Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää tuota puhumatonta lasta!
23.10.2013 |
Ikää lapsella jo 2v ja ei puhu. Huutaa, huutaa ja huutaa. Mun korvat soi, olen hermoromahduksen partaalla ja totaalisen väsynyt.
Olen vuoden jo odottanut sanoja, ei mitään! Kovasti ihmiset jaksavat luoda uskoa, että kyllä se pian puhuu. Ei puhu!
Kuulossa ei ole mitään vikaa, älyllisesti normaali ja kehityksessä on ikätasolla. Kaikki siis muuten hyvin, mutta EI PUHU. Minusta tuo on jo huolestuttavaa, terkasta ei. Lääkäristä ei.
Sanokaa nyt herranjestas minulle, että tuo lapsi alkaa vielä puhumaan ja on NORMAALIA, että 2v ei puhu. Epäselviä sanoja tulee muutama ja nekin matkimista ja äännevirheiden kera.
Kommentit (57)
kyseessä varmaan poikalapsi? kaverillani oli tällainen lapsi, ja sai myöhemmin dysfasia-diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on. Meillä oli sama juttu, mutta kun veimme lapsen 2,5 -vuotiaana päiväkotiin niin johan alkoi puhua. Puolitoista kuukautta ja kolmen, neljän sanan lauseita alkoi tulemaan.
Siskoni alkoi puhumaan päälle 3-vuotiaana samoin yksi lapsistani. Eli ei hätää. Muistelet vielä kaiholla tätä aikaa kun ei muksu kokoajan puhua pälpättänyt ja kysellyt Miksi? Mitä? jne :)
lapsenlapsi ei puhunut 2 vuotiaana, vaikka oli tosi "puhelias", höpötti vaan jotain ihan käsittämätöntä. No toki jotain sanoja oli, joskus parikin sanaa peräkkäin, mutta suurin osa pelkkää kovaäänistä siansaksaa. 2,5 vuotiaana aloitti päiväkodin, parissa viikossa alkoi puhua niin hyvin, että hoitajatkin kehuivat hänen puhuvan paremmin ja selkeämmin kuin moni ikäisensä. On nyt vajaa 3 v. ja puhuu erinomiasesti.
Voit koittaa edesauttaa lukemalla, laulamalla ja loruilemalla paljon, ja pyytämään lasta nimeämään esineitä jne. Olet kyllä varmaan nuo edellämainitut tehnyt.
Meillä on myös huijattu lasta, jos pyytää jotain ölisemällä ja huutamalla, toteamme ettemme nyt ymmärrä mitä tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on poika. Minua ei haittaisi edes tuo dysfasia diagnoosi. Kunhan selviäisi syy puhumattomuuteen/ poika alkaisi puhua. Tällainen arvuuttelu ja odottelu väsyttää ja vie voimia. En ymmärrä poikaa ja poika turhautuu. Purkaa sitten tuo turhautumisen itkemisellä ja raivoamisella :( Ja raivokohtauksia on aamusta iltaan.
Tietääkö kukaan, voiko tuon ikäisen jo viedä puheterapeutille?
-ap-
Poikasi varmaan aistii myös kireyden ilmapiirissä, jos stressaat kovasti puhumattomuutta ja ajattelevat lapsesi olevan viallinen. Ei tuon ikäiselle mitään diagnoosia anneta, koska niinkuin moni on kirjoittanut täälläkin, osa (poika)lapsista alkaa puhua vasta lähempänä kolme vuotiaana.
Onko kielijänne tarkistettu?
Mutismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän nuorin alkoi puhua vasta lähempänä 3v. On kolmas lapsi, isommat sisarukset ymmärsivät ja palvelivat tätä niin ettei "tarvinnut" kieltä lainkaan. Oli myös kehittänyt tosi ilmeikkään ja toimivan ele-, äänne- ja ilmekielen, niin että päiväkodista kommentoitiin myös, että eivät tahdo huomata edes ettei lapsi puhu, kun niin sujuvasti saa asiansa esiin pelkillä äännähdyksillä ja eleillä. Mulla oli kans mennä usko koko kielen tulemiseen, mutta nyt 3v2kk puhuu sujuvasti, puhetta alkoi tulla siis n. 6kk sitten.
Ei siihen mitään erityistä syytä tarvita miksi ei puhu. Ei vaan vielä puhu ja sillä sipuli. Tuo on 2v:lle ihan normaalia ja tavallista. Osoitteleeko lapsi tavaroita? Yleensä siitä huomaa, että lapsi alkaa kiinnostua puhumisesta kun alkaa osoitella tavaroita ja sitten sinun pitää hänelle sanoa mikä se tavara on.
t: lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieli taipuu hyvin ja poika lallattelee kyllä. Ölisee siis omiaa, eli ei ole mielestäni mutistia. Eikö mutismissa lapsi ole hiljaa koko ajan?
Ja tosiaan, ulkopuolisen silmin lapsi varmasti vaikuttaakin "vialliselta" tai "tyhmältä". Kaiken lisäksi on todella isokokoinen ikäisekseen. On saman kokoinen 3v serkun kanssa.
Osa tuttavista luo uskoa, että kyllä poika pian puhuu ja sanoo olevan normaalia jne. Mutta sitten on nämä päivittelijät, jotka ärsyttävät :( Kyllähän minuakin ärsyttää ja kiehun, mutta sisäisesti. Yritän olla näyttämättä ulospäin tätä ja vakuuttelen ihmisille, että asia ei minua vielä huolestuta.
Tosiasiahan on, että kyllä huolestuttaa. Mutta jotenkin koen, että äitinä en saa tuollaisia asioita lausua ääneen. Minunhan pitää olla lapsen puolella ja tsempata lasta. Olla kiinnittämättä huomiota tuohon puhumattomuuteen ja jaksaa vain yrittää ymmärtää lasta päivästä toiseen. Eikö niin?
-ap-
Hyvänen aika, eli jos lapsesi esimerkiksi kehittyy ikätovereitaan hitaammin, on hän sinusta suunnilleen jälkeenjäänyt? Saan teksteistäsi käsityksen että SINÄ pidät lastasi tyhmänä ja viallisena ja muut kovasti koittavat tsempata, että kyllä se puhuu vielä.
Usko jo, harva lapsi puhuu kaksi vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]
Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.
[/quote]
No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän minä ole lasta tyhmäksi haukkunut, herranjestas. Monet vain päivittelevät puhumattomuutta, kun luulevat lasta vanhemmaksi :(
Ja en minä totea, että "en ymmärrä", kun lapsi yrittää saada itseään ilmaistua. En minä sano lapselle noin. Tottahan se on, että en aina ymmärrä ja lapsi turhautuu. Mutta minkäs teet. Silti en totea noin ääneen. Joku muu täällä sanoin noin huijaavansa lasta, en minä.
Ja tosiaan käytin noita "tyhmä" ja "viallinen" sanoja lainausmerkeissä. En todellakaan sanonut lapsen olevan tyhmä tai viallinen.
-ap-
Pyydän anteeksi aggressiivista lähestymistapaani, sisälukutaitoni on ilmeisen viallinen tänään. Oikeasti, ihan turhaan stressaat.
Meidän pian 1,5-vuotias lapsi on todella pieni kokoisekseen ja sitä päivitellään usein. Olenkin alkanut sanomaan kyselijöille, että on 1,5-vuotias, tiedän että on pieni, syö ruokaa, oliko muuta huolenaihetta?
Ja tuo huijaaminen toimii silloin, kun lapsi ei ole raivon partaalla: kysyn lapselta ystävällisesti, että mitä tahtoo, nyt en ymmärrä. Kun lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi, edes osoittamisen ja ölähtämisen "vuoksi," kannustaa se pyytämään uudelleen raivoamatta ja huutamatta.
Oma suhtautumisesi heijastuu lapseen. Mitä relampi äiti, sitä paremmin lapsi kehittyy.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]
Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.
[/quote]
No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.
[/quote]
Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.
No mun miehen 4v lapsi on tuollainen... Nykyään kyllä puhuu enemmän, mutta edelleen puhe on todella epäselvää ja tuskin kukaan ulkopuolinen ymmärtää lapsen juttuja. 2-vuotiaana hän oli oikeastaan aika "puhumaton", sanoi muutamia sanoja ja siinä se. Nykyään hän käy puheterapiassa.
Osaako sanoa yhtään sanaa selvästi? Osaako hän sanoa äiti? Mä voisin käyttää lasta puheterapeutilla, ihan oman mielenrauhani takia. Varmaankaan sieltä mitään outo paljastu.
Serkkuni alkoi puhumaan vasta 3-vuotiaana. Puhe edistyi sen jälkeen nopeasti. On nykyään arvostettu juristi.