Mitä tunnetila sinulle nousee, kun lapsi heittäytyy kaupan lattialle huutamaan?

Jos se on jonkun muun lapsi, niin lähinnä huvittaa.

Jos se olisi vielä oma muksu, niin hämmästyisin, onhan tuo jo 6v.

Uteliaisuus vanhempia kohtaan. Katson miten lapsen vanhemmat hoitavat tilanteen. Yritän tulkita heidän olemustaan ja miettiä miten ovat joutuneet sellaiseen kierteeseen lasten kanssa.

Sama juttu, jos kyseessä on jonkun kanssashoppailijan lapsi, niin hymyilyttää. Omalle sanoisin, että annapa nyt olla ja jatkaisin matkaa...kyllä ne perään kipittää. Kolmevuotiaan nostaisin kärryihin, todennäköisesti kiukkuisena, jos itseäkin väsyttäisi.

Jos kyseessä olisi (ollut) oma lapsi, olisin vetänyt syvään henkeä ja nostanut lapsen ylös... niin että mikä tunnetila hmm... Ehkä turhautuminen ja lievän väsymyksen tunne. Jos kyseessä puolestaan olisi jonkun muun lapsi, tuntisin sisäistä riemua siitä, että oma lapseni ei ole enää tuossa iässä.

Ei kiinnosta.

Hymyilyttää niin omat kuin muidenkin. Oma tahto vaatii tilaa kehittyä. Ja vastoinkäymisistä oppii. Siitä vaan housunkauluksista tai haalarinselkämyksestä (talvella) reipas ote ja kirkuja taas jaloilleen ja matka jatkuu ;)

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:58"]

Uteliaisuus vanhempia kohtaan. Katson miten lapsen vanhemmat hoitavat tilanteen. Yritän tulkita heidän olemustaan ja miettiä miten ovat joutuneet sellaiseen kierteeseen lasten kanssa.

[/quote]

Mulla nousee ärsytys, mitäs siinä toljotatte??

Voin vastata (vaikka tätä ei nyt tarkoitettukaan) että kova huoli ja tapailin jo kännykkää, että soitan ambulanssin. Päiväkoti-ikäinen lapsi nimittäin kertoi että kaveri oli lyönyt kovaa mahaan, alkoi yhtäkkiä itkeskellä että sattuu, kaatui dramaattisesti lattialle karkkitiskin eteen huutamaan ja hetken päästä oksensi. Muita kertoja en muista, että olisi ikinä heittäytynyt lattialle karjumaan. Ei ollut ilmeisesti mitkään sisäelimetkään sillä kertaa revenneet vaan ohi menevät vatsanväänteet oli kyseessä.

Niin hirveä viha, että on vaikea hillitä itseäni. Se on siis muu kuin oama lapsi. Oma on jo iso, eikä ole tehnyt tuota koskaan.

Vihaan huutavia lapsia aivan järjettömästi.

Mua jotenkin aina suututtaa/harmittaa, jos kaupassa joku kersa alkaa tuollaiseen, vaikka tiedän, että kerta tota rääkymistä lattialla on ehkä joillekin ihan normaalia, se ei ulkopuoliselta siltä kuitenkaan tunnu, ellei juuri tsemppaa sitä ajatusta voimaan.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:03"]

Niin hirveä viha, että on vaikea hillitä itseäni. Se on siis muu kuin oama lapsi. Oma on jo iso, eikä ole tehnyt tuota koskaan.

Vihaan huutavia lapsia aivan järjettömästi.

[/quote]

Onko sinulla muutenkin ongelmia tunteidesi hallinnassa? Tuo kuulostaa varsin ylimitoitetulta.

Suuri häpeän tunne valtaisi minut, mikäli oma lapseni heittäytyisi kaupan lattialla kirkumaan. Molemmat ovat nimittäin täysi-ikäisiä. :P

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:03"]

Niin hirveä viha, että on vaikea hillitä itseäni. Se on siis muu kuin oama lapsi. Oma on jo iso, eikä ole tehnyt tuota koskaan.

Vihaan huutavia lapsia aivan järjettömästi.

[/quote]

Onko sinulla muutenkin ongelmia tunteidesi hallinnassa? Tuo kuulostaa varsin ylimitoitetulta.

[/quote]

Ei ole. Vihaan vain huutavia lapsia, kuten sanoin.

Minulla nousee esiin myötätuntoinen huvitus kun 2,5-vee tekee ton kaupassa. Annan hänen hetken tuulettaa tunteita ja sitten menen paijailemaan, selvitetään asia ja jatketaan matkaa sovussa. Jos jonkun toisen lapsi, tulee katsottua ja mielessään toivottua että vanhempi ei ärsyynny liikaa. Yleensä lapsi on väsynyt, voiko silloin syyttää jos karkin saamatta jääminen on viimeinen pisara.

Mulla on 12v erityislapsi ja hän heittäytyi tänään kassalla lattialle huutamaan. Ärsytti todella ne muut ihmiset, jotka ei osaa ollenkaan lukea tilannetta vaan tuijottavat paheksuvasti suut ammollaan. Ja kauppaan oli pakko mennä kun mies on ollut koko viikon työmatkalla ja jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

Ensin ärtymys ja sitten tyytyväisyys siitä, ettei se ole minun ongelmani.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:09"]

Mulla on 12v erityislapsi ja hän heittäytyi tänään kassalla lattialle huutamaan. Ärsytti todella ne muut ihmiset, jotka ei osaa ollenkaan lukea tilannetta vaan tuijottavat paheksuvasti suut ammollaan. Ja kauppaan oli pakko mennä kun mies on ollut koko viikon työmatkalla ja jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

[/quote]

Kannattais varmaan opetella olemaan ärsyyntymättä muiden ihmisten katseista!

Ärtyneisyys metelistä ensin ja sitten tyytyväisyys, ettei kotona tarvitse milloinkaan kuulla tuollaista.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:03"]

Niin hirveä viha, että on vaikea hillitä itseäni. Se on siis muu kuin oama lapsi. Oma on jo iso, eikä ole tehnyt tuota koskaan.

Vihaan huutavia lapsia aivan järjettömästi.

[/quote]

Tulee ihan ekana mieleen että ongelma on sinun omasi. Sinä et ole koskaan saanut purkaa kiukkua etkä suuttumusta, et osoittaa sitä muuten kuin hillitysti järkeilemällä. Olet joutunut tukahduttamaan paljon jos kerran huutavia lapsia kohtaa nousee VIHA.

Se viha on todellisuudessa vihaa sinua itseäsi, sinun puolisoasi tai vanhempiasi kohtaan.

Nimittäin: eräs herttainen hoivaaja-alan ihminen oli ihan ok, kunnes kuuli, että eräs mies on etäisä.Tapaa lapsiaan sovitusti joka toinen vkl. Naisella nousi aivan suunnaton viha tätä miestä kohtaan, ko, mies oli täysin tuntematon ja vieras tälle naiselle. Hän oikeasti ei meinannut pysyä nahoissaan, sai vaivoin muotoiltua että isä tapaa lapsiaan aivan liian vähän ja enemmän pitäisi. Kysyin, kuinka? On viikot töissä, tekee pitkää päivää. Lasten äiti ei anna tavata useammin kuin joka toinen vko pe-ilta - ma-aamu jolloin tämä etäisä vie lapset päiväkotiin. Syy naisen vihaan: naisen ollessa lapsi hänen etäisänsä ei koskaan pitänyt lupausta tulla hakemaan tapaamiselle häntä. Äiti oli kuitenkin huippuäiti ja klaarasi tilanteen kertomalla, miten paljon isä häntä rakastaa ja niin edelleen. Lapsena se nainen ei siis koskaan saanut tilaisuutta suuttua, purkaa vihaansa, vaan hänen tuli aina vaan ymmärtää isäänsä joka oli taas lupauksestaan huolimatta estynyt mutta rakastaa lastaan silti. Niinpä hän aikuisena vihasi kaikkia etäisejä, ja kaikkia vanhempia, jotka eivät kyenneet huolehtimaan lapsistaan vaan lapset sijoitettin ja hän sitten hoiti näitä lapsia ja nuoria - ja hoiti itse asiassa itseään, omaa hylkäämistään

Jos oma lapsi, niin nolottaisi.

Jos jonkun muun lapsi, niin sääli äitiä kohtaan.