Lue keskustelun säännöt.
Uusperheessä kytee..
20.12.2013 |
Me ollaan oltu uusperhe nyt kohta 8v, mieheni on käytännössä kasvattanut lapseni ja on tälle "enemmän" kuin isäpuoli, lapsen oma isä on menehtynyt. Nyt kun lapsi on murrosiässä tapahtui jotain mitä en osaa selittää.. Miehellä ja lapsella on aina ollut tosi läheiset välit, mutta kun lapsi tuli murrosikään ja alkoi näyttää omaa tahtoa, kritisoida meitä (normaalia teinin toimintaa) mies taantuikin murrosikäisen tasolle.
Joka päivä joudun selvittämään niiden riitoja, mies lähettää mulle kuvia minkä lapsi on taas jättänyt tekemättä ja tallentaa lapsen "pahoja tekoja" ja kritisoi mua lepsuilusta. Lapsi joutuu tekemään kotitöitä ja on edelleen tosi herttainen, mutta osoittaa nyt mielipiteensä ja ei hyväksy selitystä "koska MÄ sanon". Miehen kasvatus on hyvin auktoritääristä eikä häntä kritsoida, tai kyseenalaisteta.
Mä oon tosi väsynyt siihen että kun tulen töistä niin mies on heti "kielimässä" mitä lapsi on taas tehnyt, ja lapsi itkee kun mies on taas ollut ilkeä. Mä en tiedä mitä mä teen, lapsi on mulle kaikki kaikessa ja tiedän että osa tästä johtuu siitä, että mies ei ole kannustava vaan hän kasvattaa käskyillä ja hänen mielestään vanhempaa pitää kunnioittaa siinä määrin, että ei saa osoittaa omaa tahtoa. Minun periaate on se että saa näyttää ettei se sängyn petaaminen tai vaatteiden viikkaus ole kivaa mutta se täytyy silti tehdä. Kestän sen että lapsi kiukkuaa, enkä alennu sille teinitasolle. Mies taas käyttäytyy kun olisi itsekin teini ja välillä en voi käsittää että mistä se kaivaa sen teinipersoonansa kun oikeasti saattaa puhua jopa lapsellisemmin kuin teini. :(
Ahdistaa.
Kommentit (16)
Lisään vielä että mies tosiaan rakastaa lastani ja kohtelee häntä kuin omaansa, mutta mies ei itse halua omia lapsia. Mies osoittaa hellyyttä paljonkin mutta "omaehtoisesti", eli halaa kun haluaa ja jos lapsi ei ole juuri silloin tulemassa halaukseen niin mies saattaa mököttää. Tämä on nyt vielä muuttunut kun lapsi on kasvanut eikä ole enää niin helppo, saattaa ihan tosissaan joutua taistelemaan että teinin saa mukaan mökille. Minä kannatan aina että keksitään mökille jotain kivaa että teini viihtyy, miehen mielestä taas lapsen pitää tulla mukisematta emmekä me ole hänen viihdyttäjiään, että lapsi oppii liian hyvälle eikä vastaväitteitä saa ilmaista. :(
Välillä on olo että mies on kuiten se Pikku Poikien Jäpälä ja välillä se on taas ihan lempeä kuin mikä, mutta se riippuu aina miehen fiiliksistä eikä hän juuri piittaa teinin toiveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:34"]
Onko lapsi poika?
[/quote]
Tyttö on.
Luulen että sama olisi teillä tapahtunut vaikka mies olisi lapsen biologinen isä ja olisitte ydinperhe.
Mies on hämmentynyt kun herttaisesta pikkupojasta/tytöstä on tullutkin kapinoiva murkku ja homma ei toimikkaan niin autuaasti kuin ennen.
pahinta varmasti on jos lapsi heittää miehelle "et sä oo mun isä, mitä sä yrität päteä?!"
Keskustele miehesi kanssa. Nyt on murkku ikäinen talossa ja se on tuota kapinointia. Miehen pitää silti pysyä järkevänä aikuisena eikä lähteä sinulle "kielimään". Sanot että tarvitset toista aikuista jolta saat tukea tähän murkkuikäisen perheen arkeen. Auktoriteettia ei todellakaan saavuteta murkun kanssa kinastelemalla.
Paljon voimia!
Tuota kielimistä mä en ymmärrä, se menee niin että kun tulen töistä niin mies on jo ehtinyt kirjoittaa viestejä miten paska lapsi taas on, ja sitten kotona on kriisi päällä. Olen paristi valehdellut että menee ylitöiksi koska en halua tulla kotiin, koska kotona on koko ajan sotatila päällä. Mutta en voi tätä jatkuvasti tehdä, ja päädyn sitten loppuillaksi erotuomariksi. Miehen kanssa olen jutellut tästä vaikka kuinka, mutta hänen näkemyksensä on että me olemme vain erilaisia kasvattajia ja piste, hän ei kykene muuttumaan. Eli ei kykenen kasvamaan aikuiseksi. :(
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:39"]
Luulen että sama olisi teillä tapahtunut vaikka mies olisi lapsen biologinen isä ja olisitte ydinperhe.
Mies on hämmentynyt kun herttaisesta pikkupojasta/tytöstä on tullutkin kapinoiva murkku ja homma ei toimikkaan niin autuaasti kuin ennen.
pahinta varmasti on jos lapsi heittää miehelle "et sä oo mun isä, mitä sä yrität päteä?!"
Keskustele miehesi kanssa. Nyt on murkku ikäinen talossa ja se on tuota kapinointia. Miehen pitää silti pysyä järkevänä aikuisena eikä lähteä sinulle "kielimään". Sanot että tarvitset toista aikuista jolta saat tukea tähän murkkuikäisen perheen arkeen. Auktoriteettia ei todellakaan saavuteta murkun kanssa kinastelemalla.
Paljon voimia!
[/quote]
Ei tyttö sano niin koska mies ON lapselle se isä, toin tuon puoli-isyyden esille siksi että sillä saattaa olla vaikutusta miehen käytökseen.. ehkä hän kokee sen ahdistavammaksi en tiedä.. minusta tunteide näyttäminen on osoitus luottamuksesta, kun lapsi uhmaa meitä hän luottaa meihin! Ja siinä tilanteessa voimme lunastaa ne odotukset (jotka teinillä on valtavat...) ja osoittaa olevamme AIKUISIA ja että aikuisen tulee kestää ne kiukut. Ei mulla ole ongelmaa, mutta mies menee ihan jumiin.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:39"]
Luulen että sama olisi teillä tapahtunut vaikka mies olisi lapsen biologinen isä ja olisitte ydinperhe.
Mies on hämmentynyt kun herttaisesta pikkupojasta/tytöstä on tullutkin kapinoiva murkku ja homma ei toimikkaan niin autuaasti kuin ennen.
pahinta varmasti on jos lapsi heittää miehelle "et sä oo mun isä, mitä sä yrität päteä?!"
Keskustele miehesi kanssa. Nyt on murkku ikäinen talossa ja se on tuota kapinointia. Miehen pitää silti pysyä järkevänä aikuisena eikä lähteä sinulle "kielimään". Sanot että tarvitset toista aikuista jolta saat tukea tähän murkkuikäisen perheen arkeen. Auktoriteettia ei todellakaan saavuteta murkun kanssa kinastelemalla.
Paljon voimia!
[/quote]
Ollaan keskusteltu tästä jo vaikka kuinka paljon mutta mies ei ollenkaan näe kuinka stressaavaa tämä on minulle, mulla on ihan omatki kahnaukseni teinin kanssa välillä niin sen päälle vielä selvitän heidän välejään. Pelkään että tästä tulee minä ja tytär vastaan mies, koska en näe vaihtoehtona että minä lyöttäydyn mieheni kanssa tuohon linjaan jossa yhdessä nujerramme teinin oman tahdon! Ei se oma tahto ole paha asia, jos vaan tekee sovitut asiat ja kotityöt, kouluhommat yms. Meillä menee niin että lapsi saattaa sanoa että en tee, minä sanon että kyllä teet koska se on sun homma. Mies sanoo: ÄLÄ VÄITÄ VASTAAN. Kun seurauksena on uhma, mies kielii tästä minulle ja lopulta minä sanon että nyt teini tekee tuon asian ja mies ei kieli. En pidä tästä, että meidän perheen balanssi on minun käsissä koko ajan. :`(
Lapsi ei siis muista biologisesta isästään mitään koska hän menehtyi niin varhaisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin "lohduttaa" sillä, että tuo ei välttämättä johdu yhtään uusperheydestä vaan joillekin vaan ottaa tosi koville sen tajuaminen, että lapset kasvaa ja heitä ei voi enää autoritaarisesti käskyttää vaan pitää ottaa enemmän ja enemmän huomioon heidän omia mielipiteitä ja halujaan. Ja tosiaan todella monella on vaikeaa ottaa vastaan niitä teinien negatiivisia tunteita.
Tuo ei tietysti sun taakkaa kevennä, että voit ajatella, että tuossa ei ole uusperhekuvio takana vaan oikeasti vaan sun mies on surkea teinin vanhempi. Symppaan sua kovasti, koska meillä kolme teiniä ja mies oli alkuun kuvailemaasi rataa meidän lasten kanssa. On onneksi nyt muutamassa vuodessa kehittynyt. Ollaan paljon noista jutuista väännetty ja taustalla mun miehellä on oma erittäin autoritäärisesti poikiaan kohdellut isä. Malli, jota mun mies inhosi ja yhä edelleen sillä menee hermo, kun hänen isänsä koettaa sanella ylhäältä päin aikuisille pojilleen, mitä pitää tehdä. Mutta silti alkuun toisti omien lastensa kanssa tuota inhoamaansa mallia.
Tsemppiä, koeta vaan jaksaa jutella sille miehellesi ja kannustaa vähän erilaiseen teinin vanhemmuuteen. Siinä mielessä tietysti tuo uusperhekuvio voi vaikuttaa, että ehkä sun tytär helpommin loukkaantuu pitkäksi aikaa miehesi komenteluista jne. jos kuitenkin jollain tasolla työstää sitäkin asiaa, että miehesi ei ole hänen biologinen vanhempi. Teini-iässähän monia nuokin kuviot mietityttää, vaikka olisi sinänsä "vanha" juttu.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:41"]
Tuota kielimistä mä en ymmärrä, se menee niin että kun tulen töistä niin mies on jo ehtinyt kirjoittaa viestejä miten paska lapsi taas on, ja sitten kotona on kriisi päällä. Olen paristi valehdellut että menee ylitöiksi koska en halua tulla kotiin, koska kotona on koko ajan sotatila päällä. Mutta en voi tätä jatkuvasti tehdä, ja päädyn sitten loppuillaksi erotuomariksi. Miehen kanssa olen jutellut tästä vaikka kuinka, mutta hänen näkemyksensä on että me olemme vain erilaisia kasvattajia ja piste, hän ei kykene muuttumaan. Eli ei kykenen kasvamaan aikuiseksi. :(
[/quote]
Kyllä se vaan niin on, että hän ei ole lapsesi "oikea" isä niin silloin on helppo kiukutella, eikä ottaa vastuuta tosi vaikeassa tilanteessa. Voisin kuvitella saman jutun meille, mikäli mieheni ei olisi lasteni biologinen isä.
Nyt on vaan pakko kestää kun on itse suunnitellut lapset ja ollut synnytyksessä mukana ja tuntee ne yhtä hyvin kuin minäkin ja on todellakin 100% vastuussa heistä samoin kuin minäkin. Meillä en voisi kuvitella sellaista vastakkainasettelua, että mieheni listaisi ihan ylös, että mitä meidän teini on tehnyt. Isänsä kun on niin silloin hoitaa tilanteen parhaansa mukaan.
Teidän pitäisi nyt istua alas (sinä ja miehesi) ja keskustella tämä asia juurta jaksain läpi. Miehesi ei varmasti koe, että hän on 100% mukana kastavustyössä. Hän vain listaa ongelmia jotka sinun pitäisi ratkaista hänen tai lapsesi eduksi. Tämä ei ole pidemmän päälle tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihastunut tyttöön ja ei saa vastarakkautta... Kiukuttelee, kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja nuori nainen kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:10"]
Mies on ihastunut tyttöön ja ei saa vastarakkautta... Kiukuttelee, kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja nuori nainen kiinnostaa.
[/quote]
Samaa valitettavasti veikkaan minäkin. Sinun täytyy kuitenkin valita joko mies tai lapsi ja todennäköisesti valitset miehen. Etsikää lapselle jokin sijoituspaikka tai jos on varaa niin vuokratkaa jokin yksiö. Etsikään lapselle tukiperhe kuitenkin ettei jää aivan yksin. Säälin lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:10"]
Mies on ihastunut tyttöön ja ei saa vastarakkautta... Kiukuttelee, kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja nuori nainen kiinnostaa.
[/quote]
Samaa valitettavasti veikkaan minäkin. Sinun täytyy kuitenkin valita joko mies tai lapsi ja todennäköisesti valitset miehen. Etsikää lapselle jokin sijoituspaikka tai jos on varaa niin vuokratkaa jokin yksiö. Etsikään lapselle tukiperhe kuitenkin ettei jää aivan yksin. Säälin lastasi.
[/quote]
Minä säälisin tämän kirjoittajaa jos kiinnostaisi yhtään tuntea jotain tollaista turhaketta kohtaan. :D
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:58"]
Voin "lohduttaa" sillä, että tuo ei välttämättä johdu yhtään uusperheydestä vaan joillekin vaan ottaa tosi koville sen tajuaminen, että lapset kasvaa ja heitä ei voi enää autoritaarisesti käskyttää vaan pitää ottaa enemmän ja enemmän huomioon heidän omia mielipiteitä ja halujaan. Ja tosiaan todella monella on vaikeaa ottaa vastaan niitä teinien negatiivisia tunteita.
Tuo ei tietysti sun taakkaa kevennä, että voit ajatella, että tuossa ei ole uusperhekuvio takana vaan oikeasti vaan sun mies on surkea teinin vanhempi. Symppaan sua kovasti, koska meillä kolme teiniä ja mies oli alkuun kuvailemaasi rataa meidän lasten kanssa. On onneksi nyt muutamassa vuodessa kehittynyt. Ollaan paljon noista jutuista väännetty ja taustalla mun miehellä on oma erittäin autoritäärisesti poikiaan kohdellut isä. Malli, jota mun mies inhosi ja yhä edelleen sillä menee hermo, kun hänen isänsä koettaa sanella ylhäältä päin aikuisille pojilleen, mitä pitää tehdä. Mutta silti alkuun toisti omien lastensa kanssa tuota inhoamaansa mallia.
Tsemppiä, koeta vaan jaksaa jutella sille miehellesi ja kannustaa vähän erilaiseen teinin vanhemmuuteen. Siinä mielessä tietysti tuo uusperhekuvio voi vaikuttaa, että ehkä sun tytär helpommin loukkaantuu pitkäksi aikaa miehesi komenteluista jne. jos kuitenkin jollain tasolla työstää sitäkin asiaa, että miehesi ei ole hänen biologinen vanhempi. Teini-iässähän monia nuokin kuviot mietityttää, vaikka olisi sinänsä "vanha" juttu.
[/quote]
Tässäkin on taustalla samanlainen isän roolimalli, sitä tehtiin eikä neuvoteltu. Ja valitettavasti tuo minun mies käytöksellään vain vahvistaa sitä ajatusmallia että lapsen ON saatava ilmaista tunteitaan ja vanhempien tulee asettaa rakastavat rajat, ja huolehtia että lapsi ymmärtää MIKSI jotain tekee, ei riitä se että koska isä käskee. Kaikki ihmiset jotka puhuvat sellaisen kasvatuksen puolesta missä nuorelta viedään oman tahdon toteutuminen pienimmissäkin asioissa tai jotka vannovat selkäsaunan/kurin nimeen ovat vain surullisia esimerkkejä siitä että toistetaan vaan omien vanhempien tuhoisia kasvatusmetodeja. Ja aika tosi reipas ja kiltti teinityttö mulla on, saa hyviä arvosanoja koulussa ja kaveripiiri ja harrastuspiiri on laaja (leikkii jopa nukeillakin vielä kaveriensa kanssa). Sellainen "aito" luonnonlapsi on. Ja huomaan että hän herkästi provosoi miestä kun mies ottautuu kaikesta, esim. tyttö saattaa huomauttaa siitä että mieheltä unohtui vaikkapa astiat pöydälle, ja mies kivahtaa heti että "älä viisastele" tai että hän sentäs siivoaa jälkensä, johon lapsi sanoo että niin koska pakotatte, ja mies sanoo että no et sä muuten tee, ja sitten taas tytön vuoro sanoa että no eikse oo pääasia että teen yms. yms. ja tuo naljailu etenee riidaksi, ja sitten ovet paukkuu...
:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ihan oikeasti täytyy valita mies tai tytär. Ethän voi asua saman katon alla kahden toisiaan vihaavan ihmisen kanssa. Itse valitsisin lapsen, mutta sinä todennäköisesti valitset miehen.
Usein lasten omatkin isät on tuommoisia. Kaikki ei aina johdu uusperheellisyydestä tai siitä, että kasvattaa toisen lasta. Miehesi saattaisi olla tuollainen omallekin lapselleen. En tiedä mitä sun pitäs tehdä, mutta älä ainakaan lyöttäydy kummakaan kanssa "lopullisesti" yhteen.
Onko lapsi poika?