Auttakaa! MIKSI mä kiukuttelen miehille? :(
Sama kaava joka kerta, kun tutustun uuteen mieheen. Mitä ei tapahdu ees järin usein, olen totaaliyhäri.
Ihastun ja mies ihastuu ja on niin kivaa ja plaa plaa, siis HETKEN. Kun huomaan, että mies tykkää oikeesti, niin mä alan kiukutella. Möksähtelen ja kiukuttelen ja vedän jotain mystistä draamaa kaikesta. Heittäydyn marttyyriksi, vaikkei ole mitään syytä.
Mä en tiedä miksi teen näin, enkä silti näköjään osaa muuttaa toimintaani!!! Mä en HALUA olla tällainen kiukutteleva pelle!
Lopulta käy niin, että mä jätän sen miehen (joka tykkää musta ja sietää kaiken kiukuttelun), koska musta tuntuu niin pahalta että oon niin inhottava, enkä haluu sitä ihanalle ihmiselle.
Ja sama kaava toistuu, ja toistuu... Mikä mua vaivaa :( Neuvokaa hyvät ihmiset, jos teillä on jotain muuta kuin veemäistä sanottavaa (ei niin ettenkö sitä ois ansainnut, mutta silti).
Kommentit (17)
minulla on kamala menettämisen pelko. Se "oireili" juuri näin ja nyt väkisin kävin sen vaiheen läpi ja miehen kans ollaan edellee yhdessä ilman kiukutteluja :)
Joo... teillä on molemmilla varmaan pointtia tossa. Kiitos näkökulmista, joita itse en ole löytänyt!
Vielä pitäisi keksiä, että mitä mä voin tehdä asialle :/ Ennen kuin tämäkin mies kärsii liikaa ja mä dumppaan sen.
Täällä toinen samanlainen!
Mua itseäni ärsyttää, tuntuu, että jossain vaiheessa suhdetta alan vaan haastaa riitaa ihan turhaan ja tyhmistä asioista. Kaverini kanssa juttelin asiasta, ja veikattiin myös tuota menettämisen pelkoa. Mulle on kaks kertaa jo käynyt niin, että mies jätti toisen naisen takia. Sen jälkeen olen alkanut jossain vaiheessa parisuhteita kiukutella.
Kauan aikaa tuohon kuvioon menee? Kokeile olla puoli vuotta yhdessä ja jos mies edelleen jaksaa katella sua, pidä siitä kiinni!! Mulla sama tarina, tajusin etten ole saanut lapsena kiukutella omalle äidille/isälle (ns kiltti tyttö syndrooma) ja alitajuisesti hain niitä rajoja ja testasin mitä mies sietää, rakastaako mua oikeesti vai hylkääkö jos kiukuttelen. Kun olin kipuiluni käynyt läpi, ei ollut tarvetta enää kiukutella ja puhkesin kukkaan, kun sain ehdotonta rakkautta. Oon niin kiitollinen mun miehelle että se rakasti mut ehyeksi! Kannattaa miettiä mitä sun omassa lapsuudessa on sellaista mistä se vois johtua?
Mhöö, joo.... Onhan noita, kun alkaa miettiä. On kiltin tytön syndrooma (tykättiin vain kun olin hyvällä tuulella ja kiltti, ei siedetty itkua tai pahaa mieltä), alkoholistivanhempi, epätasapainoinen äiti. luottamuspula aikuisiin ja... hehhh, joo, ehkei mun pitäis ollenkaan tapailla miehiä, vaan ennemmin jotain terapeuttia.
ap
Minulla oli sama homma ja tulkitsin sen myös menettämisen peloksi. Kiltin tytön syndroomakin on tuttu, alkoholistivanhempi, jne.
Jos rinnalla on rakastava mies, joka jaksaa katsella kun käy tämän vaiheen läpi, niin kiukuttelu loppuu kyllä aikanaan. Sinun ei tarvitse jättää miestä siksi, että kiukuttelet: et ole kamala ihminen ja tämä käytös ei ole pysyvää. Minulla oli noita lyhyitä ketjusuhteita samalla kaavalla useita vuosia kunnes löysin nykyisen mieheni. Hänelle kiukuttelin alkuun vuoden, nyt olen ollut 15 vuotta kiukuttelematta :)
Sinulla on jokin mielenterbeysongelma. Tilanne vaatii vähintään kolmen vuoden psykoterapian. Kenties sen jälkeen pystyt muuttamaan edes hivenen käyttäytymistäsi miesten kanssa.
T: Psykologi
Kannustan terapiaan. Itselläni helpotti tuota ongelmaa huomattavasti ja nyt olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa. Sain hirveitä kiukku- ja draamakohtauksia (etenkin humalassa), nyt jälkeenpäin kyllä hävettää oma käytökseni aika reippaasti..
Ja mulla kyllä riitti ihan yksi käynti, helpotti kun ymmärsin mistä kaikki johtuu.
Mullon ollut aikanaan kaksikin tyttöystävää just samanlaisia käytökseltään kun ap. Toinen jätti ja toisen jätin kun en enää jaksanut. Ei enää vanha suola janota mutta hyvä avistaa mistä noikin johtui. Kiitos ja hyvää Joulua!
Terveiset psykologille 15, että tuolla hoito-ohjeella Suomen psykoterapia jonot olis nykyistäkin pidemmät jos kaikki laitettaisiin kolmen vuoden terapiaan! Mielenterveysongelma on himpun verran eri asia kuin haitallinen toimintamalli?! Et ole mikään psykologi kun tuollaista sanot! Ja on totta että tarvitsee läheisen ja turvallisen ihmissuhteen jossa voi kasvaa ja eheytyä ilman pitkää terapiaa.
Mut lopulta se merkittävä toinen (se kumppani) antaa uuden mahdollisuuden käydä läpi uudestaan ne kehitystehtävät joita ei ole käynyt läpi onnistuneesti silloin lapsuudessa/murrosiässä. Olen itsekin käynyt terapiassa mut se ei riitä. Ansaitset onnen ja kumppanin! On niin väärin tehdä lapselle noin, että tykätään vain kun on kiltti. Tietysti oppii näennäisesti pärjääväksi mutta se on valheellista ja itsensä pettämistä. Kesti kauan kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi joka saa olla eri mieltä ilman pelkoa hylkäämisestä. Kaikki peitetty/nielty kiukku ja viha johtaa masennukseen. Omalle lapselleni en aio tehdä samaa. Kun alat käydä läpi näitä asioita niin varoitan vaan että saatat joutua aika pohjamutiin. Mut se lopulta kannattaa, saat paljon terveemmän minäkuvan ja itsetunnon kun käyt ne asiat läpi. Tsemppiä! T. 7
Iso kiitos sulle teksteistäsi, 7/9, ja ihanaa joulunaikaa <3
ap
Iso kiitos sulle teksteistäsi, 7/9, ja ihanaa joulunaikaa <3
ap
Iso kiitos sulle teksteistäsi, 7/9, ja ihanaa joulunaikaa <3
ap
Olen ihankuin sinä. En tiedä mikä mua
vaivaa ja miksi mies jaksaa minua katsella. Olen miettinyt jättämistä kun en vain ole (ainakaan vielä) muuttunut. En halua olla tämmöinen nainen,oikeasti olen mukava.
Ehkä kaipaat huomiota enemmän mieheltä ja huomaat saavasi sitä kiukuttelullasi? Kun alkuhuuman jälkeen alkaa tasoittumaan tunteet miehellä ja hän ei jatkuvasti huomioikkaan sinua? Itselläni oli tämä ongelma kunnes tajusin mistä johtuu ja puhuin suoraan kaipaavani alkuhuuman huomioimista.