Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhtautuuko teillä mies lapsiin rakkaudella ja arvostuksella?
20.10.2013 |
Kun minusta niin monesti tuntuu, että mies suhtautuu lapsiin kuin olisivat mikäkin riesa. Iltapalalla, toki mies varmasti väsynyt jo siihen aikaan, aina jotenkin töykeästi sanoo jotain lapsille, ja muutenkin pitkin päivää. Vaikka halailee ja suukottelee, rakastaa varmasti hirveästi ja senkin näyttää, niin siltikin monta kertaa päivässä puhuu vähän kuin lapset olisivat häirikköjä hänen elämässään. Esim. huomenna menee myöhemmin töihin ja sanoin väsyneille lapsille, että aamulla ei tarvitse sitten mennä ajoissa päiväkotiin niin mies tokaisi "ajoissa vaan, koko rahan edestä sinne".
Tällaista. Mietin, että olenko minä liian herkkis kun otan aina nokkiini näistä ja tuntuu niin pahalta. Vai onko tämä tyypillistä miehille? Sanon usein omalleni, että sä et ansaitse lapsia kun tuntuu että suhtaudut heihin kuin mihinkin riesaan. Mies ärähtää, että mitä sä siinä sekoilet, hän on puhunut aivan normaalisti. Mutta jos mies on vaikka viikon työreissussa, ei lasten kuulumisia soittele ja kysele, pikemminkin aina jos päässyt helpolla itsekseen, entistä vähemmän kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä huolehtia lapsista sen jälkeen. Mietin monesti, että hänen olisi pitänyt jäädä yksineläjäksi. Toisaalta kyllä vie lapsia ulos, halailee ja sanoo että rakastaa.
Kommentit (14)
No on se joillakin miehillä aika yleistä tuo käytös, meillä myös mies on tuon tyyppinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko se mies kuormittunut? Joskus kotona oleva äiti ei tajua, että työelämä voi olla aika rankkaa myös. Ei enää paukut riitä lasten kanssa olemiseen. Eihän sen niin pitäisi olla, mutta voi yrittää ymmärtääkin vähän. Jos mies kuitenkin osoittaa niille rakkautta ja lähinnä sinulle puhuu kuin olisivat rasittavia, ei tuo nyt ihan hirveältä kuulosta.
Meillä mies kyllä suhtautuu lapsiin yhtä lämpimästi kuin minäkin.
Viikonloppunakin anoppi olisi ottanut lapsemme luokseen yöksi, mutta mies halusi mieluummin itse viettää lasten kanssa aikaa. Työmatkoilta aina lähettää kortin ja tuo tuliaisia jne..
Ei meillä kyllä mies suhtaudu koskaan lapsiin noin. Aina osoittaa kunnioitusta lapsia kohtaa, eikä koskaan ole töykeä. Ehkä 2 krt väsyneenä on ärähtänyt lapsille jotain, mutta vanhin täyttää kohta 15v eli ei tosiaan ole tapana. Mä väsyneenä herkemmin ärähdän turhasta, mutta harvoin mäkään. Mä kyllä suutunkin joskus lapsille aiheesta, mutta en silti kohtele lapsia töykeästi.
Ei mun mielestä ole mitenkään miesten yleinen piirre, vaikka tunnen kyllä muutamia tuollaisiakin miehiä, joille lapset ovat riesa. Suurin tuntemistani miehistä kuitenkin arvostaa lapsiaan ja myös osoittaa sen.
Meillä tuollaista. Mies myös välillä sanoo, että nuorimmat pahinta mitä tälle on tapahtunut. (vaativia verrattuna esikoiseen). Myös lapsettomille haukkuu avoimesti perhe-elämää ja sen raskautta. Mieheni jaksaminen ei riitä lapsiperheen elämään ja ehkäbmasennustakin siitä johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle miehelle tyypillistä. Olen kyllä sanonut, että jos perhe-elämä ei kelpaa, niin on vapaa lähtemään. Saa kuitenkin päivät touhuta omiaan kun ei ole töitä, mitä tehdä ja on yksin kotona.
Olemme uskossa ja mieheni on erikoisen hyvä ja kiltti lapsille.ei ikinä pahaa sanaa,mitään negatiivista vaikka on talouspaineet ja kriisit päällä.Jumalan rakkaus tekee ihmisestä rakkaudellisen ja antaa voimia:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaantunut ja ihmissuhdetaidoiltaan heikko mieheni ei todellakaan ole maailman ystävällisin isä. Mutta ilmiselväsi rakastaa lapsiamme kyllä. Armoa.
Kyllä suhtautuu arvostaen ja huomioiden tai ainakin parhaansa yrittää ja korjaa käytöstään, jos sanon jotain. Esim. Jos mies komentaa turhan tiukasti, saatan sanoa, että paremmin menis rauhallinen puhe perille tai oisko kiva kun pomosi käskyttäis tohon sävyyn. Joskus väsyneenä tulee ylilyöntejä itse kullekin, mutta puhutaan niistä sitten ja pyydetään anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa lapsiamme ja osoittaa sen heille.
Jos on työpaineita hän purkaa ne minuun, ei lapsiin. Eihän sekään kivaa ole, mutta pienempi paha.
En tietenkään tarkoita, että mies olisi joku yli-ihminen, joka ei koskaan kiihdy tai kivahda. Sehän on ihan inhimillistä. Mutta hän ei ole karu eikä etäinen suhteessa lapsiin.
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 08:31"]
Olemme uskossa ja mieheni on erikoisen hyvä ja kiltti lapsille.ei ikinä pahaa sanaa,mitään negatiivista vaikka on talouspaineet ja kriisit päällä.Jumalan rakkaus tekee ihmisestä rakkaudellisen ja antaa voimia:-D
[/quote]
Joo tai sit se kerää kaiken itseensä ja jonain päivänä tulivuori purskahtaa. Ihminen se uskovainenkin on, se olisi hyvä tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan ne riesa. Miehesi ei vaan ole tajunnut, ettei niitä ole mikään pakko hankkia. Onneksi minä tajusin jo 15-vuotiaana, eikä ole mieli muuttunut (nyt 40v).
Miten teillä muilla ja mitä ajatuksia kirjoituksestani tulee? Kyllä miehellä ainakin taloudellinen stressi on, mutta työpaineita ei muuten erityisemmin, oman sanomisensa mukaan liiankin helppoa töissä.
Alue: Aihe vapaa
Et ole liian herkkis, ja ei ole tyypillistä miehille. Ainakaan minun miehelleni. Jollekin muulle voi ollakin.