Miten paljon tarkoituksella opetatte lapsille temppuja?

Miten pallon voi ottaa väärin kiinni? (Koppi on kyllä hyödyllinen taito) Ja tarvitseeko kuperkeikkaa edes osata..

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 01:51"]

Miten pallon voi ottaa väärin kiinni? (Koppi on kyllä hyödyllinen taito) Ja tarvitseeko kuperkeikkaa edes osata..

[/quote]

Ilmeisesti tarvii, jos nyt kerran olis tyrkyllä keikka toimintaterapiaan... 

Olen itse kömpelö ja 4v poikani näyttää olevan samasta muotista (enemmän tällainen insinöörityyppi). Tiedän kuitenkin, että kouluikäisenä poikien maailma pyörii liikunnan ympärillä (välituntipelit jne) ja kömpelöt on helposti niitä koulukiusattuja tai muuten porukan ulkopuolelle jätettyjä. Tämän vuoksi laitoin poikani syksyllä ammattilaisen ohjaamaan jumppakerhoon, jossa oppisi näitä taitoja, joita itsellä ei ole taitoa/innostusta opettaa. Nyt 4,5v oppi juuri kuperkeikan ja päiväkodista on tullut positiivista palautetta liikunnallisten taitojen kehityksestä. Ajattelen tässä siis eniten tuota kouluikäisen sosiaalista elämää, eli vaikka kaikki eivät voi olla liikunnallisesti lahjakkaita, niin oppisi edes sen verran, että huolitaan peleihin mukaan.

Tuttavapiirissä on yksi äippä, joka on oikein opettamalla opettanut vauvoilleen asioita joista seurataan lapsen kehinttymistä, kuten konttaamista, istumista, seisomaan nousemista, käveyä jne. Tosin valmennus näkyy loppuvan taaperoiän jälkeen, vanhinta lasta lukuunottamatta lapsensa eivät oikein pärjää koulussa.

Fyysisiä temppuja kannattaa opettamalla opettaa lapsilleen. Niistä on monenlaista hyötyä: aivot kehittyvät ja mahdolliset oppimisongelmat lieventyvät, tasapaino ja notkeus lisääntyvät, jolloin ei tule haavereita ja lapsi pärjää paremmin lapsijoukossa.

En ymmärrä miksi yksikään vanhempi tieten tahtoen jättäisi tukematta lapsen fyysistä kehitystä, kun se vaikuttaa aivojen kehittymiseen (hahmotuskykyyn, oppimiseenjne.) niin selvästi positiivisesti!

Tietysti opetetaan, sehän on hyödyllistä lapsen motorisen kehityksen kannalta. En mä jätä muutenkaan lapsiani kasvattamatta ja opettamatta oman laiskuuteni takia. Sehän on selvää kun lapsia tekee, että niihin menee aikaa ja vaivaa ja niille pitää opettaa asioita, sehän on vanhempana olon tarkoitus!

Ja sehän on samalla leikkimistä, kun opetellaan tekemään kuperkeikkoja, hyppimään yhdellä jalalla, seisomaan päällään, ajamaan pyörällä, hyppimään narua, tasapainottelemaan, heittelemään, ottamaan koppeja.

Mä taidan kyllä olla vähän kehno ope, kun en mä itsekään osaa oikein heittää palloa tai ottaa koppeja (mitenkähän se tehdään sit "oikein"?) Tai ainakin mä olin aina ihan sikahuono pesiksessä :D Enkä mä osaa kyllä päälläänkään seistä tai heittää kärrynpyörää. 

Ihan kivasti oon pärjännyt kuitenkin. Mä osaan sit keskivertoa enemmän näprätä ja nikkaroida käsilläni kaikenlaista... 

Sun lapselle voisi silti ihan oikeasti olla hyötyä noista taidoista. On paljon tutkimuksia, joiden mukaan motoriikan kehittäminen harjoittaa myös aivoja. Ja kai nyt jokainen olisi mieluummin ketterä kuin kömpelö? Herkkyyskausi monille taidoille on ihan pienenä. Kyllä kannattaa opettaa omia lapsiaan. Minä ainakin haluan että oppivat kaikki tarpeelliset taidot, niin liikunnan kuin käsityöt ja kirjallisuuttakin.

Ei olla opetettu temppuja, mutta ei kovin paljon rajoiteta opettelua. Lapset (3kpl 4-6v) saavat kiivetä kaikkialle, minne pääsevät (no ei tikapuihin), pomppia ja temppuilla sängyllä ja sohvalla jne. Ovat osanneet kuperkeikat parivuotiaasta ja seistä päällään tosi pienestä.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:08"]

Ei olla opetettu temppuja, mutta ei kovin paljon rajoiteta opettelua. Lapset (3kpl 4-6v) saavat kiivetä kaikkialle, minne pääsevät (no ei tikapuihin), pomppia ja temppuilla sängyllä ja sohvalla jne. Ovat osanneet kuperkeikat parivuotiaasta ja seistä päällään tosi pienestä.

[/quote]

Eipä rajoiteta täälläkään. 1 kolmesta on ollut semmonen väkkärä, että oppinut ties mitä temppuja jo pikkunatiaisena. 1 selkeesti kehitysviiveinen ja yhtä ei temppuilu nyt silleen vaan kiinnosta. Tekee, jos käsketään, mutta siirtyy sit mieluummin pukemaan barbia... Taidot nyt ei tietty oo huippuluokkaa, jos ei kerran harjoittelu hotsita, mut tuntee ikäänkuin periaatteet :p

Kyllä opetellaan motoridis taitoja. Kuperkeikkaa ihan siinä missä palon potkimista, pyöräilyä, hiihtoa, uintia jne. ennenkaikkea se on lapsista hauskaa(varsinkin erilaiset temppuradat) ja harkoittelu opettaa kehonhallintaa ja hahmotuskykyä, tulee aivopuoliskojen välistä yhteistyötä. 

No jos ei nyt opetettu, niin ainakin selkeästi on rohkaistu ja tarjottu mahdollisuuksia. En mä nyt konttaamaan ole opettanut, mutta kun lapsi on mennyt kuperkeikka-asentoon, niin siitä olen näyttänyt ja ohjannut. Samoin esimerkiksi sylistä pyöräytetään usein kuperkeikan kautta pienet pois.

Värit, numerot ja kirjaimet on opeteltu ihan kaupungilla kävellen. Värit autoista, numerotkin on opeteltu laskemalla autoja. Samoin aakkosia kn opeteltu loruina ja tunnistettu kirjaimia rekkareista. Me liikutaan paljon kävellen, siksi on välillä ollut tarpeen keksiä viihdykettäkin että matka sujuu. Samoin kaikki eläinten äänet jne. Meidän lapsilla on ollut halua osata asioita ulkoa, siis tyyliin eri maiden liput, pääkaupungit jne. Eläimiä, kasveja. Kyllä niitä on sitten ihan yhdessä opeteltu, että tuo lintu on mustarastas, toi harakka.

Samoin kyllä ollaan huolehdittu, että lapset oppii uimaan, hiihtämään, pyöräilemään, luistelemaan, potkulautailemaan, pelaamaan nyt edesjollain lailla peruspelejä eli futista, sählyä, pesistä.

En mä nyt ole erikseen harjoituksia ole pitänyt, mutta esim puistoon voi mennä pallon kanssa, pihakadulla voi pelata katulätkää jne.

Minäkin ihmettelin joskus vähän samaa kuin ap. Siksi, että minusta neuvolan tehtävä on mitata lapsen terveyttä luontaista kehitystä, kuten puhetta, kävelyä, heijasteita jne. Kuperkeikka on täysin kulttuurisidonnainen juttu, eikä sinänsä tärkeä kehitysvaihe. Suuri osa lapsista ei koskaan heittelisi kuperkeikkoja jos sitä ei heille opetettaisi tai eivät näkisi sitä jostain. Siksi tuollainen voi tulla vähän puskan takaa. Itse en ainakaan jotenkin osaa liittää neuvolan testeihin sitä sanomaa, että neuvola kertoo mitä pidetään tärkeänä kasvatuksessa. Kuperkeikasta arvosteleminen on vähän sama kuin jos arvostelisi lasta siitä ettei lasta kiinnosta piirtäminen.

En ole edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä. Hyvinvointivaltiossa neuvola nimenomaan ohjaa asioihin, joita erilaiset vanhemmat taustoistaan ja mieltymyksistään johtuen eivät itse hoksaa. Lapselle nimenomaan on etua siitä, että hänen kehonsa motoriikkaa harjoitetaan. Se on tärkeää, ihan niin kuin kynän käytön harjoittelu ja hammashygienia. Ne ovat pohjaa hyvälle tulevaisuudelle.

Joku vanhempi ei pidä tärkeänä jotain muuta asiaa, mitta neuvolan tehtävä on siinä mielessä "tasapäistää", ettei lapsen mahdollisuuksia liikaa kavennettaisi jo varhaislapsuudessa.

Kotona opitaan käyttäytymään sun muuta siihen liittyvää. Koulu opettanut tiedoissa, todistus kertoo kaiken. Enemmän ku tyytyväinen.

Tuokin riippuu niin paljon siitä terkkarista, että millä on väliä ja millä ei. Oma lapsi sai noottia siitä että yhdellä jalalla siistissä häntä alkoi naurattamaan ja se seisominen loppui siihen eikä terkka saanut tarpeeksi pitkää aikaa joten terkka kirjoitti että lapsella on huono tasapaino. Tuttu terkka taas sanoi että harvinaisen nipo tuo meidän terkka, eikä hän olisi kirjoittanut noin, kun se nauraminen olisi kuulunut laittaa jännityksen piikkiin. Se "oikea" tulos oli nimittäin vain yhdestä numerosta kiinni...

Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, ettei tuo meidän terkka pidä minusta, eikä lapsistani ja tarttuu siksi lillukanvarsiin.

Tottakai se motoriikan kehitys on tärkeää, mutta oikesti... Ei kaikki aikuisetkaan osaa kuperkeikkaa tai seisoa päällään joten miksi siitä pitäisi lastenkaan kohdalla tehdä isoa numeroa?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:08"]

Ei olla opetettu temppuja, mutta ei kovin paljon rajoiteta opettelua. Lapset (3kpl 4-6v) saavat kiivetä kaikkialle, minne pääsevät (no ei tikapuihin), pomppia ja temppuilla sängyllä ja sohvalla jne. Ovat osanneet kuperkeikat parivuotiaasta ja seistä päällään tosi pienestä.

[/quote]

Sängyllä ja sohvalla temppuilullekin on vaihtoehtoja. Lasten kavereiden luona tuollainen pomppiminen aiheuttaa yleensä närää eli sit pitää tehdä selväksi, että kotona tämä on sallittua, mutta muualla ei. Sohvat ei muuten ole kovin turvallisia tuohon temppuiluun, olen itse todistanut sohvan kaatumisen ja siitä sitten päähän tikattava haava...