Inhottava olo tulee, kun lapsi kertoo että päiväkodissa on kiusattu.

Puhu niiden hoitajien kanssa asiasta. Minusta aika paljon vaadittu tuon ikäiseltä, että  "Ja pitää lähteä pois, jos tuntuu että kiusataan, eikä tarvitse leikkiä sellaisten kanssa jotka ei leiki nätisti." Lapsi ehkä pelkää eikä uskalla lähteä tilanteesta pois.

Sisarustani kiusattiin tarhassa ja se meni nimenomaan niin, että isot pojat tulivat hajoittamaan hänen leikkinsä, haukkuivat ja pelottelivat siihen malliin (uhkasivat tappaa), että hän näki asiasta painajaisia. Ei uskaltanut kertoa tarhan tädeille eikä kenellekään asiasta. Ja hän ei tosiaankaan hakeutunut näiden kiusaajien seuraan vaan he aina hakeutuivat hänen peräänsä. Eipä siitä tilanteesta pieni 4-vuotias osannut hakeutua poiskaan, kun kiusaajat tulivat aina vaan perässä.

Juttele ihmeessö henkilökunnan kanssa, että osaavat tarkkailla leikkejä "sillä silmällä". Joskus kiusaaminen on niin hienovaraista, ettei sitä huomaa kuin tarkkailemalla kuuloetäisyydellä "salaa" . 

T. päiväkodin ope

Kuulostaa aivan samalta kuin meidän kuopuksen tilanne aikanaan. Kertoili aina välillä juttuja, miten häntä ei otettu leikkiin, miten joku löi tai haukkui jnejne. Olivat kaikki saman ikäisiä ja poikien kesken tuntui olevan tuota touhua. 

Puhuin pojan jutuista päiväkodissa, kun olin aikani kuunnellut juttuja. Hoitajat kertoivat, että pojalla on paljon kavereita ja ne "kiusaajat" ovat pari samaa poikaa, jotka tekevät samaa kaikille. Mun poika koki, että vain häntä kiusattiin. Kuitenkin poikanikin leikki paljon myös noiden kiusaajien kanssa eli ei se jatkuvaa ollut ketään kohtaan. 

Sama tilanne jatkui eskarissakin, poika kertoili juttuja ja jostain pahemmasta otin yhteyttä hoitajiin. Myönsivätkin tilanteen ja lupasivat tarkkailla, mutta edelleen samat pojat touhusivat noita ja saivat välillä muitakin poikia mukaan jonkun kiusaamiseen. Koskaan kiusaaminen ei kohdistunut vain meidän poikaan, vaan satunnaisesti joutui jokainen uhriksi, myös nuo pahimmat kiusaajat. 

Nyt ovat ekalla ja hiukan sama touhu jatkuu, tosin nyt ne pahimmat eivät ole enää samalla luokalla. Jokainen poika puhuu samasta tilanteesta aivan eri versiota eli jokainen kaunistelee omia tekemisiään ja muistaa vain toisten pahat teot, vaikka itse olisi tehnyt samaa. Nytkin yksi pojista on muita pahempi, mutta muut pöllöt lähtevät touhuun mukaan ja kaunistelevat omaa osuuttaan. 

Eli meillä siis tilanne oli se, että alkuun oma poika joutui välillä kiusatuksi (kuten moni muukin,)vaikkei sitä itse silloin harrastanutkaan. Nyt iän myötä on oppinut hiukan pelaamaan samaa peliä itsekin, vaikka monet kerrat on puhuttu kuinka kavereita kohdellaan. Ok, ei noilla tilanne paha ole, suurimmaksi osaksi ovat hyviä kavereita kaikki keskenään ja me äidit olemme hyvin tietoisia poikien touhuista. Mutta aika rasittavaa säätöä välillä. 

Kiitos kakkonen, on varmaan tosiaan liikaa vaadittu että hän huomaisi ja uskaltaisi itse lähteä pois. Hän sanookin, ettei hänen ajatuksensa kerro hänelle mitään :), kun olen käskenyt kuuntelemaan omia ajatuksia jos tuntuu siltä että kiusataan.

Kiitos kolmoselle päiväkodin open näkökulmasta, kun helposti ajattelen että eihän ne hoitajat voi siellä kaikkia leikkejä ja sanomisia seurata, että otetaanko minun lapsen tunteet nyt varmasti huomioon sillä tavalla kuin minä haluaisin... Että eiköhän siellä jokainen saa vähän sitä kiusaamista osakseen, ja saisi vaikka olisi pihapiirinkin lasten kanssa kotona... Olen joskus nähnyt muualla, esim. lastenjuhlissa, että minun poika yrittää leikkiä mukana ja ottaa hämmentyneesti vitsinä ihan typerästikin käyttäytyvien poikien leikit, joissa ei ole mitään tolkkua vaan käskytetään vain toisia ja huudetaan päin naamaa, ja olen sitten lopulta mennyt väliin ja sanonut että leikit taas sitten kun toinen haluaa leikkiä nätimmin eikä komentele. Eli kai se on niin, ettei hän mitään omia rajojaan pysty vetämään ja lähtemään leikistä... Mutta olen ajatellut, että päiväkodissa sitä vain on jo vähän enemmän omillaan, ja edelleen sitten koulussa... Mutta tosiaan, sanon hoitajille huomenna, että tällaisesta on ollut puhetta ja etten usko että poika itse pystyy lähtemään isompien leikistä pois, vaikka olisi pilkan kohteena.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 22:38"]

Kuulostaa aivan samalta kuin meidän kuopuksen tilanne aikanaan. Kertoili aina välillä juttuja, miten häntä ei otettu leikkiin, miten joku löi tai haukkui jnejne. Olivat kaikki saman ikäisiä ja poikien kesken tuntui olevan tuota touhua. 

Puhuin pojan jutuista päiväkodissa, kun olin aikani kuunnellut juttuja. Hoitajat kertoivat, että pojalla on paljon kavereita ja ne "kiusaajat" ovat pari samaa poikaa, jotka tekevät samaa kaikille. Mun poika koki, että vain häntä kiusattiin. Kuitenkin poikanikin leikki paljon myös noiden kiusaajien kanssa eli ei se jatkuvaa ollut ketään kohtaan. 

Sama tilanne jatkui eskarissakin, poika kertoili juttuja ja jostain pahemmasta otin yhteyttä hoitajiin. Myönsivätkin tilanteen ja lupasivat tarkkailla, mutta edelleen samat pojat touhusivat noita ja saivat välillä muitakin poikia mukaan jonkun kiusaamiseen. Koskaan kiusaaminen ei kohdistunut vain meidän poikaan, vaan satunnaisesti joutui jokainen uhriksi, myös nuo pahimmat kiusaajat. 

Nyt ovat ekalla ja hiukan sama touhu jatkuu, tosin nyt ne pahimmat eivät ole enää samalla luokalla. Jokainen poika puhuu samasta tilanteesta aivan eri versiota eli jokainen kaunistelee omia tekemisiään ja muistaa vain toisten pahat teot, vaikka itse olisi tehnyt samaa. Nytkin yksi pojista on muita pahempi, mutta muut pöllöt lähtevät touhuun mukaan ja kaunistelevat omaa osuuttaan. 

Eli meillä siis tilanne oli se, että alkuun oma poika joutui välillä kiusatuksi (kuten moni muukin,)vaikkei sitä itse silloin harrastanutkaan. Nyt iän myötä on oppinut hiukan pelaamaan samaa peliä itsekin, vaikka monet kerrat on puhuttu kuinka kavereita kohdellaan. Ok, ei noilla tilanne paha ole, suurimmaksi osaksi ovat hyviä kavereita kaikki keskenään ja me äidit olemme hyvin tietoisia poikien touhuista. Mutta aika rasittavaa säätöä välillä. 

[/quote]

Niin no tämä on sitten se toinen puoli. Että jos se on pelin henki poikaporukoissa, ja kun se ei varmastikaan kohdistu yhteen koko ajan, niin ehkä siihen täytyy tottua... Ja jos itse haluaa kuitenkin mennä leikkimään niiden ikävästi käyttäytyvien kanssa... Mutta minun poika on kuitenkin niitä ryhmänsä pienimpiä, eikä pienempiään saisi kiusata ne isommat.

Kakkoselle vielä piti kirjoittaa, että en usko että tässä ne isot pojat tulee sotkemaan pienempien leikkejä. Uskon että hoitajat puuttuisi sellaiseen. Vaan luulen että porukat leikkii osin yhdessä ja osin erillään. Ja sitten isommat saattaa huomata että heillä onkin valtaa siihen yhteen, ja vetävät leikkiä rajummaksi. Varmaan hoitajat myös joskus ohjaa mukaan porukkaan, jossa sitten ei ihan pärjääkään muttei uskalla lähteä poiskaan, siis ohjaavat sen takia että oppisivat toimimaan ryhminä muidenkin kuin bestistensä kanssa, mutta... Jos nyt kuitenkin puhun asiasta.

Jos nyt ei puhuta tästä tapauksesta vaan lestadiolaisista yleensä, ei todellakaan pidä paikkaansa, että pedofiilejä vaan paijattaisiin päähän ja asioita hyssyteltäisiin. Mutta, ymmärrän, en hyväksy, tätä että asiaa ei ole osattu käsitellä. Pedofilia on uskovaisten kesken vielä isompi ja pahempi juttu eikä se vastapuoli tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Nyt kun  asia nostettiin esille 2010, ei kukaan keskiverto vl enää jätä asiaa sikseen. Jos silloin vielä erikseen opastettiin, että pitää valvoa syyllisen ilmoittautuvan poliisille tai tehdä se itse. Muistutettiin myös faktoja siitä, että pedofilia on viettitoiminto ja vaikka tekijä vakuuttaisi kuinka katumustaan, saattaa hän seuraavassa käänteessä sortua siihen taas. Se on valitettavaa, että tällaiset sairaat ihmiset ovat löytäneet yhteisöstä oivan suojapaikan itselleen, mutta ne juhlat ovat nyt ohi.

Mitä sen sijaan anteeksiantoon tulee, me emme Raamatun ohjeiden mukaisesti  voi katuvalta kieltää anteeksiantamusta, koska uskova on välikappale syntisen ja Jumalan välissä. Ja se on kaikille selvää, että Jumalan armo kuuluu ihmisistä saastaisimmalle ja halveksittavimmallekin. Tämä Jumalan armon julistaminen ei poista sitä tosiseikkaa, että teoista pitää kantaa myös ajalinen vastuu, mikä tässä tapauksessa merkitsee asian saattamista poliisin tietoon. Toivoisin, että uhrit saisivat yhtä paljon huomiota kuin tekijät niin että heidän eheytymistään tuettaisiin kaikin mahdollisin tavoin ja tähän prosessiin kuuluu osana myös riittävän tuntuva rangaistus tekijälle maallisessa oikeudessa, näin olen ymmärtänyt.

Mun 4v esikoinen on luonteeltaan sellainen että haluaisi aina päättää mitä leikitään ja 'pomottaisi' mielellään muita jos muut vaan tottelevat. Pikkuveli mukautuu tähän pomotteluun ja kun enimmäkseen veljen kanssa kotona leikkii niin päiväkodissa 4v kokee ahdistavana sen että muut (isommat) päättävät mitä leikitään. meidän tilanteessa se ei minusta ole ollut kisuaamista vaan ihan vaan sitä että tuon ikäiset harjoittelevat keskenään miten yhteisistä leikwistä ja plisäännöistä sovitaan. Lapsi kuitenkin raportoi noita tilanteita kotona ikäänkuin kiusaamisena.

toki ap:n tilanteessa kuulostaa olevan astettaa vakavammasta tilanteesta kyse, silti muistuttaisin sitä omaakin lasta että joskus pitää myös osata joustaa että leikit sujuu. Ja juttelisin toki henkilökunnan kanssa että kuulisin koko tarinan ja jotta hoitajat olisivat tietoisia tilanteesta.