille katsoo tarpeelliseksi. Toki olen ylpeä ja onnellinen saavutuksistaan, mutta kunnioitan hänen tahtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juurikin lapsi ei halua tehdä isoa numeroa koulumenestyksestään, muistan etten itsekään aikoinani halunnut numeroitani kavereille ja sukulaismummoile kuulutella vaikka tosi hyvin koulu aina meni.
Fb:ssä olen huomannut, että vanhemmat hehkuttavat tulleen huipputodistus sellaisten lasten kohdalla joiden kanssa on huolta heikosta koulumenestyksestä ja tuntihäiriköinnistä. Ehkä se on sen merkki, että vanhemmat riemuitsevat pienistäkin edistysaskeleista ja siitä, että ei tullut hylättyä arvosanaa.
Ei sen hehkuttamisen tarvitse välttämättä edes liittyä kiitettäviin numeroihin. Toki niitäkin on, jotka esittävät tulleen kiitettäviä, vaikka totuus on toinen. Nämä lienevät herkkiä asioita.
Pääasia, että vanhemmat rakastavat lapsiaan. Jokainen lapsi lienee lomansa ja hyvän Joulun ansainnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloitkaa lapsen kanssa hyvistä keskiarvoista. Ainahan voi kehaista miten koulu on sujunut. Monethan kertoo lapsen harrastuksista kuinka tärkeää se on. Toivottavasti nämä samat vanhemmat pitää myös koulua tärkeänä. Itse olen aina teroittanut lapselle että koulu on tärkeä ja siitä riippuu sinun tulevaisuutesi. Myös arvostanut niin paljon että kouluaikoina ei lomailla muuten kun lomilla.
Tietty asian voi ajatella niinkin, että koulumenestys kuuluu lapsen oman intimiteettisuojan piiriin siinä kuin kuvat ja kommentitkin. Kannattaa käyttää harkintaa, mitä asioita selittää kaupassa tutuille lapselta kysymättä. Se ei ehkä vaivaa lasta nyt, mutta saattaa häiritä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan vähän, että miten ja kelle hehkuttaa. Esim. lasten isovanhemmille toki voit hehkuttaa, koska heille voit varmaan kertoa sitten senkin, jos joskus suoriutuminen ei olekaan niin hyvää. Mutta tuossa tilanteessa, missä numerot on tulleet kovalla vaivalla ja panostuksella, on tärkeintä hehkuttaa asiaa lapselle, kehua ja kiittää, kun lapsi on jaksanut tehdä työtä. Muista kuitenkin, että asia voi muuttua kovin äkkiä (tukiopetusta ei saakaan, sinä tai miehesi ette voikaan auttaa esim. sairastumisen tms. takia..) eli lapselle ei saa tulla sellainen olo, että olet onnellinen vaan niistä numeroista. Mitä jos ne kohta eivät olekaan ihan noin hyviä kovasta panostuksesta huolimatta... Muista korostaa, että olet onnellinen lapsesta itsestään ja siitä, että hän on jaksanut panostaa ja tajunnut opiskelun merkityksen jne.
Muistan miten ahdistavaa oli lapsena, kun isä kehuskeli todistuksellani tuttaville niinkuin se olisi hänen ansiotaan. Teki mieli sanoa, että mene itse sinne koulunpenkille hikoilemaan. Oli sellainen painostava olo, että oli pakko saada hyviä numeroita. Isä olisi menettänyt kasvonsa jos en olisi jonain vuonna onnistunutkaan. Lapsen mielessä kuvittelin, että hän olisi sitten pettynyt tai jopa suuttunut minuun. Häntäkö varten minä sitä koulua kävin?
Ei niistä numeroista haittaakaan ole ollut, mutta se mikä tekee minut onnelliseksi, ei vaatinut kympin todistusta. Vähempikin olisi riittänyt, olisin voinut nauttiakin lapsuudestani. Onneksi vielä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin saa. Onnea lapsenne menestyksestä! Ilahduttavaa, että olette auttaneet lastanne opiskeluissa.
Entisenä priimuksena hämmästelen aina perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä. Minä opiskelin itsenäisesti. En koskaan edes ajatellut, että vanhempieni kuuluisi osallistua opiskeluuni.
Meillä lapsi aina tehnyt koulutehtävät itsenäisesti. En ole käynyt lukiota joten en voisi edes auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet vanhemmat hehkuttaa harrastuksia kuinka treerejä, turnauksia, harrastuksia jne. Ilmeisesti lapsilla myös koulu sujuu mallikkaasti.
Saahan sitä toki hehkuttaa, mutta ketä se oikeasti kiinnostaa lähipiiriä lukuun ottamatta?
Mua ei haittaa hehkutukset niin livenä kuin facessakaan. Mutta... Ärsyttää tietyt ihmiset, kun ne hehkuttaa ihan joka asiaa sen lapsen kohdalla tyyliin valokuva todistuksesta ja hehkutusta, seuraavana päivänä kuva lapsesta joku rytky päällä "talven tyyli 2013", sitten taas seuraavana päivä joku lapsen askartelusta kuva ja hehkutusta.... eli rajansa kaikella. Pelkkä todistusten hehkutus siis ei ärsytä vaan se JATKUVA hehkutus.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:33"]
Entisenä priimuksena hämmästelen aina perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä. Minä opiskelin itsenäisesti. En koskaan edes ajatellut, että vanhempieni kuuluisi osallistua opiskeluuni.
[/quote]
Ehkä sä entisenä priimuksena myös hiffaat, miksi osa vanhemmista osallistuu läksyihin? Oma poikani on myös luokan parhaimmistoa, mutta koska hän on peruslaiska, hänen koulunkäyntiinsä on osallistuttava.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 08:18"]
Mä ainakin hehkutin, kun olin niin iloinen lapsen koulumenestyksestä. Mutta noin yleisesti, rajansa kaikella, muakin ärsyttää ne, jotka aina ja jatkuvasti kehuskelevat lastensa saavutuksilla.
[/quote]
Saa hehkuttaa, tyttö nähnyt paljon vaivaa todistuksen eteen, olen niin ylpeä hänestä <3!!!!
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:33"]
Entisenä priimuksena hämmästelen aina perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä. Minä opiskelin itsenäisesti. En koskaan edes ajatellut, että vanhempieni kuuluisi osallistua opiskeluuni.
[/quote]
Ehkä sä entisenä priimuksena myös hiffaat, miksi osa vanhemmista osallistuu läksyihin? Oma poikani on myös luokan parhaimmistoa, mutta koska hän on peruslaiska, hänen koulunkäyntiinsä on osallistuttava.
[/quote] Äitinä teet ihan oikein että innostat lasta itse myös osallistumalla. Kannustusta ja motivointia.
Mä ainakin hehkutin, kun olin niin iloinen lapsen koulumenestyksestä. Mutta noin yleisesti, rajansa kaikella, muakin ärsyttää ne, jotka aina ja jatkuvasti kehuskelevat lastensa saavutuksilla.