Pelkään lapsen menetystä vieraille ennen kuin se on syntynytkään

Ap, ihan ensimmäiseksi -  onneksi olkoon tulevasta perheenlisäyksestä. 

Mitä sitten tulee pelkoosi lapsesi menettämisestä, mieleeni tulee ensimmäisenä ajatus, että pelkosi on mitä todennäköisemmin liioiteltua, eikä kukaan läheisistäsi ole aikeissa kaapata lastasi sinulta. Pelkäät sitäkin, että lapsen isä syrjäyttäisi sinut lapsesi elämästä niin, että et olisikaan lapsellesi kaikkein tärkein ihminen, näin ymmärsin. Kuinka todennäköistä on, että näin käy? Todennäköisesti imetät lasta ja hoivaat häntä päivin ja öin, kun taas miehesi on töissä ja öisin hän haluaa nukkua (näin tuntemani miehet ovat tehneet, ehkä myös sinun miehesi). Näin miehelläsi on suorastaan harmillisen vähän mahdollisuuksia viettää aikaansa tulevan lapsenne kanssa. 

Entäpä jos juttelisit jonkun asiantuntijan kanssa peloistasi. Ne ovat kuitenkin sinulle ihan todellisia pelkoja, vaikka ne eivät perustukaan konkreettiseen vaaraan menettää lastasi. Voisit puhua vaikkapa äitiysneuvolassa pelostasi, että et olisikaan lapsellesi tärkein ihminen ja joku toinen aikuinen voisi syrjäyttää sinut lapsesi elämässä. Minusta ei olisi ollenkaan hullumpi juttu, jos saisit purettua pelkoasi jonkun ymmärtäväisen ja ammattitaitoisen ihmisen kanssa. 

Kannattaa myös jutella oman miehen kanssa peloista. Voisitte keskustella siitä, mitä äidiksi ja isäksi tuleminen merkitsee teille molemmille ja mitä te odotatte itseltänne ja toisiltanne vanhempina. 

Tsemppiä!

Joo, olen kokenut. Lapsi on jo 5 ja puol ja pelko ei ole vieläkään loppunut.

Onko sinulla muutenkin tunne että muut päättävät asioistasi ja elämästäsi, tunkeutuvat liikaa asioihisi? Kuulostaa joka tapauksessa siltä että kannattaa hakeutua juttelemaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa ettei pelko pääse hallitsemaan elämääsi.