Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Olen parempi äiti kun palasin töihin". Minä en.
17.09.2013 |
Olen tosi monta kertaa kuullut, kuinka äidit kertovat olevansa parempia äitejä lapsilleen kun lapset ovat hoidossa ja he töissä. No, nyt olen itse töissä monen kotiäitivuoden jälkeen enkä tosiaan ole lapsilleni parempi äiti. Ensinnäkin kohtaan lapset arkipäivin vain aamulla kiireisenä tai alkuillasta jo päivästä väsyneenä. Ne ihanat, virkeät hetket jolloin kotona naurettiin ja hassuteltiin, puistoiltiin, askarreltiin jne. lapsi jakaa hoitajan kanssa. Toisekseen, minulla ei ole oikeasti käsitystä siitä mitä päivähoitopaikassa tapahtuu. En enää oikeasti tiedä, mitä lapselle kuuluu, kenen kanssa hän leikkii jne. varsinkaan pienemmän kohdalla. Kun hoitaja sanoo että päivä meni ok niin siihen tietoon on tyytyminen.
Se pari tuntia, mitä illasta jää lasten kanssa olemiseen, toki ollaan sitten lasten kanssa. Mut olen silloinkin usein ärtynyt ja kaipaisin raskaan päivän jälkeen hetken hiljaisuutta. Ei minulla enää ole yhtä lämmintä, hyväntuulista ja myönteistä suhdetta lapsiini kuin ennen, ihan siksi että elämässä on niin paljon enemmän kiirettä ja stressiä ja vähemmän aikaa olla yhdessä.
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Tunsitteko haikeutta siitä että kotiaika ja lasten kanssa oleminen on jäänyt taakse?
Kommentit (4)
Osittainen hoitovapaa sopi mulle kuin nappi otsaan. Lyhennettyä työaikaa tehdessä jää aikaa perheelle enemmän. Toisaalta kaipasin kotona ollessa työelämää ja sen haasteita ja koin työssäkäyvänä olevani parempi äiti (jaksavani kiukuttelut ja muut paremmin), kun mulla on omaakin elämää ja aikuiskontakteja kotiäitiyttä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt 1v:n kanssa kotona ja vuoden päästä olisi tarkoitus aloittaa opinnot. Odotan innolla ja toisaalta kauhulla. Tällä hetkellä uskon kovasti siihen, että olen se kuuluisa parempi äiti, kun saan jotain haastavaa tekemistä ja saan käyttää aivojani. Yhden lapsen kanssa kun on kieltämättä aika tylsää, etenkin kun 1v:n kanssa ei mitään ihmeellistä vielä voi tehdä. Ehkä ensi kesänä tilanne näyttää erilaiselta ja lapsen kanssa oleminen on monipuolisempaa, tiedä häntä.
Luulin etukäteen viihtyväni hyvin kotona, ja onhan tämä ihan leppoista ja mukavaa. En kuitenkaan selvästikään ole niin touhuava ja leikkivä äiti, että minun kannattaisi väkisin olla se kolme vuotta kotona.
Minulle on sopinut parhaiten osa-aika työ. Silloin olen päässyt olemaan oma itseni sen 3 kertaa viikossa, mutta vielä suurin osa ajasta on mennyt lasten kanssa. Kun kokeilin täysiaikaista työtä pienimmän ollessa 1,5 vuotta, niin se oli aivan kauheaa. ikävöin lapsia työssä koko ajan ja tuntui, että heitän hukkaan elämää situmalla työpaikalla ja missaamalla tärkeitä hetkiä lasteni kanssa. Rahallisestikaan se ei ollut järkevää kun palkkani oli niin pieni. onneksi tajusin lopettaa työt ja tulin onnelliseksi.
Veikkaan, että aika paljon on väliä silläkin MITÄ työtä tekee, että onko mukava käydä poissa kotoa välillä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän se vähän noin menee. Tavallaan itse koin, että tuo haikeus jolla kotiäitipäivien lepposuutta kaipailin , oli kuitenkin enemmänkin haikeutta sille, että lapsien maailma laajeni ja heille tuli siihen paljon muitakin tärkeitä ihmisiä. Tavallaan se ihan pikkulapsiaika oli ohi. Lapset olivat tyytyväisiä, joskin välillä väsyneitä ja minä koin monia palkitsevia hetkiä työssä. Vapaapäivien ohjelmaa suunniteltiin aina hartaasti ja kaikki todella nauttivat niistä.
En minä kokenut olevani huonompi tai parempi äiti, koin vaan, että yksi vaihe elämää oli ohi.