Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidin (tai isän) on väärin hehkuttaa lapsen koulumenestystä?
20.12.2013 |
Jos lapsi on ihan oikeasti panostanut kouluunsa, lukenut läksyt, opetellut tarvittavat, kinkkisissä tilanteissa ottanut tukiopetusta..
Äiti kysellyt läksyt, koealueet, isä matikan kun äiti ei osaa..Opeteltu biologiaa ja äidin fyke ihan uusiks..ajan kanssa.
Ja tämä kaikki lasten omasta halusta ja aktiivisuudesta ja meidän vanhempien.
Huomenna tulee kiitettävää eikä lapsi niitä halua kellekään sen kummemmin kysymättä repostella, enkä minäkään vaikka mieli tekis tosi kovasti.
Miksei oman lapsen saavutuksia (ja omiaan samalla) saa ihan hyvällä omallatunnolla hehkuttaa?
Kommentit (27)
Hyvä tietenkin, että peruslaiskaa kannustetaan opiskelemaan. Käyttääkö joku vielä sanaa hiffata? Kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumenestys. Miten vanhanaikaista.
Minä ainakin hehkutan, koska menestys on ollut kovan työn takana. On jaksanut vaativan harjoittelun sekä urheilun että koulun puolella ja molemmat ihan omasta tahdostaan. Koulutehtävissä ollaan niin paljon avuksi kun tarvitsee, vaikka joskus tuntuu ettei omaa aikaa jää yhtään.
Hehkuttaa saa, jos se on lapselle itselleen OK (tosin rajansa silläkin). Jos ap:n lapsen menestys on ollut kovan työn takana, niin syytä juhlaan tietysti on.
Minä pärjäsin koulussa kiitettävästi varsin pienellä vaivalla, ja äitini jaksoi aina hehkuttaa kavereilleen koulumenestystäni. Mielestäni se oli jotenkin todella noloa. Muutenkin äidilleni oli hirveän iso juttu, kun sain kokeista kymppejä. Se oli minusta outoa, kun kymppi oli yleisin arvosanani – olisi siis voinut kuvitella äidin "tottuvan" hyviin arvosanoihin, mutta ei. Jokaisesta hyvästä numerosta valtava YESSSSSS!!!!-huuto sekä yletöntä hyppimistä ja halailua. Koin sen kiusallisena.
Oma lapseni ei ole vielä koulussa, mutta mikäli hän siellä aikanaan pärjää hyvin, niin aion kyllä kehua lasta (ja joskus varmaan palkitakin hänet), mutta en halua antaa sitä vaikutelmaa, että oma onnellisuuteni on suunnilleen riippuvainen hänen koulumenestyksestään.
Toki saa, tietysti järjen rajoissa ja huomaten hyvää kaikissa muissakin. Iloitsen aidosti lasteni koulumenestyksestä, ja heille tottaa myös ylpeyteni iloa. Näytän sen ilman muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei mene koulu hyvin. Sanotaan että akateemisten äitien lapset menestyy koulussa. Itse en ole akateeminen, lapseni menestyy koulussa. Minä pystyn kannustamaan ja motivoimaan.