Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kummitäti käyttäytyy omituisesti, saako käskeä suksia...
06.11.2013 |
Tunnemme kummitädin kanssa vuosien takaa. Ystävyytemme on aina ollut vähän enemmän yksipuoleista ja olen usein ajatellut, että samapa tuo. Nyt hän on alkanut tylymmäksi ja tylymmäksi. Ei vastaa puhelimeen. Vastaa lyhyesti fb-viesteihin. Kutsuu minua kuitenkin ihme kissanristiäisiin, joissa ehkä tapaamme lyhyesti tai sitten ei. Viime aikoina en ole jaksanut edes enää mennä. Miksi nähdä se vaiva, jos emme tapaa häntä. Muuta syytä näissä harrasteaiheisissa kissanristiäisissä en niin keksi.
Olen ihan kypsä ollut jo pari vuotta. Olen kuitenkin jaksanut poikani takia, koska hän ansaitsee kummitädin. Nyt kuitenkin muutamien ohareiden jälkeen alan olla sitä mieltä, että käsken hänen suksimaan kuuseen. Saanko tehdä niin? Tiedän, että se olisi pojalleni iso isku.
P.s. Niin ja tiedän. Normaalisti ihmisten kanssa voi edes kirjoittaa meiliä tai puhua puhelimessa ja selvitellä kupruja, mutta tämä on sellaista asemasotaa, että en saa oikein yhteyttä.
Kommentit (15)
Miksi pitää suksia kuuseen? Mitä jos vaan vetäisit syvään henkeä ja antaisit olla. Kerta hän ei ota kontaktia, niin älä sinäkään väkisin roiku hänessä ja kuluta energiaasi välien ylläpitoon. Mutta tuskin on mitään syytä katkaista välejä kokonaan ja polttaa siltoja.
Ehkä hän joskus ottaa yhteyttä, ehkä ei. Ihmiset muuttuu ja etääntyy ja lähentyy. Semmosta se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritä mitään. Anna olla jos toista joku noin vaivaa. Ehkä se joskus palaa elämäänne, luultavasti ei. Jos lapsella on ikävä, voitte yhdessä yrittää soittaa tai ottaa yhteyttä. Piilota facesta, jotta ei häiritse ja annat vain ajan kulua. Kyllä asiat aina selviää, suuntaan tai toiseen. Jos tekee mieli huutaa, pura jollekin muulle kuin että ottaisit yhteyttä häneen. Aika on paras asoiden korjaaja.
ei lapsi osaa kaivata kummeja, ellei vanhemmat asiaa noteeraa. Itselläni oli peräti seitsemän kummia, joista osa sukulaisia. Osaa kummeista en ole nähnyt kuin muutaman kerran elämässäni, tuskin montaa sanaa edes olen vaihtanut, sukulaisia tietysti olen nähnyt, mutta en muista, kuka niistä nyt oli minun kummini ja kuka veljeni kummi. Joten jos olet kyllästynyt ystävääsi, anna kaveruuden vain kuihtua pikkuhiljaa, älä puhu lapselle kummista mitään, ja jos hän kyselee, niin silloin tietenkin voit vastata jotain neutraalia, lapselle on turha tuoda esiin sitä, että on pettynyt kaveriinsa/lapsen kummiin.
Miksi pitää käskeä painua kuuseen, anna olla vain. Älä mene niihin kissanristiäisiin.
Ehkäpä unohdin sanoa aloituksessani, että kyseessä on entinen hyvä ja läheinen ystäväni ja lapsellani todellakin on häntä ikävä. Kummitädillä oli vasta synttärit ja poikani olisi halunnut laulaa hänelle puhelimessa. Yritimme soittaa kolme kertaa. Pian on poikani omat synttärit.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se riitä, että kutsuu kummin lapsen synttäreille, jos siis kummi ei selvästi sen enempää halua pitää yhteyttä. Itse voitte aivan hyvin kohteliaasti kieltäytyä kutsuista, jos ne tuntuvat turhalta. Ei ole mitään järkeä toivottaa toisen suksivan hiiteen, jos toinen ei ole ihan oikeasti tehnyt mitään todella törkeää. Ihmeen vaativiksi ovat ihmissuhteet muuttuneet, kun pitäisi kaikkiin pitää usein ja säännöllisesti vängällä yhteyttä, vaikka asuttaisiin toisella paikkakunnalla ja elettäisiin ns ruuhkavuosia. Hellitä vähän, yleensähän juuri nuo kummisuhteet joissa ei ole sukulaissidosta, jäävät ajan kanssa vähemmälle huomiolle ja etääntyvät. Ei se ole mitään vakavaa, vaikka ainahan ihmissuhteiden etääntyminen on ikävää.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:06"]
Ehkäpä unohdin sanoa aloituksessani, että kyseessä on entinen hyvä ja läheinen ystäväni ja lapsellani todellakin on häntä ikävä. Kummitädillä oli vasta synttärit ja poikani olisi halunnut laulaa hänelle puhelimessa. Yritimme soittaa kolme kertaa. Pian on poikani omat synttärit.
ap
[/quote]
No eihän se kummi lapselle mikään isä tai isovanhempi ole, jonka tulisi olla synttäripäivänäkin velvollinen huolehtimaan että kummilapsi saa varmasti laulaa synttäritoivotukset jne. Onhan se ihanaa ja mahtavaa, jos lapsella on läheiset välit muihinkin aikuisiin, mutta ensisijaisesti kenelläkään muulla kuin lasten vanhemmilla ei ole velvollisuus pitää lasta silmäteränä. Ikäväähän se tietysti on että välit etääntyvät, mutta kummi ei mielestäni kyllä toimi väärin jos ei vastaa omana syntymäpäivänä puhelimeen, eri asia jos olisi kyse lapsen syntymäpäivästä. Kertomasi perusteella oletat kummisuhteelta, ja ystävältä, liikaa. En toki tiedä onko asia näin, mutta siltä minun mielestä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on tämä "meillä Suomessa sanotaan asiat suoraan ja rehellisesti" luulo tässä maassa, kun ap:n kuvailemia tilanteita on hyvin useinkin. Ei täällä oikeasti puhuta suoraan ja rehellisesti, vaan juuri spekuloidaan, ihmtellään nurkan takana.
Elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, jos asioista puhuttaisiin kiihkotta mutta suoraan asianomaisten kesken, ilman sivusta huutelijoita.,
Yritä päästä kahden kesken tämän ihmisen kanssa ja varovasti aloittaa keskustelu siitä, mitä ystävyydelle on tapahtunut ja miksi.
Jos hän ei yhtään tule vastaan, niin sitten olet ainakin tehnyt oman osuutesi. Mutta puhu asiasta hänelle itselleen.
Tapaisin ihmisen ihan mielelläni ilman lapsia, mutta se on vähän hankalaa, koska hän ei vastaa viesteihini tai vastaa ylimielisesti, että sori meillä on silloin muuta, jos kutsun jonnekin. Jos soitan kolmesti, hän ei voi soittaa takaisin paremman hetken tullessa. Mä en ymmärrä yhtään, että yli 40-vuotiaat naiset eivät voi puhua normaalisti. Eikä tässä tarvita nyt mitään tuntien terapiaa vaan ihan suoran vastauksen, että kannattaako mun nyt yleensä ottaen enää pitää mitään yhteyttä vai annetaanko ihan vaan olla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo anna olla vaan. Siinä sulle vastaus
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:40"]
Tapaisin ihmisen ihan mielelläni ilman lapsia, mutta se on vähän hankalaa, koska hän ei vastaa viesteihini tai vastaa ylimielisesti, että sori meillä on silloin muuta, jos kutsun jonnekin. Jos soitan kolmesti, hän ei voi soittaa takaisin paremman hetken tullessa. Mä en ymmärrä yhtään, että yli 40-vuotiaat naiset eivät voi puhua normaalisti. Eikä tässä tarvita nyt mitään tuntien terapiaa vaan ihan suoran vastauksen, että kannattaako mun nyt yleensä ottaen enää pitää mitään yhteyttä vai annetaanko ihan vaan olla. ap
[/quote]
No eiköhän noilla tiedoilla voi antaa jo vain olla, niin selvää välttelyä on. Lähettää sitten viralliset kutsut synttäreille vain tekstarina. Niin kuin moni onkin jo sanonut, ihmissuhteet muuttuu ja sen jokainen meistä joutuu kohtaamaan aina välillä. Kyllä se varmasti harmittaa, mutta ei kannata aiheesta katkeroitua tai laittaa välejä täysin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla ja lopeta se ahdistelu ja piinaaminen. Mullakin paras ystävä pyysi esikoisensa kummiksi ja olin aivan innoissani ja otettu! No eipä olisi kannattanut olla. Ystävyys onkin sen jälkeen sisältänyt aina lapsen. Ollaan ehkä kerran 8 vuoden aikana nähty ilman lasta/lapsia. Sain itse lapsen vasta 5 vuotta myöhemmin ja intressit oli pikkaisen erit lapsettomana opiskelijana. Sitä ei millään tapaa noteerattu, vaan aina kun nähtiin, oli se tylsääkin tylsempi ja kaaottinen lapsiperhetapaaminen. Koska tietysti kummitätiä kiinnostaa puuhailla ja ihailla lasta. No nyt mullakin on lapsia ja arvatkaas mitä, edelleen kiinnostaisi eniten nähdä omia ystäviä ilman lapsia. Siis ihan sitä ystävää haluaisin tavata, jutella, muistella menneitä, jurouta jne. RAUHASSA.
Meillä on niitä lapsiperhetuttuja kyllä useita joita nähdään perhekunnittain. Mutta se sopiikin hyvin, koska vanhemmat ei ole keskenään mitään sydänystäviä, jolloin lapset on sellainen yhdistävä tekijä. Silloin ei tapaamisiin muutenkaan sisältyisi mitään syvällisiä keskusteluja jne. vaan koko idea onkin vain ns. lasten leikkitreffit ja kahvittelu. Koen, että kummiuden myötä menetin sydänystävän ja sain tilalle vain lapsiperhetutun ja lauman toisten villejä lapsia, joita on nyt velvollisuus kutsua kylään, nähdä ja olla korostetun kiinnostunut, koska olen kummi.
Ja kyllä, koen nyt tämän innokkaan kummiperheen rasitteeksi, suuremman luokan sellaiseksi. Jos kehtaisin, jättäisin kokonaan menneisyyteen. Koko ajan pitäisi kyläillä ja nähdä (välimatka pitkä, eli iso projekti!), soitella ja kyselle kummilapsen kuulumisia. Siitä on kehittynyt minulle ärsytys, joka kasvaa lumipallon lailla. Ja ikävä kyllä niin tyhmältä kuin kuulostaakin, koen vastenmielisyyttä tätä kummilasta kohtaan, koska hänen syntymästään kaikki meni päälaelleen. Ei tietysti ole lapsen vika, sanomattakin selvää. Mutta en silti pysty välittämään hänestä aidosti, ksoka tuo asia hiertää. Helpointa olisi jos antaisivat hetkeksi olla, voisin sitten aikana hermoja tuuletettuani ottaa itse yhteyttä.
Täällä ollaan hirveän montaa mieltä siitä kuinka läheiset välit kummien kanssa tulisi olla, ja millaista yhteydenpitoa voi olettaa kummilta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sinulla ja lapsella olisi ongelma jos tekstin paikalla lukisi kummin sijaa "mummi" tai "isä" jne jne. Oletko aivan varma, ettet ole vain adistanut sitä kummia nurkkaan liiallisella yhteydenpidolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla, mutta lapsesi synttäreille voit kutsua esim tekstiviestillä ihan tietty aika ja paikka siis.
Ihme marttyrisointia! Ei ihme jos kummi haluaa ottaa etäisyyttä.