Äidinkielessä vitonen - pitäisikö joku kielihäiriö testata?

Poika

enough said

Tuskin. On vain laiska.

Kuinka paljon vaikeuksia on ollut aikaisemmin? Tuonikäisellä syy saattaa olla puhdas laiskuus, mutta jos vaikeuksia on ollut koko kouluajan, kannattaa varmasti hakeutua erityisopettajan juttusille. Miten muut aineet sujuvat?

No ei välttämättä. Onko poika kiinnostunut äidinkielestä tai koulusta ylipäätään? Jos hän oikeasti kovasti yrittää, muttei vaan pärjää, ja ehkä itsekin kärsii siitä, sitten voi olla syytä testata. Mutta jos on semmoinen vaihe murrosikää ettei voisi vähempää kiinnostaa, niin eiköhän ongelma johdu ihan vaan siitä. 

Itsellänikin oli yläasteella äidinkieli kuten useimmat muutkin aineet 5-7, kun ei kiinostanut niin yhtään. Lukioon kuitenkin jotenkin pääsin ja siellä kirjoitin sitten Laudaturin äidinkielestä joten en niin kauhean lahjaton ole.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 16:01"]

Poika

enough said

[/quote]

Kirjoittaa ihminen, jonka kolmen sanan virkkeessä kaksi sanaa oli englantia. Siinä oli myös kaksi välimerkkivirhettä.

T. Äidinkieli 10 sekä L. Mies.

Yläkoulun erityisope vastaa. Ensiksi pitäisi tietää, miten pojalla on äidinkieli (ja ylipäänsä muut aineet esim. vieraan kielet, hissa, maantieto ja biologia) mennyt aiemmin. Onko siis kysymys siitä, ettei poikaa nappaa kyseinen oppiaine? Usein pojille on vaikeaa kirjoittaminen ja motivoituminen on haastavaa. Murrosikä tuo vielä omat haasteensa. Mikäli isompia ongelmia ei ole muissa aineissa tai aiemmin äikkä on sujunut paremmin, on kyse jostain muusta kuin oppimisvaikeudesta.

Jos taas ongelmia on ollut jo alakoulussa ja monet lukuaineet tuntuvat haastavilta, voi ongelma olla jonkinasteinen lukivaikeus. Tähän ei kuitenkaan ole mitään varsinaista parannuskeinoa tai lääkettä. Tosiasia on vaan se, että poika joutuu tekemään enemmän töitä numeroiden ja oppimisen eteen kuin monet muut. Erilaisia oppimisstrategioita voi opetella ja oman oppimistyylin löytäminen on tärkeää, sillä niillä voi helpottaa oppimista. Lukivaikeus ei kuitenkaan koskaan täysin poistu, mutta sen kanssa oppii elämään :)

Minusta hänen kirjoittaminen on aina ollut aivan kamalaa, alusta asti! Koko alakoulun ajan tervanjuontia, ylipäätään lukeminen minusta alkoi sujua vasta suunnilleen - öh - 10-vuotiaana? Siis kyllä hän osasi kirjaimet ja osasi "lukea" kouluun mennessä, mutta taito ei juurikaan ole kehittynyt ja esimerkiksi EDES Aku Ankkoja hän ei vieläkään huvikseen lue, koska se on liian vaikeaa. Hän vain katselee kuvia. 

Voi että tämä on takkuista, koko alakoulun olen piinannut opettajaa, että etkö sinä muka näe mitään outoa tämän lapsen kielen tuottamisessa, mutta kuulemma ei ole. Normaali poika ja tavallinen kielen hallinta. Nyt tuli todistukseen se vitonen. Ei se minusta ole "normaalia". 

Ja juu, siis ei lapsi tykkää koulusta, mutta ei ole koskaan tykännytkään. Lukuaineet on vaikeita, tosi vaikeita. Hän ei hoksaa lukemastaan oleellista, yhtään, lukeminen sujuu hitaasti, kirjoittaminen sujuu hitaasti. Kyllä hän pystyy tv:stä tekstejä seuraamaan, mutta oli pysäyttävää, kun vielä neljännellä hän pyysi minua lukemaan, mitä Hesarin artikkelin otsikossa lukee suuraakkosin. Että hän ei voinut olla lukematta, vaan osoitti tekstiä ja kysyi, "Mitä tossa lukee?"

Eihän lukihäiriön toteaminen hirveän vaikeaa ole? Kannattaa ottaa puheeksi koulussa, jos on ongelmia ollut muissakin aineissa.

Ellet olisi maininnut tuossa toisessa viestissä vaikeuksia muiden aineiden kanssa, niin olisin itse veikannut kyllä ihan kiinnostuksen puutetta. Äidinkieli yläkoulussa vaatii esim. romaanien (usein klassikoiden) lukemista, mikä ei kaikkia kiinnosta ja kun ei lue, niin on vaikea kirjoittaa aiheesta esseetä tai esitelmääkään.

Pojalla on selvästi siis vaikeuksia. Miksi ihmeessä olette liikkeellä vasta nyt? Kuntoutus ja tuki oppimistapojen yms. muodossa olisi pitänyt aloittaa jo ensimmäisillä luokilla (siihen ei olisi välttämättä tarvittu koulua eikä opettajaa). Silloin aivojen mukautumiseen olisi voinut vaikuttaa vielä paljonkin. Toki kuntoutuksesta ja oman oppimistyylin löytämisestä on hyötyä vieläkin! Ongelma tosiaan pysyy, mutta sitä voidaan reilusti lieventää.

Suurin osa pojista ei muutenkaan lue mitään, joten siksi poikasi ei erottunut alakoulun opettajan silmissä.

Nyt rivakasti toimeen sillä huonosti lukeva ja kirjoittava poika on akuutissa syrjäytymisen vaarassa!

ps: Lukemista olisi hyvä harjoitella ainakin tunti päivässä!

Epäilisin, että kyseessä on jonkin asteinen hahmotushäiriö. Koulussa on varmasti erityisopettaja, jonka kautta olisi mahdollisuus pyrkiä testeihin. Ainakin joitain testejä opettaja tekee itsekin. Jos tarvetta ilmenee, voidaan oppilas lähettää tarkempiin tutkimuksiin. Ihmetyttää, että alakoulun opettaja sanoi vain, että normaali kielen hallinta on, vaikka kuvaat selviä ongelmia. Heti loman jälkeen pane pyörät pyörimään. Eikö poika itsekin kärsi tilanteesta?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 18:25"]

Pojalla on selvästi siis vaikeuksia. Miksi ihmeessä olette liikkeellä vasta nyt? Kuntoutus ja tuki oppimistapojen yms. muodossa olisi pitänyt aloittaa jo ensimmäisillä luokilla (siihen ei olisi välttämättä tarvittu koulua eikä opettajaa). Silloin aivojen mukautumiseen olisi voinut vaikuttaa vielä paljonkin. Toki kuntoutuksesta ja oman oppimistyylin löytämisestä on hyötyä vieläkin! Ongelma tosiaan pysyy, mutta sitä voidaan reilusti lieventää.

Suurin osa pojista ei muutenkaan lue mitään, joten siksi poikasi ei erottunut alakoulun opettajan silmissä.

Nyt rivakasti toimeen sillä huonosti lukeva ja kirjoittava poika on akuutissa syrjäytymisen vaarassa!

[/quote]

Mistä sä tiedät, ettei me olla kotona mitään tehty??? Koko alakoulu on mennyt oppimista tukien hampaat irvessä. Hampaat irvessä siis siksi, että lapsi on inhonnut kaikkea, vaikka olisi kuinka kukkasin yrittänyt kannustaa. On ollut vaikka mitä houkutinta ja muuta, henkistä tukea ja akkarit on tilattu, koetettu kannustaa "kehittävien" pelien pariin (juu eivät ole kiinnostaneet) ja on kannustettu "huijaamalla" lukemaan, vaikka peleissä. Mutta ei ole tuntunut kyllä aikanaan kauhean hyvää tulosta tuoneen nuo pyrkimykset :/

Eikö poika voi olla vanhanaikaisesti vaan tyhmä? Kato, jotkut nyt vaan on.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 18:25"]

Epäilisin, että kyseessä on jonkin asteinen hahmotushäiriö. Koulussa on varmasti erityisopettaja, jonka kautta olisi mahdollisuus pyrkiä testeihin. Ainakin joitain testejä opettaja tekee itsekin. Jos tarvetta ilmenee, voidaan oppilas lähettää tarkempiin tutkimuksiin. Ihmetyttää, että alakoulun opettaja sanoi vain, että normaali kielen hallinta on, vaikka kuvaat selviä ongelmia. Heti loman jälkeen pane pyörät pyörimään. Eikö poika itsekin kärsi tilanteesta?

[/quote]

Tottamooses kärsii :/ Alakoulun opettajan mielestä ihan kaikki oli normaalia. Lapset rakastivat häntä, koska läksyjä ei juuri tullut eikä lisätehtäviä. Eikä tukiopetusta tai muutakaan tylsää. Retkiä oli! Lisäksi häntä tapasi vain vanhempainillassa ja vanhempainvartissa, hän ei ikinä-koskaan-milloinkaan vastannut sähköpostiin eikä puhelimeen koulussa, ei kuulunut hänen tehtäviinsä. Eikä wilmaankaan juuri tullut mitään merkintöjä. Ja niin, hän kyllä tietää, että ongelmaa EI OLE, hän on nähnyt NIIN paljon lapsia.

Jos se tekee läksyt ja lukee kokeisiin, niin sitten pitäisi tutkia.

Jos taas yrittää pärjätä sillä mitä koulussa on opittu, niin toi on just oikea arvosana siitä lapselle, joka ei ole aineessa luontaisesti lahjakas. Kovalla työllä numero on kyllä nostettavissa.

Mikset heti kertonut, mitä kaikkea olette yrittäneet! Viesteistäsi sai käsityksen, että olette lähinnä ihmetelleet asiaa. Tilanne olisi ilman tukeanne vieläkin huonompi.

Kiirreellä testeihin ja kohdistetumpaa tukea kun noin mittava yleinen tuki ei ole auttanut.

Kuinka paljon teilltä käytetään kieltä, ap? Kuinka paljon puhutte keskenänne (siis ette vain käskytä tai mumise)? Kuinka paljon te vanhemmat luette, mikä on perheessä asenne kirjallisuuteen ja äidinkieleen? Onko suomen kieli teille muutakin kuin Akkareiden tilaamista lapsille tai "kehittäviä pelejä"? Itse keksittyjä loruja, vitsailua, ironiaa, murretta, sanontoja, kielen aikakerrostumia (vaikkapa isovanhmepien käyttämät ilmaisut vs. omat)?

Onko lasten kielellisen kehityksen tukeminen ollut asiasta itse epäkiinnostuneille vanhemmille pakkopullaa? Kieli ei ole mikään koulunumero-asia, vaan ajattelun väline. Jos äidinkieli ei suju, ei suju ajattelukaan, karua mutta totta. Miten voi oikeasti tajuta uusia asioita, niiden oppimista koulussa jne., ellei ole kieltä? Vieraita kieliä ei voi oppia ellei ensin osaa omaa äidinkieltään. 

Jos asia sinua huolettaa ja tuntuu siltä, ettei asia liity yleiseen koulun vastenmielisyyteen lapsella, niin testauttakaa ihmeessä, että mikä pojalla on. 

Ainakin joskus äikässä on tosi vaikeita aiheita eli kun vilkaisin yhtä koetta niin enpä olisi siitä varmaan paljon oikein saanut. (kyseessä 9 luokan äikän koe) Lukemalla olis voinu kiitettäväkin helpolla tulla. Jokut aiheet vaan kaipaa sitä lukemista ja lukemista ja ulkoa muistamista jopa äikässäkin. Kieliopissa paljon outoja käsitteitä ja sanoja joita tavallinen pulliainen ei tiedä ilman lukemista.