Kotonaan joulun viettävät perheet ovat itsekkäitä

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:43"]

No jaa, mun mielestä mun ei tarvi olla loppuelämääni kiitollisuudenvelassa lapsuuden jouluista ym. Ensinnäkin mä en ole itse päättänyt tänne syntyä. Vanhemmat se päätti ja siten ovat olleet velvollisia mut elättämään ja ne joulutkin järkkäämään. Ihan kuten minäkin järkkään ne omille lapsilleni. Enkä ole ajatellut vaatia ikuista kiitollisuutta ja sukujouluja noilta omiltani. Jotenkin järjetön vaatimus, että aikuisen lapsen on elettävä elämänsä vanhempiensa pillin mukaan. Normaali kiitollisuus riittäköön, käyn kylässä ja autan oman elämäntilanteeni mukaan. Etusijalla ovat omat lapseni, heitä kohtaan olis väärin istua joulu autossa matkalla paikasta toiseen.

[/quote]

Erittäin hyvin sanottu!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:05"]

Mulla on yksi lapsi, enkä todellakaan odota että hän mahdollisine perheineen hyppisi aina jouluisin minun pillini mukaan! Hän saa itse päättä haluaako viettää joulun/osan joulusta vanhempiensa kanssa vai yksin tai jossain muussa seurassa. Olen myös kerran viettämnyt joulun ihan ypöyksin kun ei ollut toiselta puolen maapalloa mahdollista tulla läheisten luokse, hyvin sekin sujui kun asenne oli hedonistinen, eli hommasin mieluisia herkkuja, kirjoja ja leffoja viihdykkeeksi ja tein jouluna just mitä silloin sattui huvittamaan.

En ole koskaan tajunnut tätä hösäystä että just jonain tiettynä päivänä pitäisi viettää juhlaa kaikkien läheisten kanssa, eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista! Realismia peliin, jos on huonot välit niin joku yhteinen pakkojuhlinta ei sitä muuta, jos on hyvät välit niin silloin voi juhlia myös muina päivinä jos vaikka just se jouluaatto ei sovi.

[/quote]

Nimenomaan. Ihmettelen tätä fiksoitumista aattoiltaan. Lapsena se oli tietty mulle tosi tärkeä, aikuisena olen hieman laajentanut käsitystäni. Kun melkein kaikkien mielestä tärkeintä on joulurauha ja yhdessäolo rakkaimpien ja tärkeimpien ihmisten kanssa, ja näitä harvoin voi yhdistää yhteen päivään, niin miksi ei voi viettää joulua useampana päivänä??

Joulu ja sukulaiset voi olla ongelma monille suomalaisille, kun eivät osaa sopia asioita, eivät osaa sano ei nätisti, eivät osaa vuorotella kyläilyjä ja lopuksi ollaan niin pirun herkkänahkaisia ja suututaan.

Etäisyydet voivat jonnekin paikkoihin olla pitkiä ja aina, ehkä ei 10 vuoteen, päästä tulemaan jouluna sinne.

t. mies, jolla on ulkomaalainen vaimo ja jonka vanhemmat eivät suutu kuin pienet lapset.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:00"]

On tosi tyrmäävää lukea täältä, kuinka ihmiset hylkäävät omat vanhempansa ja jättävät vanhukset viettämään joulua yksin. Halutaan viettää joulua kotona. Moni perustelee, että haluaa levätä ja kulkea yöpuvussa ja mussuttaa ruokaa.

No niinpä, mutta entä ne teidän vanhempanne. He ovat teidän vuoksi raataneet ja heräilleet öisin ja järjestäneet perinteisiä jouluja ja te hylkäätte heidät oman itsekkään laiskuuden vuoksi.

'

Kuinka surullista, että isovanhemmilta riistetään ilo katsoa, kun lapsenlapset riemusta tuikkivien silmin aukovat paketteja ja luovat joulumieltä.

Onko missään muualla näin itsekkäitä ihmisiä, kuin Suomessa. Suomessa on maailman yksinäisimmät vanhukset

[/quote]

Voi elämä kun av-mamman maailma on mustavalkoinen!

Muistan lapsuuden jouluista parhaiten sen,kuin itkin kotimatkalla junassa,niin stressaavaa ja ahdistavaa oli viettää joulua "yksinäisten vanhusten",äitini vanhempien kanssa,pakkopullaperinteineen. Aikuisena olen hyvällä omatunnolla viettäny menestykseekkäästi omaa antijoulua siitä asti kun muutin omilleni.

Omat vanhempani eivät ole vielä vanhuksia (ovat päälle viisikymppisiä) ja miehen vanhemmat ovat kuolleet. Lienee selvää, että minun vanhemmillani on ihan omat suunnitelmat joulun viettoon, meillä taas omat.

Haluan muutenkin viettää joulupyhät kotona kaikessa rauhassa ilman vierailurumbaa.

Omat vanhempani eivät ole jouluihmisiä, muistan, että lapsenakin tajusin että pienimuotoinen joulu on vain "pakolla" tehty meidän lasten mieliksi.Äitini on helpottunut, kun emme sisareni kanssa enää jouluna ole kotona. En mistään hinnasta enää viettäisi joulua missään muualla kuin omassa kotona! Oman perheen kanssa, omilla perinteillä, omaan tahtiin, omassa rauhassa. Ei anoppilaan matkustamista 200km päähän, ei pakkausta, ärsyyntymistä, vaan oikeasti: oma joulu oman perheen kesken, omassa rauhassa. Oikeasti rauhoittuen ja nauttien. Ja jos meidät siitä syystä leimataan itsekkäiksi, niin siitä sitten vaan. Omat vanhempani eivät halua tulla meille, koska haluavat olla kotona jouluna (eli siis eivät halua viettää joulua). MIeheni vanhemmat eivät tule, koska "paremmat" lapset tulevat heille. Joten, yhtä itsekkäitä tässä kaikki ovat :)

Jos perheet ovat joulun kotona niin kaikki ovat tasapuolisesti tyytymättömiä, jos menee toisen vanhemmille, niin toisen vanhemmat ovat marttyyriasenteella ikuisesti hylättyjä ja sama toisin päin seuraavana vuonna. Kuka sitä jaksaa, kun kaikilla tuntuu vielä olevan ne maailman karmeimmat anopit (tai jos ei ole, niin juoppoja sekä appi että anoppi).

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:45"]

Herra/rouva 47, muistan omasta lapsuudestani ja nuoruudestani kuinka ensin koko porukka tuli meille aattona, sitten mentiin joulupäivänä toiseen paikkaan ja tapanina vielä yhteen paikkaan. Sama jengi oli koolla jokaisessa paikassa. Minä olisin halunnut rauhallisen joulun musiikkia kuunnellen ja joululahjakirjoja lukien. Tästä kaikesta pääsin eroon, kun kummatkin vanhemmat olivat kuolleet ja olin muuttanut yli 200 kilometrin päähän muusta lähisuvusta. Aloin viettämään jouluja yksin ja nautin suunnattomasti. Hankin omia jouluherkkuja ja pari pikkupulloa punaviiniä. Itsekästä, ehkä, mutta nautin suunnattomasti.

[/quote]

Ketjun aloituksen provosoinnista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) keskustelussa pilkahtelee hyvää pohdintaa itsekkyydestä. Kaikki ihmiset ovat itsekkäitä, eikä se ole lähtökohtaisesti negatiivinen luonteenpiirre, vaan tärkeä ominaisuus, joka on estänyt lajia kuolemasta sukupuuttoon. Ja sellainen toiminta, jonka motiivina on kokea itsensä hyväksi ihmiseksi uhrautumalla muiden tahtoon tai tekemällä jotain siksi, että muut sitä häneltä odottavat, ovat itsekkyyden muotoja nekin.

Ja korostan, että mielestäni itsekkyys sinänsä ei ole mikään synti, kaiken käytöksen taustalla on pohjimmiltaa kyse itsekkyydestä, suorasta tai epäsuorasta.

Stressitöntä joulunodotusta kaikille.

Mihinkähän mun viesti hävisi?? Siis meillä on vietetty kotijoulua jo 34 vuotta, mun vanhemmat halusivat olla omassa kodissaan aaton ja tapasimme vasta joulu- tai tapaninpäivänä.

Viimeiset 17 vuotta anoppi on ollut meillä aaton ja appikin oli kuolemaansa saakka. Kuten taas tänävuonnakin.... vaikka olisi muita lapsia ja sukulaisia minne mennä... No, joskus haaveilen että pääsisin minäkin valmiiseen pöytään (vaikka toki mies ja lapset auttavat joulun laitossa) ja vain makaisin sohvalla passattavana. Mun joulu alkaa tapaninpäivänä klo 18.30 kun istun lentokoneessa matkalla kauas pois.....:)

Kaikilla ei ole jouluna vapaata. Meillä on karjaa, eikä siksi lähdetä ajelemaan muutaman keskipäivällä olevan vapaan tunnin ajaksi jonnekin kyläilemään, jos nyt ylipäätään on vapaata, koska karjastahan ei koskaan voi olla niin varma, enkä kerkeä ottamaan vieraita vastaan, hyvä jos omalle väelle kerkeän laittamaan joulua. Vaikka kuinka kiirehtisi, navetalla menee kuitenkin aamuin illoin useita tunteja.

Mun äiti on ilmoittanut, että haluaa viettää joulun ilman meidän perhettä. Ensimmäistä kertaa. Joka toinen joulu oltu mun vanhemmilla ja nyt olisi heidän vuoro. Ilmeisesti se pikkulapseton joka toinen vuosi on ollut mieluisampi. 

Mä rupean viettämään jouluja isovanhempien (siis lastemme isovanhempien, eli mun vanhempien ja appivanhempien) seurassa vasta sitten kun he alkavat viettämään myös arkea meidän kanssa. Me ollaan muutenkin heille pelkkä valokuvaperhe (käyvät vain synttäreillä ja lasten kilpaharrastusten esityksissä), joten en aio oman ydinperheeni joulujuhlaa pyhittää pelkästään isovanhemmille. Käydään esim tapanina tai joku muu vapaapäivä kuvattavana heidän luonaan.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:20"]

Eikö voisi mieluummin lapset pyytää vanhemmat luokseen joulua viettämään? Heidän vuoronsa on välillä tulla valmiiseen pöytään, sillä aika monet joulut ja muut kekkerit ovat aikanaan hoitaneet.

[/quote]

Saahan sitä pyyttä, mutta kun ei ne tule. Heille on ihan mahdoton ajatus, että jouluna pitäisi lähteä pois kotoa. Ja jos he tulisivatkin meille, niin miten sitten muut lapset perheineen?

Sekä minun että miehen vanhemmat suvat tässä suht lähellä. Joka joulu on syyllistäminen siitä, kumman vanhempien luona ollaan se paras aika aattoillasta. Kummassakin paikassa kuulee, että miksi me tullaan vasta nyt, miksi me lähdetään jo näin aikaisin, miksi jouluruoka ei kelvannut (= syödään ähkyyn asti, ei vissiin riitä), miksi kahvileivät eivät kelvanneet (= kymmentä eri sorttia ei vaan jaksa syödä) ja muuta samaa.

Minulla on ikää kohta 50 vee, mies on vähän vanhempi eikä meillä kaikki lapsetkaan asu enää kotona. En ole yhtään joulua ole ollut kokonaan kotona aikuisiällä. Omat lapset saavat valita ihan itse, miten joulunsa viettävät. Kotiin ovat aina tervetulleita, mutta syyllistämällä en kyllä pakota heitä tulemaan.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:21"]

Provohan tuo on, mutta heitetäänpä vastakommentti: eikös ole yhtä itsekästä vaatia lapsia ja lapsenlapsia tulemaan joulunviettoon mummolaan (eikä siis esim. sinne toiseen mummolaan, joka suurimmalla osalla perheistä myös on)?

[/quote]

Suomalaiset tosiaan näkyvät olevan jouluinisijöitä. Halutaan kykkiä vain omissa nurkissa epäsosiaalisena ja jätetään vanhukset yksin.

Olisin onnellinen, jos minulla olisi vanhemmat elossa. Ajaisin vaikka missä myrskyssä ilahduttamaan heidän jouluaan, jos saisin heidät pitää.

Suomalainen on todella mölli itsekkyydessään. Vanhempien perintö kelpaa, mutta muuta ei haluta tehdä

[/quote]Miksi kuvittelet, että ilahduttaisit heidän jouluaan.

Lapsuuden jouluissa meillä oli vain oma perhe, mutta sitten riemu repesi, kun menin naimisiin, en ole yhtään joulua viettänyt rauhassa haluamallani tavalla, vaan aina on ollut hirveä ryysis. anopit apet ja nyt lasten perheet ja lapsenlapset, joita haluan toki nähdä usein, mutta ei se joulu merkitse minulle vanhalle mummolle muuta kuin hirveästi työtä ja rahanmenoa.

Aloitus voi olla provo, mutta äitini ajattelee juuri noin. Tai itse asiassa, voihan aloitus olla vaikka äitini kirjoittama... No, joka tapauksessa äiti on ottanut hyvin opikseen näistä "olen jo osuuteni tehnyt ja elän itselleni" -jaarituksista, eli suurimman osan vuodesta hän elää täysin omaa elämäänsä, uhraamatta ajatustakaan minulle tai perheelleni. Ei suostu koskaan lapsenvahdiksi, enkä edes kysy kuin silloin jos on ihan pakko, ei suostu koska hän on jo osuutensa tehnyt. Ei hyväksy kyläilykutsuja saati sitten pyydä meitä käymään. Ei, hän on jo osuutensa tehnyt.

Mutta annas olla kun päästään joulukuuhun. Silloin minä olen itsekäs paska, koska riistän mummon ja lapsenlasten yhteisen joulun. Eikä äiti tietenkään voi tulla meille, vaan meidän pitäisi mennä hänen luokseen, koska hän haluaa lapsille ihania muistoja jouluista mummolassa.

Miehen vanhemmat ovat onneksi ymmärtäneet, että on paljon helpompi jos he tulevat aatoksi meille kuin meidän lähteä lasten, lahjojen, yöpymistarvikkeiden ym. kanssa heille.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:21"]

Provohan tuo on, mutta heitetäänpä vastakommentti: eikös ole yhtä itsekästä vaatia lapsia ja lapsenlapsia tulemaan joulunviettoon mummolaan (eikä siis esim. sinne toiseen mummolaan, joka suurimmalla osalla perheistä myös on)?

[/quote]

Suomalaiset tosiaan näkyvät olevan jouluinisijöitä. Halutaan kykkiä vain omissa nurkissa epäsosiaalisena ja jätetään vanhukset yksin.

Olisin onnellinen, jos minulla olisi vanhemmat elossa. Ajaisin vaikka missä myrskyssä ilahduttamaan heidän jouluaan, jos saisin heidät pitää.

Suomalainen on todella mölli itsekkyydessään. Vanhempien perintö kelpaa, mutta muuta ei haluta tehdä

[/quote]

Eli viemällä lapsesi omille vanhemmillesi riistäisit miehesi vanhemmilta mahdollisuuden viettää joulun lastenlastensa kanssa ja nähdä, kun he avaavat paketteja! Sinä itsekäs vanhustenhylkääjä!!!

Hauska provo kerrankin näin päin.

Enpä muista, että me oltais koskaan lapsena viettäneet jouluja kirkkain silmin isovanhemmilla. Mumma vietti tosin monia talvia meillä, mutta hän oli sen verran tiukka täti, että häntä piti jopa teititellä. 

Itse toistakymmentä joulua perheen kanssa tien päällä viettäneenä nautin kun saamme olla  ihan omassa kodissa jouluna. Meille voi kyllä tulla jos haluaa. Appivanhemmatkin vaan kuitenkin valitsee mieluummin ulkomailla asuvan lapsensa perheen tai kakkosvaihtoehtona tyttärensä perheen, joka asuu lapsista lähimpänä heitä.

Mä en tunne velvollisuutta muusta kuin siitä että järjestän jouluilon omille lapsilleni. Ja se ilo on täällä kotona, ei anoppilassa jossa kinkku on pakko syödä paksun sinappikerroksen kanssa ja leluja ei saa antaa lahjaksi ainoastaan kirjoja tai vaatteita. Se ei myöskään ole omien vanhempieni luona, jossa pappa on kännissä.

Kotona ollaan. Tänne saa tulla kuka tahansa yksinäisyyttä poteva, mutta joulu vietetään rennosti meidän tapaan, eikä muiden mielipiteiden mukaan.

ps. en käynyt katsomassa mummoani hoivaosastolla, koska hän luuli minua äidikseni ja aneli etten jätä hänen poikaansa ja komensi ruokkimaan kunnolla ja muistutti että ennenkin on miehet viinaa ottaneet.

Meillä asia ratkaistu siten, että mies käy lasten kanssa anoppilassa aatonaattona, ja oikea joulu vietetään sitten meidän vanhempien luona (anopilla on aina jotain valmislaatikoita, ei oikeasti näe mitään vaivaa joulun eteen, joten miksi sinne pitäisi ängetä pettymään).

Me ollaan lapseton 30+ pariskunta, mutta silti meitä odotetaan kaikille mahdollisille sukulaisille kylään jouluksi. Isovanhemmat ovat onneksi jo kaikki kuolleet. Minun vanhempani ovat eronneet, ja molemmat heistä odottavat meitä aina koko jouluksi. Samaten mieheni vanhempien luokse pitäisi mennä koko joulun pyhiksi. Minun siskollani on pieniä lapsia, ja hän on monena jouluna ehdottanut, että tulkaa meille viettämään lapsiperhejoulua. Sisareni ei kuitenkaan tahdo juhlia kummankaan vanhempiemme kanssa, joten mitään näitä jouluja ei voi yhdistää.

Tehdään niin tai näin, niin aina joku loukkaantuu, anoppi saattaa jopa soittaa ja itkeä. Ainut ratkaisu meidän kohdalla on ollut, että lähdetään mieheni kanssa joulua pakoon ulkomaille. Se on ainut tapa säilyttää itse oma mielenrauha, itkekööt ja riidelkööt suomeen jääneet keskenään.

Me