Lue keskustelun säännöt.
Yh:t joilla pieni lapsi/pienet lapset ja uusi mies
25.10.2013 |
Onko mies sitoutunut jakamaan arkea ja voitteko luottaa siihen että on mukana kuvioissa vielä vuosienkin jälkeen? Jos vasta seurustelette niin odotatteko että mies tekee aloitteen yhteen muuttamisesta? Onko miehellä lapsia ja miten itse suhtaudutte siihen jos mies on jo kerran eronnut? Kokemuksia haluaisin kuulla. En tiedä kannattaako ottaa riski että uusi perhekin hajoaa. Mies sanoo olevansa valmis sitoutumaan mutta ehkä mieli muuttuu ja lapsi joutuu kokemaan uuden eron tai menetyksen (ex-mieheni on kuollut). Myös miehellä lapsi joka asuu äitinsä kanssa. Seurustelemme vakavasti mutta yhteen muutto epäilyttää. Kumppanin mukana tulee paljon muutakin kuin vain kumppani. Lapset, exät, mummut ja vaarit ja ystävät ja tuttavat jne.
Kommentit (9)
Itse tapasin nykyiseni kun lapsi oli 4v, ja olin ollut totaali-yh raskausajasta lähtien. Nykyiseni oli ensimmäinen ns. kunnon mies elämässäni, osoitti heti tosi selkeästi vastuunsa ja sitoutumisensa meihin arjen tasolla, vaikka yhteen muutettiinkin "vasta" kolmen vuoden päästä virallisesti. Lapsi oli eka tosi mustis minusta miehelle, ja välillä tosi kauhea, mutta mies jaksoi pysyä ihailtavan kärsivällisenä ja rauhallisena aina.
Nykyinen mieheni on ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut heti oman lapsen jälkeen. Meillä toki sinänsä eri tilanne, ettei miehellä ollut lapsia ennestään, joten ujuttautuminen meidän arkeen sujui ehkä "helpommin" kun on pystynyt panostamaan täysillä vaan meihin/tähän yhteen perheeseen. Yhteistä lasta yritämme parhaillaan, kun yhteisiä vuosia takana nyt kohta 6.
Kaikkea hyvää sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohdin aikoinaan , kun 3 ja 5-vuotiaiden kanssa jäin yksinhuoltajaksi ja sitten pari vuotta myöhemmin tapasin miehen , jonka kanssa aloin seurustella ja jonka seurassa todella viihdyn. Miehellä on yksi lapsi joka on vuoroviikoin äidillään ja vuoroviikoin isällään. Asumme aika lähekkäin , ja pitkän pohtimisen jälkeen päädyimme siihen , että emme muuta yhteen . Lapseni ovat nyt 15 ja 13-vuotiaat ja miehen lapsi on jo täysi-ikäinen. Suhde toimii hyvin ja olen tyytyväinen ratkaisuun. Käytännössä asun miehen luona silloin , kun lapset ovat isällään ja mies viettää meillä 1-2 vrk joka viikko. Tulee hyvin toimeen poikieni kanssa ja olemme tehneet monia lomamatkoja yhdessä.
Nautimme kumpikin myös ns omasta ajasta ja tämä systeemi toimii meillä hyvin .
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:07"]
sen verran kommentoin, että kirjoituksestasi ei huou ollenkaan rakkaus eikä intohimo eikä ihanuuden oolotila, joka minust on a ja o kun on aloittamassa suhdetta? tuli olo että kyseessä on järkisuhde. Jos olen opikeassa, jarruta nyt hyvä ihminen. Jos olen väärässä, unohda mitä kirjoitin :)
[/quote]
En ole ap, mutta minusta on kyllä parasta jos ei mene rakkauden, intohimon, tms. hömpän perusteella yhteen. Erityisesti uusperheet olisi parempi perustaa järjelle.
Tapasin mieheni, kun lapseni oli vähän päälle vuoden. Oikeastaan, olin ohimennen jo mieheni tavannut kerran sattumalta, kun olin 16v. Tämän jälkeen vielä kerran ohimennen. Sitten töissä ja mies vei minulta lopullisesti jalat pois alta. Mies ehdotti yhteenmuuton, halusi pitää huolta minusta ja lapsestani, jonka isä ei ollut mitenkään kuvioissa mukana. Rakasti minua ja rakasti lastani. Menimme kihloihin, menimme naimisiin.
Nyt vuosien jälkeen, mies haluaa pitää edelleen huolta minusta ja esikoisestani. Esikoiseni luulee miestäni isäkseen, mies sanoo kaikille, että poika on hänen. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta, asuntolainat ja kaikki :) Emme juurikaan erotu ydinperheestä, vain harva edes tietää meidän olevan uusperhe :) Suhteessamme on vieläkin rakkautta, intohimoa ja onnea :)
Mitään ei voi saada jos ei edes yritä. Noin se menee kaikkien ihmissuhteidenkin kanssa, kukaan ei pysty 100 % varmuudella sanomaan että just TÄÄ suhde jatkuu siihen asti että toinen on 105-vuotias ja kuukahtaa.
Totta kai alussa arvelutti paljonkin aloittaa uutta suhdetta kun avioliitto meni miten meni, ja miehen kanssa asiasta paljon puhuttiinkin.
Enkä olisi kyllä halunnut miestä jolla ei olisi omia lapsia ollut. Nykyisellä miehellä on oma lapsi ja hän tietää mitä lapsiperheen arki on, ei siis odota mun olevan joka hetki valmis lähtemään minne vaan, vaan ymmärtää elämistä enemmänkin. Lisäksi kun hän on jo kerran eronnut, hänkin tietää missä on mennyt itsellään vikaan ja väitän, että meillä kummallakin on sitäkin suurempi halu saada tämä suhde toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:07"]
sen verran kommentoin, että kirjoituksestasi ei huou ollenkaan rakkaus eikä intohimo eikä ihanuuden oolotila, joka minust on a ja o kun on aloittamassa suhdetta? tuli olo että kyseessä on järkisuhde. Jos olen opikeassa, jarruta nyt hyvä ihminen. Jos olen väärässä, unohda mitä kirjoitin :)
[/quote]
En ole ap, mutta minusta on kyllä parasta jos ei mene rakkauden, intohimon, tms. hömpän perusteella yhteen. Erityisesti uusperheet olisi parempi perustaa järjelle.
[/quote]
Ei, järjelle ei ole hyvä perustaa mitään parisuhdetta, mutta järkeä on hyvä käyttää enemmän eikä haahuilla tunteiden perässä ilman realismia.
Ilman rakkautta ei kannata olla kenenkään kanssa vaikka se olisi mitenkä järkevää.
Minä en halua lasten elämään yhtäkään aikuista , joka mahdollisesti lähtee pois. en kerrassaan voi enää luottaa kehenkään mieheen niin paljon, että vaarantaisin poikieni turvallisuudentunteen. Eli jatkan suhdetta vaan , jos miehelle sopii erillään asuminen ja se , että tapaamme n. 2 kertaa viikossa.
Tilanne on varmasti toinen , kun pojat ovat isompia. Nyt he ovat 6v ja 7v , ja ovat kokeneet avioeron sekä alkoholisoituvan isän jatkuvan valehtelun. Meillä on nyt turvallista ja mukavaa kolmestaan , kukaan mies ei pääse kuviota sotkemaan. Olen itse vasta 25-vuotias , joten jos luoja suo voin löytää miehen myöhemminkin, esim. 10 v päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasitte kun lapsi oli 4v, yhteen 3v päästä ja nyt vuosia takana 6? Häh?
sen verran kommentoin, että kirjoituksestasi ei huou ollenkaan rakkaus eikä intohimo eikä ihanuuden oolotila, joka minust on a ja o kun on aloittamassa suhdetta? tuli olo että kyseessä on järkisuhde. Jos olen opikeassa, jarruta nyt hyvä ihminen. Jos olen väärässä, unohda mitä kirjoitin :)