Potkaistaa mua perseelle ja käskekää reipastua!
Hermot menee kun olen niin laiska ja saamaton ja olla möllötän vain kotona! Eilenkin ajattelin koko päivän, että pitäisi kähteä kävelylle tai salille ja kuitenkin nyhjäsin koko päivän sisällä. Sama juttu viime viikonloppuna.
Tänään olen päättänyt repiä itseni vaikka väkisin jumppaan. Tiedän kuitenkin, että kun sen aika lähestyy, alan keksiä syitä miksi en jaksa lähteä: on maha liian täynnä ruuasta / on nälkä enkä jaksa jumpata ja jos syön nyt niin maha on liian täynnä / menen huomenna (paitsi etten kuitenkaan mene) / söin karkkia, joten jumppaaminen on turhaa / mitä tahansa. Sama saamattomuus koskee muitakin asioita, esim. siivoamista tai vaatteiden viemistä kirppikselle.
Käyn töissä, pidän työstäni ja hoidan työjutut hyvin. Se työn ulkopuolinen elämä on se, jossa olen ihan surkea. Kuitenkin kun jonnekin lähden, minulla on hauskaa. Se lähtemisen vaikeus on vain aivan valtava! Komentakaa mut reipastumaan!