Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin koulun käytyä loppuun?
03.10.2013 |
Nämä luokkatilanteet ovat mielestäni hirveitä. Jokainen koulu minkä olen yrittänyt käydä loppuun tyssää esitelmiin/luokassa puhumiseen(pommittamiseen)/ryhmä&parityöskentelyihin. Tai itseasiassa siellä ihmisten seassa istuminen on jo ahdistavaa. Koko koulu on vaan jotenkin ahdistava. En ole edes päässyt kouluhaastatteluun menemään koska pelkään mahdollisia ryhmähaastatteluja. Näyttökouluissa en ole omaan pomooni uskaltanut olla yhteydessä ja kysyä liikenisikö aikaa. Miten mä pääsisin tästä yli? Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (4)
Nojoo, mutta kun vatsa oirehtii tosi paljon ennen kouluun menoa tai muita. Sekin hieman rajoittaa kun en pääse vessasta pois ajoissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et syö ennen kouluun menoa, voit hyvin tulla ulos vessasta, koska mahassasi ei ole mitään, mikä voisi pyrkiä ulos. TYhjää e vain kouristelee joten älä anna sen pidätellä itseäsi.
ehkä voisit hakea apua tuohon jännitykseen esim. lyhytkestoisesta kongnitiivisesta tms. terapiasta? Jos et sen vuoksi pysty käymään koulussa, saisit varmaan kelan tukeakin siihen, tai jos silti ei ole varaa, niin kokeile kunnallisella puolella.
Täällä mm. ohjeita: http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/hoitoon_hakeutuminen/
Usko tai älä, mutta kaikkia muitakin aina välillä ahdistaa ja pelottaa joku asia - todennäköisesti joku, mikä sinusta on ihan helppoa - EIKÄ SE AHDISTUS TAI PELOTUS MENE POIS VAIKKA MITÄ TEKISI - ja silti me kaikki vaan jatketaan elämistä ahdistuksinemme ja pelkoinemme. Ei ne tapa. Mene sinne vaikka pelkäätkin ja ahdistaakin. Sen enempää oma pelkosi kuin ne ihmisetkään ei oikeasti voi sulle mitään.
VOin kertoa, että mua kiusattiin koulussa 12 vuotta ja olin siinä tilassa, että en pystynyt puhumaan kenellekään ja jos mun oli pakko osallistua johonkin ryhmätilaisuuteen, mulle nousi paha punainen nokkosrokko koko vartaloon ja kasvoihinkin. Ei se mitään, että se näytti aika pahalta (aviomieheni kerran sanoikin, että nyt hän tajuaa, kuinka mua ahdistaa) mutta se vielä kutittikin. Tuota kesti kymmenkunta vuotta, mutta sitten mä jouduin työhön, jossa joudun vetämään erilaisia palavereja ja esiintymään monta kertaa viikossa. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helvettiä. Seuraavan puolen vuotta luulen, että olin kuten normaalit ihmiset. Nykyään mä pystyn ihan mihin tahansa - ja niin pystyt säkin, jos pakotat itsesi harjoittelemaan. loistavaksi sun ei tarvitse tulla, mutta sun kannattaa estää sun pelkoja estämästä sua elämästä.