voi ei! uusi naapuri on tuttu koulukodista!!

Eikö ketään kohtalotoveria, joka salailee menneisyyttään ja sitten siitä tuleekin hankalaa, muuttoakin jo miettinyt kun stressaa niin kauheasti..

No mitäpä jos hän ajattelee sinusta ihan samalla tavalla?

No sitä toivon todella, tällä hetkellä tilanne vielä se, että mies ei ole minua nähnyt eikä voi vaihtuneesta sukunimestäkään tunnistaa, auttaiskohan hiustenvärjäys :)

Mitäs jos menisit ihan vaikka soittamaan ovikelloa ja kysymään, että "hei, muistatkos minut" ja sitten ihan suoraa kertoisit, ettet ole kaikille puolitutuille taustastasi puhunut ja arvostaisit, jos hänkään ei sitä naapurustolle kuuluttelisi. Tuskin hänellä on mitään intressiä tehtä päinvastoin kuin mitä pyysit.

No ei kai silläkään paskemmin voi mennä, jos kerran "arvostetulla" alueellasi asuu. Varmaan se ajattelee susta samoin, jos edes muistaa sua :D

Tuskinpa hän haluaa omaa historiaansa rummuttaa. Miksi hän haluaisi kertoa sinusta?

No etkö voi kahden kesken vihjata miehelle, että varmaan parempi, jos molemmin puolin pidätte yhteisen menneisyytenne salassa. Tuskin hänkään siitä haluaa huudella.

Harmi juttu. Toivottavasti ei kerro.

hyvä idea, mutta ei taida pokka riittää. En nimittäin tiedä kuinka paljon tämä ihminen on niistä ajoista muuttunut, ei oltu mitään sydänystäviä silloinkaan. Ja taloyhtiömme järkkää yhteistä uudenvuodenjuhlaakin vielä, vaikka mun maine menisi naapureiden silmissä, se ei haittaa mutta lasteni puolesta olen lähes paniikissa.

Eiköhän aikuistet osaa käyttäytyä ja jättävät tällaiset asiat historiaan. Tuskin edes muistaa sua ja jos muistaa, niin en usko että lähtee kertomaan ko. asioita joillekin randomnaapureille. Olisi absurdia! 

kiitos kannustuksesta, ehkä tämä on vain turha huoli jota omassa päässäni pyörittelen, mutta ihminen menneisyydestä saa kaikenlaisia muistoja ja tunteita pintaan. ap

provo vedä henkee ja get a life :-)

ai provo? Ja miksi, siksikö että koulukodista ei kukaan ponnista korkealle? Joskus tosiaan totuus on tarua ihmeellisempää.. kaikilla on menneisyys,toisilla se on kantava voima ja toisilla taakka. ap, ihan for real..

Ole kuin et tuntisikaan. Luultavasti hän menettelee samoin. Ja voi oikeasti olla tuntematta. Kerro kuitenkin mahdolliselle miehellesi asiasta jo nyt.

Hei, meillä kaikilla on menneisyytemme. Älä stressaa. Se merkitsee mitä olet nyt. Jos asia edes tulee puheeksi voit sanoa ohimennen jotain rankasta murrosiästä tai hankalista kotioloista. Tuskin se mieskään haluaa asiaa kaikille kuulutella.

Niin kuin joku tuossa aiemmin jo sanoi, niin kyllähän se mies siinä sinut "paljastaessaan" paljastaisi samalla itsensä. Jos kerran olette molemmat päässeet elämässä eteenpäin, niin tuskinpa hän noista asioista alkaa naapureille kertoilla. Voi sitä paitsi olla, ettei hän enää edes muista sinua (ja jos muistaa, saattaa hänellä olla samanlaisia ajatuksia sinusta kuin sinulla hänestä.) Ja jos nyt tulet naapureiden kanssa toimeen, niin vaikuttaisivatko teiniaikojesi toilailut tosiaan naapureiden suhtautumiseen, jos kerran nykyään meno on erilaista? Rauhoitu, kyllä se siitä.

Meillä oli kerran naapuri, joka pyrki peittämään menneisyytensä kaikin tavoin. Tai siis pariskunta, jossa herra oli sählännyt pikkurikollisena pitkin poikin ja istunutkin muutamaan otteeseen. Sitten tavannut neuroottisen naisen ja tekivät viisi lasta.. Muuttivat sitä mukaa pois, kun joku naapuri sai vihiä heidän taustoistaan. Keltä saivat kuulla? No, rouvan vanhemmilta, jotka hoitivat lapsia jatkuvasti.

Selvis nuo vankila jutut, no mitäpä sitten?! On niitä hullumpiakin ihmisiä nähty. Selvisi, ettei niillä ollutkaan yhtään yhteistä lasta. Mitä sitten, uusperheitä suomi on täynnä. Selkis, että mies ei voi kännätä, kun sisuskalut oli tärvelty aineiden kanssa.. No, niinkuin suomessa ei dokuja ja narkkareita olis...jnejne.

Meidän taloyhtiössä tuommoiset ei ketään häirinnyt, vain heitä. He itse kuvittelivat yhtä ja toista. He rakensivat kovin ahkerasti kulisseja, että se oli jo noloa. Kuitenkin seurustelivat paljon ja osallistuivat naapureiden tapahtumiin. Mukavia duunia tekeviä ihmisiähän he.

Loppujen lopuksi antoivat periksi ja ottivat ystävälliset naapurit elämäänsä mukaan.

(joo, omakehu haisee!)

Kuutisen vuotta naapurissa, eikä karkuun ketään lähteneet. Muuttivat erilleen, kun rouva löysi toisen miehen, meni naimisiin ja teki lapsen vuoden sisällä.

Musta olis hienoa, jos ap:kin vaan pystyis myöntämään menneisyytensä ja elämään se kanssa sinuiksi. Tuommoinen piilottelu on hönttiä ja paljastuessaan saattaa joku loukkaantua.

Jos olet siis ollut ihmisten kanssa tekemisissä. Eihän kaikkea ole pakko jakaa. Voihan ne nuoruuden kolttosetkin kuitata, että tuli mokattua pentuna en halua muistella.

(meidän naapurit olisi paljastanut myös aukot tarinoissa.. Mielellään kertoivat itsestään ja sitten ykskaks nolo hiljaisuus, kun asiaan olisi liittynyt joku hyshys juttu)

Luottaisin ihmisiin ja hyvääntahtoon. En nyt varta vastenölähtis avautumaan, mutta jos tilaisuua tulee..

tai jos ehdoin tahdoin haluat pitää asiasi hyssyksissään, niin ota selvää muistaako tuo heppu enää. Toivotat pihalla tervetulleeksi ja seuraa reaktiota. Joidenkin kasvomuisti on olematon, tai jos on kamoissaan silloin ollut, muisti siksi pelitä, haluaa myös olla matalalla profiililla... Jos tuntuu tunnistavan, niin kerrot rohkeesti, että sulla on uusi lehti käännetty elämässä, etkä halua vanhoista puhua/juoruta.

Tuo on kyllä aika vaikea juttu. Koulukodeissa kun on kaikenlaista porukkaa ja toiset haluavat myöhemminkin olla tekemisissä jos saman paikan asukkeja löytyy.

Jotkut jopa jatkavat entistä meininkiä aikuisenakin, ei se asuinpaikasta riipu.

Itse tiedän yhden naisen joka oli myös hetken koulukodissa aikanaan, vain koulupoissaolojen takia ei mitään rikollista ollut tehnyt. No tasoittui sitten, hankki ammatin ja perheen ja elämä meni hyvin. Kunnes samaan pihapiiriin myös pientaloalueelle sattui muuttamaan samassa paikassa ollut hieman rankempi tapaus. Tämä heti halusi olla koko ajan tekemisissä ja myös levitteli tietoa, ei itse piitannut. Oli hieman ikävää tälle toiselle ja sai paljon huonoa aikaan. Onneksi myöhemmin muutti pois mutta vahinko oli jo tapahtunut. Se on niin ihmisestä kiinni miten toimii, ikävä kyllä.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 22:02"]

hyvä idea, mutta ei taida pokka riittää. En nimittäin tiedä kuinka paljon tämä ihminen on niistä ajoista muuttunut, ei oltu mitään sydänystäviä silloinkaan. Ja taloyhtiömme järkkää yhteistä uudenvuodenjuhlaakin vielä, vaikka mun maine menisi naapureiden silmissä, se ei haittaa mutta lasteni puolesta olen lähes paniikissa.

[/quote]

Ymmärrän kyllä huolesi, mutta eipä teidän naapuritkaan sitten kovin fiksuja ole, jos laittavat välit poikki sinun nuoruuden toilailujen takia! Itsekin olin jäädä luokalle 8. luokalla ja nykyään minulla on akateeminen tutkinto ja olen ihan hyvässä työpaikassa. Jotkut vanhat koulukaverit ihmettelivät aikoinaan miten olen päässyt yliopistoon, kun yläasteella meni huonosti, mutta kyllä tämä kommentti kertoi enemmän heistä kuin minusta!

Jos asia vaivaa, voisit sanoa miehelle "olet tutun näköinen, tunnetaankohan me jostakin?" ja sitä kautta haistella ilmapiiriä. Minusta tuntuu todella tyhmältä, jos naapurit alkavat arvioida sinua uudestaan, kun kuulevat mitä teit teininä, kun ovat kuitenkin tutustuneet sinuun aikuisena ja tietävät millainen olet nyt.